Onnea, kissimummi!

Onnellinen on se kissa, jolla on emon lisäksi lempeä ja rakastava mummi. Hän pelmahtaa paikalle aina, kun oma väki karkaa maailmalle virkistystä hakemaan. Näin tapahtui taas perjantaina, kun suuntasimme mieheni kanssa kohti kesäistä Göteborgia. Reissuun lähtömme ei Nuppua ja Jujua haitannut, vaan ne olivat hellyttävän onnellisia mummin paluusta. Minäkin olin tyytyväinen, koska tiesin, että kissat saisivat taas kunnon kesytystä: viimeksi kissapalleroitamme sai mummin jäljiltä vanuttaa ja mussuttaa tavallistakin railakkaammin, sillä niitä oli tutustutettu moniin vieraisiin, ne olivat saaneet ihmetellä jännittäviä askareita sohvanpesusta virkkuutöihin, ja yöt ne olivat saaneet kyöhnätä mummin kainalossa.

Kiitos, mummi, hyvästä hoidosta, ja kukkaisaa syntymäpäivää! <3

Hurrrr, hurrr ihanalle mummille, ja paljon kivoja synttäriylläreitä! <3

Göteborgissa Nuppu ja Juju olivat tuon tuostakin mielessäni. Tässä muutamia otteita hetkistä, jolloin ajattelin kullanmurujani erityisen intensiivisesti:

Mainostamista Ruotsin tapaan. Näin suuri ikkunakissa
ei jäänyt ainakaan minulta huomaamatta!

Olisikohan Nupulla rahkeita
seuraavaksi ikkunamannekiiniksi?

Tämän nähdessään teki mieli itsekin pötkähtää.

Kuvan karitsavaavi sai tuta paijausvajeeni...

Selvisin elämäni pelottavimmasta kummitustalosta
ajattelemalla Nuppua ja kiljumalla kovaa.

Vaikka reissussa oli mukavaa, ei pääni mennyt niin pyörälle,
etten olisi kiiruhtanut kotiin hurjaa vauhtia Nuppua ja Jujua
paijaamaan. Onneksi emonkin syli vielä kelpasi!

Nuppu-kaunotar kohudokumentissa

Jos taloudessa on yksi tähtönen, voi arvata, että se saa pian seuraa toisesta tähtösestä, joka tahtoo tuikkia vielä sitä ensimmäistäkin kirkkaammin. Tällainen tilanne meillä on ollut Jujun YouTube-debyytin jälkeen. Nuppu ei voi ymmärtää, miksen kuvannut sitä ensin. Onhan se kuitenkin tuore Miss Radgoll World, ja varmasti moni media olisi siitä kiinnostunut. Eikä siitä olekaan kyse. En vain ole saanut Nupusta videota, jonka pystyisin kuvaamaan alusta loppuun purskahtamatta hillittömään nauruun viimeistään pätkän puolessavälissä. Niin suloinen ja taitava kuin Nuppu onkin, sillä on myös kyky kääntää totisinkin draama hulvattomaksi komediaksi.

Vaikka Nuppu on ragdoll-ikoni, se halusi poseerata fanikuvassaan nöyrästi matolla.

Nuppu on kuin ilmetty Marilyn Monroe. Tässä kuvassa se kuitenkin
leikkii Grace Kellyä Hitchcockin klassikkoelokuvassa "Takaikkuna".

Tämä bikinikuva otettiin eksoottisesti Tahitilla. Matkustaminen on luonnolinen osa missityötä.

Tänään tarkoituksena oli kuvata asiallinen video kissan ruokinnasta. Nuppu oli napostellut pohjalle annoksen tuoretta kanaa, joten ruokaympyrän tärkein ravintoaine oli jo maiskuteltu pikkuruiseen masuun eikä neidin suinkaan tarvinnut kestää raskasta kuvausiltapäivää tyhjin vatsoin. Pointtina oli, että Nuppu kertoisi kokemuksiaan terveellisestä ruokavaliosta. Lopputuloksena oli kaksi filmiä, jotka ovat melko erilaisia kuin olin alun perin ajatellut. Asiallisuudesta en siis mene takuuseen, mutta ainakin tähtösemme oli harvinaislaatuisen selväsanainen.

Pidemmittä puheitta, hyvät naiset ja herrat, Nuppu dokumentissa "Raksuton elämäni, osat 1 ja 2":

Viiden sekunnin superjulkkis

Siitä asti kun vertasin blogissa Jujua nuoreen kapinalliseen, se on alkanut käyttäytyä kuin leffatähti. Se vaatii monia asioita kovaan ääneen: sen on saatava ruokaa Nyt Heti Paikalla, Narnian ovet on avattava käskystä, koulutussessioita Ei Saa Lopettaa liian lyhyeen ja leikkiäkin pitää Ihan Kamalasti! Jotta Jujun ylenpalttinen energia kanavoituisi mahdollisimman rakentavasti, järjestin sen elämään tänään kuvaussession. Otimme muutaman fanikuvan, joita on retusoitu julkkismaailman tyyliin:

Kumpi puoli nassusta kannattaa kääntää
kameraan, jos molemmat ovat yhtä kauniita?

Juju lähettää faneille suukkoja ja kehräystä!

Jännittävintä kuitenkin oli meille kaikille ihka ensimmäinen askel elokuvien maailmaan. Kuvasimme videon, jossa Juju tempautuu mukaan hurjaan pyörteeseen ja selviää siitä suurena sankarina. Mahdolliset ihailijakirjeet voi lähettää kommenttikenttään, ja jos filminpätkämme todellakin tulee näkyviin teknisistä epäilyksistä huolimatta, voimme ehkä kokeilla jotain vastaavaa jatkossakin.

Hyvät lukijat ja satunnaiset vierailijat, tässä hän on: Mr. Juju Dean teoksessa "Pyörteen viemää".

Tähtioppilaan edistysaskelia

Eilen oli tuiki tavallinen toukokuinen tiistaipäivä. Ei mitään uutta auringon alla, kunnes saavuin kotiin töistä ja tanssitunnilta ja sain Jujulta poikkeuksellisen riehakkaan vastaanoton. Se oli selvästi odotellut minua, sillä se suorastaan villiintyi paluustani: juoksenteli ja hyöri ympärilläni ja kiivetä rapisteli kiipeilypuuhun korvat formuloina. Kun silitin sitä, se pötkähti lepotasolle niin riemukkaan velttona, että oli vähällä lerpsahtaa reunan yli. Samalla sen pikkuinen kehruumoottori käynnistyi, ja Juju sulkeutui pehmoiseksi keräksi käteni ympärille.

Jujun vaihtoehtoinen leikkiinkutsu näyttää tältä. Se kuulostaa narinalta
ja ilmenee myös viherkasvien nakerteluna.

Yltiöpäisen villistä tervetulotoivotuksesta innostuneena päätin järjestää Jujulle erityismukavan illan, johon kuuluisi koulutusta, leikkiä, harjausta ja yleismaailmallista suukottelua. Juju taas oli varannut minulle monta tähtihetkeä, joita olen odottanut jos nyt en koko elämääni niin ainakin useita kuukausia. Viime marraskuussa kirjoitin päivityksen kissankouluttajan aivopähkinöitä, jossa tunnustin ikuisuusongelmamme: olen opettanut Jujun nostamaan lelun suuhunsa, mutta minulla ei ole ollut aavistustakaan, kuinka saisin sen tuomaan lelun minulle. Vaan nytpä on! Eilen Juju hoksasi homman sattumalta itse, ja minä olin skarppina naksuttimen kanssa. Pudotin lenksun Jujun sivulle ihan sen viereen, joten Juju vain kääntyi paikallaan, nosti lenksun suuhunsa, suoristautui ja pudotti lenksun eteeni. Silloin naksautin, kehuin kamalasti ja annoin ruhtinaallisen palkinnon. Juju tajusi jälleen homman heti, ja kun tuo piste saavutettiin, saimme tempun hallintaamme! Nyt voin lisätä vähitellen välimatkaa, kun Juju ymmärtää, että naksaus tulee vasta silloin, kun lenksu nököttää nenäni alla.

Oikeaoppinen alkutilanne on siis tämä. Aiemmin tein virheen heittämällä lenksun
liian kauas tai pudottamalla sen liian lähelle eteeni. Molemmissa tapauksissa Jujun
oli lähes mahdoton tehdä vahingossa oikein.

Kun lenksu oli nyt riitävän lähellä, Jujulle tuli houkutus
tarttua siihen. Mutta kuka kissa nyt mutkalla tykkäisi olla?

Niinpä Juju sitten oikaisi itsensä! HEUREKA!

Olisin tyytynyt tähän oivalluksen tuomaan riemuun, mutta Jujulla oli vielä hihassaan yksi ihana yllätys, joka nostatti hellyttävyydessään kyyneleet silmiini. Kirjoitin helmikuussa hieman katkerahkon tilityksen Mato Matala matkustaa, jossa kerroin Jujun ja mieheni yhteisestä rituaalista nimeltä matkustus. Siinä Juju hilautuu mattoa pitkin kyljellään ja ponnistaa aina vauhtia mieheni käsistä. Kesti kauan ennen kuin edes näin tuon tempun, eikä Juju suostunut tekemään sitä ikinä minulle, vaikka kuinka kerjäsin. Mutta eilen tähänkin tuli muutos: kun tulin hampaita pesemästä, Juju odotti minua oven toisella puolella ja kellahti kyljelleen eteisen matolle. Mieheni sattui näkemään tilanteen ja väitti, että Juju haluaa matkustaa. Kyykistyin äkkiä ja asetin innosta tärisevät käteni ponnistuslaudaksi varmana, että Juju huomaisi haparoinnin ja jättäisi reissut väliin. Se teki kuitenkin matkustustempun pariinkin kertaan, enkä olisi voinut kuvitella hupsumpaa ja suloisempaa päätöstä päivälle, jolloin tehtiin historiaa monella tapaa.

Iltaleikkeihimme kuului myös tämä kilisevä pallo,
jota Juju osaa työnnellä pyynnöstä kuonollaan.

Jujusta on myös ihanaa pudotella palloa tunneliin tai
hyökätä sen kimppuun tunnelista käsin niin, että pallo
sinkoutuu ilmaan kuin tykin suusta.

Kun minä ja Juju leikimme ja kouluttauduimme, Nuppu luki Madonnan elämäkertaa.
Toivottavasti kirjastossa ei huomata lievästi järsittyä päänauhaa. Jujun mielestä
taas on ajanhukkaa lukutoukkailla, kun tarjolla olisi sporttistakin ajanvietettä...

Laimeaa ikkunalautailua

Jos Nuppu ja Juju asuisivat Australiassa, ne eivät olisi ammatiltaan lainelautailijoita. Niitä olisi myös turha kuskata Alpeille, sillä niistä ei olisi myöskään lumilautailijoiksi. Mistäkö tiedän tämän? Siitä, ettei kissakaksikkoni ole kovin innokas edes ikkunalautailemaan, vaikka sen pitäisi olla kaikkien kissojen suosikkipuuhaa. Tokihan kullannuppuni vierailevat ikkunalaudalla, mutta ohi liitävien tirppojen tarkkailun sijaan ne istuvat suurimmaksi osaksi karvainen nassu asuntoomme päin. Yritän välillä hihkua niille, jos pihalla tapahtuu jotain jännittävää: talonmies kaasuttelee mönkkärillä tai parkkialueella tepastelee borderterrieri, mutta vaikka kuinka osoittelen sormellani ulos, kissat tuijottavat sinisillä safiirisilmillään minua. En tiedä, ovatko ne hiukan hömelöitä vai pitäisikö minun ottaa hellyttävät katseet suurena kunnian- ja rakkaudenosoituksena.

Välillä kattimuruset osaavat uppoutua katselemaan myös toisiaan.

Ehkä pilasin kissojen ikkunalautailun ostamalla niille iki-ihanan nukkuma-alustan?

Kuten tästä kuvasta voi huomata, alustaa vältellään huolellisesti.
Juju on yltänyt huimiin akrobaattisiin suorituksiin kulkiessaan alustan
ohi kapealla reunalla kuin nuorallatanssija. Onneksi ostos ei ollut kallis.

Ikkunalaudassa Nuppua viehättää eniten sälekaihdinten naru, jonka muovipää on naksuteltu huolellisesti lyttyyn. Juju taas on koukussa adrenaliiniryöppyyn, jonka se saa noustessaan keittiön ikkunalaudalle. Yleensä nuorelle kapinalliselle riittää pelkkä hiiviskely kielletyllä alueella, mutta joskus se kokeilee rajojaan ja ripsauttaa palasen viherkasvista.

Juju "James" Dean, 2010-luvun kapinallinen ja chilitaimien painajainen.

Keittiön ikkunalaudalla Juju tuntee olevansa villi ja vapaa.

Vaviskoon sälekaihtimen narun muovipää! Jujukin osaa naksuttaa.

Pointterimme suostuu pitämään jo yhtä tassua
ikkunalauta-alustalla. Vai onko tämä kritiikkiä?

Nuppu ihailee kovasti veljensä kovismeininkiä ja yrittää välillä itsekin olla vakavasti otettava kujakatti, vaikka joutuukin käyttämään ikkunalaudalle nousuun joko rahia, pöytää tai hissiä. Toivoisin, että Nuppu kuitenkin luopuisi raggariräggärileikeistään ja käyttäisi ikkunalautaa niin kuin maailman muut, normaalit kissat: maisemien katseluun...

Räyhähenki Nuppu aikoi repiä verhot riekaleiksi. Kuinkas siinä sitten
kävikään? Nuppu katseli kaikessa rauhassa muualle eikä edes suostunut
myöntämään ahdinkoaan. En ole edes varma, juuttuko kurittoman katin
kynsi verhoon vai ei, sillä mitään hätää ei tuntunut olevan. Menin silti
auttamaan, eivätkä verhot ole sen koommin Nuppua kiinnostaneet.

Tässä Nuppu on omimmillaan: uljas hevonen ja vielä uljaampi ragdoll-neiti.