Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cocopops. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cocopops. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. toukokuuta 2018

Iso Nuppu-poika

Mikä olisi ihanampi tapa viettää aurinkoista helatorstaita kuin hurauttaa katsomaan kissakavereita naapurikaupunkiin? Ei mikään, joten siinäpä minulla oli agendaa keväiselle lomapäivälle. Pusutin aamulla Nupun ja Jujun lättäniksi ja jätin ne kirjoittamaan esseitä isikissin kanssa. Kun katit nukahtivat näppiksen nakutukseen, kurvailin jo itse paikallisnyssellä Marraskuun murusten luo. Ikävä Rufusta oli kova, mutta päätin eristää ne ajatukset ja keskittyä iloitsemaan siitä, että näkisin Nupun 4eva-anopin ja typykkäni poikapuolisen vastineen, Cocopopsin.

 
No mutta moi, säihkysimmu! <3

Olemme monesti anopin kanssa vertailleet Nuppua ja Cocoa, ja niissä on huvittavia samankaltaisuuksia. Molemmat näyttävät höpsöiltä nallukoilta, kaapivat multaa kahvin päälle eivätkä ole tunnettuja huimista hyppytaidoista tai innokkuudesta agilityyn. Kun kävin viimeksi Murusten luona, minulla oli paljon asioita Rufukselle, joten Coco taisi jäädä ujompana poikana vähän taka-alalle. Nyt pojanpallero kuitenkin sai kaiken huomioni, ja se otti minut ihanasti vastaan naukaisemalla sohvalta kohteliaan tervehdyksen.

 
Coco kävi tsekkaamassa kamojani ja ilmeestä päätellen hämmästyi,
kun olin jo ehtinyt hukata toisen kenkäni.

Koska olen saanut huomata Cocon valikoivan maun, en uskaltanut ostaa sille herkkuja. Vein kuitenkin tuliaisena pari pientä lelua, jotka ovat saaneet omiin lötkyihini liikettä. Olin onnesta suikulana (se on vielä soikeuttakin onnellisempi tila!), kun Coco hyväksyi toisen niistä: kengännauhaan sidotun karvalärpykän. Poitsu vaani, hyppeli, huitoi tassuilla ja jäyti saalista. Ja minä ihastelin, miten ISO ja nuppumainen Coco olikaan.

 
Näin räyhäkästi Coco varoitti karvaplättystä.
 
Sitten se hyökkäsi kuin Serengetin gepardi.

Lämpäre sai osakseen hurjapäistä ravistusta!

Savannilla poukkoili myös sorja gaselli.

Ihan kuin Nuppu Nuppuherra Nöppersön! <3

Jos siristää vähän silmiä, voi tässäkin nähdä Nupun. Cocolla vain on
pitempivartiset tumput eikä nenän päällä ole valkoista piirtoa.

Kaikkein onnellisin olin, kun sain potran Coco-pojan syliini! Se painoi hurjasti enemmän kuin pikkuruinen Nuppu, mutta olisin jaksanut kantaa, halia ja pussata Cocoa vaikka koko loppupäivän. Santsasin siitä räggäri-ihanuutta myös Ruffe-ikävääni, ja visiitistä jäi iloinen mieli. Cocolle kuuluu hyvää, ja toivottavasti lärpäke villitsee sen vielä monta kertaa.
 
Muisk muisk muisk muisk muisk! <3
Kiitos Cocolle haleista ja pusuista
ja anopille kuvasta ja seurasta!
 
Moikka sitten, ”Jätti-Nuppu”! Tuun kyllä toistekin
sua ja anoppia moikkaamaan. :o) Huomatkaa Cocon
leuassa ihana cocopops-suklaapilkku! <3

Cocon luota matka jatkui vielä kahteen blogikissakotiin, mutta niistä seikkailuista lisää seuraavassa postauksessa, sillä Nupun ja Jujun mummi Poppanen on jo matkalla Hupsuttamoon eikä pöpsöjen mama ehdi nyt kirjoittaa enempää. Ihania kevätpäiviä kaikille!

 
Tässä muistutuksena, miltä alkuperäinen Nuppu näyttää.

Ja tässä vielä myös letkeä kevätmies Juju! <3

lauantai 5. maaliskuuta 2016

300 x OHOH!

Kukapa olisi vielä eilen uskonut, että kissaduomme happamampaan 50 prosenttiin kuuluva kissaneiti olisi se, joka räjäyttäisi potin aktivointiviikon ensimmäisenä päivänä heti kukonlaulun aikaan? En ainakaan minä, mutta niin vain kävi. Ja näin jälkikäteen kaikki on selvää kuin pläkki, ja merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään. Vaikka leukamme loksahtivat lattiaan ja silmämme pulpahtivat hetkeksi kuopistaan, ei suinkaan ole ihme, että Nuppu teki tänä aamuna sen, mitä kukaan ei uskonut tapahtuvaksi koskaan, ikinä tai milloinkaan.

”Täh? Siis miksi ei? Mitäs ihmeellistä siinä muka oli?”

Ensimmäinen vihje oli tuffialustan valmistelu, vaikka emme sitä tajunneet. Ihmettelimme vain, miksi Nuppu on viime aikoina käynyt silloin tällöin keittiön vaakaa työstämässä. Punnitsemisen sijaan se on liponut vaa’an jääkylmää pintaa, minkä seurauksena Nupulta on aina päässyt pari tuffiaivastusta. Puuha on vaikuttanut järjettömältä ja jopa ärsyttävältä. Noin kerran päivässä on kuulunut lips-lips-tuff, lips-lips-tuff, kunnes olemme nätisti sanoneet Nupulle, että jonain päivänä kieli vielä jäätyy kiinni vaakaan ja joudumme soittamaan palokunnan apuun.

  
Kiiltäähän se ihanasti kuin mehujää, mutta se ei ole Rio Cola tai päärynä-Lipsi! 

Toinen vihje on ollut se, että blogimme on lähestynyt tärkeää merkkipaalua. Tämä postaus on historiamme kolmassadas, joten kiltti Nuppu halusi tietenkin valmistella jotain spesiaalia sen kunniaksi. Sitä on huolettanut emon tuskailu tyhjyyttä kolisevan pään takia, eikä Nuppu halua, että emo edes harkitsisi blogieläkkeelle siirtymistä. En silti osannut aavistaa, että neito osaisi kehittää jotakin niin jännittävää merkkipäivämme kunniaksi.

 
”Jaksaa, jaksaa, äiskä! Muutkin bloggaa kuin viimeistä päivää!
Kirjoita vaikka jotain tosta mun kylkeen imeksimästä märästä läntistä.”

Kolmas vihje oli haastavampaa sorttia. Toinen maakrapuna tunnettu ragdoll, Cocopops, yllätti koko kissablogistanian sinkauttamalla vauhdikkaasti korkean esteen yli. Kehtasipa palleroinen poika jopa yllyttää Nuppua samaan. Arvelin, että Nuppu korkeintaan harmistuisi, koska sen pikku tassukat ovat niin lyhyet töpöt, ettei niillä pääse sohvaa korkeammalle tasolle, mutta mussukkani on sittenkin sinnikkäämpää sorttia ja saikin vain lisäpuhtia yllätyksensä valmisteluun.

 
”Wou! Kukapa olisi systeristä moista uskonut!”

Neljäs ja viimeinen vihje oli tietenkin Viiruvarpaiden aktivointiviikkohaaste, jonka aikataulutin alkamaan tänään. Ja voi pojat tai oikeastaan tytöt, mikä shokki meitä aamulla odotti! Kun mies meni unisena keittiöön aamupuuron keittoon, Nuppu nökötti ikkunalaudalla. Nuppu! Ikkunalaudalla! Sydän alkoi pamppailla ja jyskyttää kurkussa asti, kun mietimme, miten Lillerilalleri oikein oli päässyt muurille. Mies nosti sankarittaren testimielessä takaisin lattialle ja näki tuota pikaa, kuinka maailman kahdeksas ihme kävi toteen: Nuppu asettautui tuffialustalle ja toden totta ponkaisi itsensä siitä ikkunalaudalle. Sama toistui vielä kolmannenkin kerran, ja neljännen pompun sain taltioitua teidänkin nähtäväksenne:





Nuppu on upouudesta taidostaan pollea kuin mikäkin. Se on ollut loistotuulella koko aamun ja kellahdellut ikkunalaudalla kumoon kehusuukkoja vastaanottamaan. Jaamme toki typykkämme riemun, vaikka loppujen lopuksi olisi ollut parempi, ettei Nupun ponnuvoima olisi kasvanut tällaisiin mittasuhteisiin. Missä Juitsi nyt syö omia, salaisia eväitään – ja miten käy miehen chilintaimille? Ei kai auta muu kuin kehitellä uusia kommervenkkejä, ja sellaisia on tulossa myös Nupun aktivointikalenteriin. Ehkäpä luvassa on sittenkin niitä norsunkokoisia oksereita!


Kyllä Nupun nyt kelpaa katsella YouTubesta superloikkaansa!

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Anopin hellässä huomassa

Viikko sitten maanantaina Nupulla oli jännät paikat, sillä meille oli tulossa vieraaksi tärkeä tyyppi. Sellainen, johon kannattaisi tehdä lähtemätön vaikutus ­­– ja mielellään positiivinen, jotta Nupun lähes pari vuotta kukoistanut nettisuhde pysyisi ihanan rypyttömänä eikä typsy alentuisi koskaan kertoilemaan kenkkuja anoppivitsejä vaan inahtelisi vain hyväksyvästi aina, kun tulisi puhe poikaystävä Rufuksen äiskästä.
 
Painotin, että ensisilmäys on tärkeä ja ehdotin,
että harjaisimme turkin mahdollisimman pöyheäksi.
 
Nuppu itse oli huolissaan, miltä sen villapöksyt näyttäisivät, ja annoin neidin
puunata niitä, koska en vielä tajunnut, että kyse olikin tulehduksesta.

Kun summerimme surahti, kissat saivat perinteisen säpsyn, joka juoksuttaa ne kynnet rapisten sängyn alle. Ei kuitenkaan kestänyt kuin hetken, kun Juju tuli jo eteiseen kuikkimaan, minkälainen se kuuluisa anoppi oikein on. Poitsu sai häneltä heti melko suorapuheisen laihuliinikommentin, mutta tutustuminen lähti silti hellästi käyntiin. Nuppu ujosteli yhä toisaalla, mutta retuutin neitosenkin tervehtimään anoppia ja näyttämään, että peruskäytöstavat ovat meillä kyllä hanskassa.

 
Ja kylläpä kannatti moikata anoppia, koska hän oli tuonut nöpönenille
ihania tuliaisia! Juju ehti jo popsia yhden lohitikun ennen kuvan ottamista.


Nuppu hurmaantui trendikkäistä päärynänpaloista, mutta parasta olivat silti
anopin vaatteista välittyvät vienot ja charmantit Ruffe-aromit.

Minua huvittivat eniten anopin rennot räggäriotteet. Hän kaappasi heti Jujun kainaloonsa kuin minkäkin pikku teddynallen, enkä ole nähnyt Pikkukissiä koskaan yhtä tyytyväisenä uuden ihmisen kanssa.

 
Haleja, suukkoja ja sylissä kököttelyä. Huhuu, Juitsi!
Älä nyt ihan unohda, että mamakin on olemassa...
Nuppukin otti vastaan venytystä, vanutusta, suukkoja ja rapsutuksia.
Huomatkaa, kuinka se vilkuttaa Ruffelle hempeästi varvaskarvoillaan!

Oli mukavaa, että anoppi vietti meillä koko illan ja pääsi näkemään kissojen vekkulimmankin puolen. Juju oli treenannut temppukimaransa viimeisen päälle kuntoon ja näytti, miten hienosti räggäri hoitelee esteet, pujottelun ja vaativammatkin temput. Vaikka Nuppu oli hyvin peppukeskeinen koko illan, sekin innostui esittämään leijonatempun ja vilistämään lelun perässä pörröisenä tykinkuulana. Kaikista eniten anoppia taisi kuitenkin huvittaa Nupun naisellinen Täti Moonika -kävelytyyli.

 
Nuppu tietää, että kun heiluttaa peppua riittävän söpösti,
niin pääsee takuulla taas sylkkään suukoteltavaksi.

Kissojen lisäksi anoppi tarttui reippaasti myös kameraani niin kuin olin salaa toivonut. Hän sääti, rullaili, napsutti ja testasi, ja tadaa: vihdoin pystyn ottamaan kissoista kunnollisia vauhtikuvia! En ole uskaltanut koskea säätöihin sen koommin, jotten taas sekoittaisi niitä perin pohjin, joten aina kun blogissamme on näkynyt parempilaatuisia kuvia, niistä on kiittäminen Marraskuun murusia.

 
Näin hienon vauhtikuvan vieras nappasi meidän ikiomalla pokkarikamerallamme!

Ilta oli kaikin puolin mukava, kun kerrankin sai höpöttää ummet ja lammet kissoista ja vertailla hupsuja ragdollejamme. Paljon löytyy samaa: Nuppu ja Coco esimerkiksi ovat yhtä hömelöitä maakrapusia, kun taas Rufus ja Juju ovat sporttisia lötköpötköjä. Mutta kukapa olisi uskonut, että Jujulla on räggärijengin pisin häntä!

 
Eikös sekin ole ihan ruusukkeen arvoinen ominaisuus?

Kiitos vielä mukavasta visiitistä! Siitä voi lukea lisää Marraskuun murusten omasta blogista. Vastavierailu on jo kovasti haaveissa, ja Nuppu aikoo soluttautua mukaan toppatakin hihassa...


 
Nuppupas tietää jo, mitä Ruffe saa tuliaisiksi, mutta ei tietenkään paljasta salaisuutta...