Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhot. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Kaikki katit kotona

Maailma on nitkahtanut raiteiltaan sitten viime postauksemme. Se, mikä ennen oli ihan tavallista arkea, tuntuu nyt todella kaukaiselta unelta. Aamuisin sentään heräämme aina tuttuihin ääniin: kissantassujen jymistykseen ja Jujun nälkämouruun. Mutta kun kissat saavat ruokakupit kuononsa eteen, me kaksijalkaiset selaamme päivän dystooppisia uutisotsikoita, ja poikkeustila iskee taas tajuntaan. Emme hyppää bussiin tai ratikkaan, vaan jäämme omaan kotikoloomme paitsi suojautuaksemme taudilta myös suojellaksemme kaikkia muita.
 
Nuppu ihmettelee, mitä muuta emokissistä muka tarttuisi kuin se jokin
Juitsin muotoinen jäkäläläntti, joka on juuttunut sitkeästi jalkaan kiinni.

Juju joutui miettimään hetken, että ei kai emolla ole jokin häijy ihottuma...

...mutta sitten se tajusi, että Nuppuhan murjaisi vitsin.
Vaikka ajat ovat kovat, niin huumoria ei saa unohtaa.

Olen ollut etätöissä jo yli viikon, ja onneksi sekä minun että mieheni työt hoituvat hienosti kotitoimistoltakin käsin. Vaikka Nuppu ja Juju ovat pääosin mallikelpoisia kollegoja, jotka eivät pommita vaikeilla kysymyksillä tai pälpätä puhelimeen, kohtaamme toisinaan tiukkoja tilanteita. Tässä yksi sellainen:

 
Olen intensiivisen keskittynyt kiireiseen työtehtävään,
mutta koneen vierestä kuuluu hiljainen ”puuu”. En reagoi siihen,
vaan esitän, että korvillani on vastanaukukuulokkeet.
 

Jujun ääni kovenee, ja näen sivusilmälläni,
että se aikoo ottaa käyttöön kovemmat otteet.

 
Juju vilkaisee minuun velmusti olkansa yli, ja sitten kuuluu rips.

 
Haitari venyy ainakin viisimetriseksi eli
paljon pidemmäksi kuin minun hermoni.
 
Joskus lähipäivinä Juju varmasti ylettää jo sytyttämään
tämänkin lampun. Olohuoneen valot se välkäyttää päälle
helposti kiipeilypuuhun rymistellessään.

 
Kerran pomoni onnistui soittamaan kriittiseen aikaan: olin juuri ottanut Jujun Canagan-purkin kaapista, mutta en ollut vielä ehtinyt avata sitä. Niinpä koko puhelun ajan jouduin työntelemään varpaillani karvaista kinuskipiraijaa loitommas laturinjohdosta, jota se yritti sinnikkäästi näkertää. En voi silti syyttää Juitsia: se on fiksu kissa, jolla on tärkeää asiaa, ja se tietää, miten viestin saa parhaiten perille. Olenkin siis jo oppinut muutaman tärkeän asian etätyöskentelystä: kun Juitsi iltapäivällä herää, sen on parasta saada HETI kanaa ja kania, oli flow päällä tai ei. Viimeistään viiden maissa on aika pitää hurjapäinen leikkisessio, jossa jahdataan kengännauhaan solmittua rapinahiirtä.
 
Sen jälkeen voi taas viritellä päälle flow'ta tai Netflixiä.
 
Tämä pallero on maltillisempi etäkaveri, vaikka sekin osaa olla päättäväinen,
jos se haluaa viltin alle peittelyä tai turkin puunausta. Silloin se komentaa.
 
Mutta verhoissa näin hieno neiti ei koskaan kiipeile!

Toivottavasti teillä muillakin on turvallista ja mukavaa kotoilua! Pysytellään eläinten ihanassa seurassa ja pois turuilta ja toreilta, ja toivotaan, että saamme yhdessä tilanteen hallintaan. 
 
Nuppu muistuttaa eläinkollegoitaan vahtimaan, että emot ja iskät pysyvät kotona!

Ennen kuin lopetamme postauksen, haluan vielä sanoa pari sanaa helmikuussa poismenneestä ystävästämme ja blogikollegastamme Annasta. Löysimme toistemme blogit useita vuosia sitten, ja bittikaveruus muuttui ihan oikeaksi ystävyydeksi, kun törmäsimme kolme vuotta sitten lemmikkimessuilla ja Anna kutsui minut Ilonaa ja Zetoria leikittämään. Vaikka olimme Annan kanssa melko erilaisia - minä ragdollmaisen hempeä ja vähän nössö ja Anna virkistävän suorasukainen ja nokkelan sarkastinen - meillä oli mutkaton yhteys. Annan kanssa oli helppo jutella niin kissoista, kirjoista kuin muustakin elämänmenosta, eikä hiljaisuuskaan ollut välillämme koskaan vaivaantunutta. Ihailin Annan asennetta, ja kun tapasimme Terhokodissa viimeisen kerran, pelasimme Aliasta ja nauroimme yhdessä pöhköille mutta erittäin päteville selostuksillemme. Kyyneleet tulivat vasta, kun olin matkalla kotiin. Annaa jää iso ikävä. Odotan yhä, että häneltä tulisi postauksia, viestejä tai kommentteja Hupsuille, mutta se aika on nyt valitettavasti ohi. Emme unohda Annaa ikinä, ja olen valtavan kiitollinen, että sain olla hänen ystävänsä.

Zetor ja Ilona pitivät Annasta hyvää huolta, ja Anna niistä.
Nyt ihana kissakaksikko on onnellisesti uudessa kodissa.

Tästä Ilonan kuvasta Anna piti erityisen paljon, sillä siinä näkyy Ilonan lempeys.
Sen myötä me Hupsut lähetämme vielä kerran Annalle halaukset sinne rajan taa! <3

maanantai 13. toukokuuta 2019

Trendien harjalla

Nähdäkseni on olemassa kahdenlaisia kissoja: ensinnäkin pörröisiä söpöläisiä, jotka haistavat trendin kuin trendin, ja toisekseen ihania silkkiruipeloita, jotka niitä trendejä kehittelevät. Koska en itse ole kissa tai kuulu muutenkaan näihin kategorioihin, on välillä hyvä jututtaa katteja ja kysellä, mikä on tänä keväänä ”in”.
 
”Ih-hih-hii, vai että ”in”? Äiskä hei, nykyisin puhutaan trendaamisesta!”
Olin kuvitellut, että perheemme simpsakka fashionista olisi alkanut esitelmöidä minulle curly fur -metodista ja turkin ploppauksesta, mutta aihe on kuulemma vanhentunut. Nuppu myös muistutti, etten saisi vahingossakaan käyttää blogissa ilmausta ”sou lääst siisön”, jonka parasta ennen -päiväys meni umpeen viitisen vuotta sitten. Tajusin vihdoin ripsaista suuni kiinni vetskarilla ja vain seurata, mitä minua coolimmat olennot tätä nykyä tekevät.

 
Äää, ei tätä taas! Verhoissa roikkuminen ei ole mistään kotoisin!
 
Tai siis... Ei kai nyt fiksut ja kiltit kissat...? Vai...?
 
Kyllä vain! Verhoihin kietoutuminen on Nupun mukaan nyt ”kuuminta hottia”.
Okei, korjaus: Nuppu ei ikinä sanoisi noin. Oli pakko vähän kiusata. Kjäh.

Ja vaikka yksi trendi on jo löytynyt, ei silmiä voi ummistaa, sillä seuraava on jo näköpiirissä...
Juju on toista mieltä. Päikkärit rulettaa... tai siis ovat hyväksi pienelle pojalle.

Vaan mikäs raksahdus herätti Juippiruippanan?
 
Heti Jujun lähdettyä asiaa selvittämään sen lämmin paikka vietiin.

Hetkinen?! Ei kai kassialmailua vihaava Nuppu vain mennyt kuljetuskassiin?!

Menipä hyvinkin! Tällainen matkapussukka on kevään trendikkäin peti,
eikä Huipilla ole sinne enää asiaa.
 
Onneksi poitsulla sentään on yksi oma kolkka: vanha lenkkariboksi,
joka ei mitenkään voi olla trendikäs.

Vai voiko sittenkin? Nuppu saapui tsekkaamaan lootatilanteen.

Ja onhan sekin tosi trendikäs! Normcorea parhaimmillaan.
Mutta lenkkariboksiin kuuluu laittaa häntä eikä peppu!

Minusta oli kiehtovaa seurata kissojen trendikästä elämää, mutta jossain vaiheessa Juju sai hommasta tarpeekseen. 

”Mama, vie pois se matkija-apina!”

Nupulle löytyi aina yhtä ajankohtainen paikka isikissin tietskan edestä...
 
...ja oma trendsetterimme sai kassielmoilla taas kaikessa rauhassa!

Löytyykö teidän lukijoiden kissoista trendien luojia ja
kulloistenkin muotivillitysten innokkaita seuraajia?

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Sietämätön sisustaja

Suurimman osan vuorokaudesta Juju on lainkuuliainen kissakansalainen. Se käy diskreetisti hiekkaklosetissa, sukii turkistaan pahimmat röhnät ja maksaa söpöydestään tuntuvia halipusuveroja. Viime aikoina pojankloppi on kuitenkin keksinyt uuden ajanviettotavan, joka saa niskakarvani hieman pörhistymään. ”Voiko vanutuppomainen räggäri muka olla kovin paha raggari?” kuulen teidän kysyvän, ja vastaus on ”no arvatkaapa vaan!” Peltipoliisi onnistui tänään taltioimaan Juitsilaisen hurjastelun hämmästyttäväksi kuvasarjaksi, jota ei voi katsoa päätään pudistamatta ja kieltään naksuttamatta:
 
Oi, miten nätti pikku kisulainen. Siniset simmut, harottavat viikset ja silkkinen kauluri.

Mutta mikäs ihme sen tassua vaivaa? Ei kai raksu mennyt varpaiden väliin?

Ei, vaan söpöläinen asettelee verhot nätimmin!

Öö? Juju, hei! Kyllä ne oli jo hyvin!

Tässä vaiheessa alkaa myttääminen ja ryttääminen!

Juju joko keskittyy verhojen vaivaamiseen kieli keskellä suuta
tai sitten se näyttää toruvalle emolle kieltä.

Juuri kun luulet, ettei homma voi mennä pahemmaksi,
tuhoeläin venyy uusiin ulottuvuuksiin.

Juju keplottelee itsensä verhojen taakse, naukuu innosta ja tamppaa pölyjä.

Kun yhden puolen verhot on puisteltu, homma toistuu toisella puolella.

Ja vaikka kuinka haluaisin pitää Huipille aiheesta vakavan puhuttelun...

...päädyn aina antamaan pusun sen täydelliseen suukko-otsaan.

Ja mitä verhoihin tulee, ne viikataan pian tähän tapaan
ja palautetaan takaisin liinakaapin uumeniin.

”Juju 1 – äiskä 0! Adios, kevätverhot!”

lauantai 29. marraskuuta 2014

Mummi Poppasen paluu

Nupulla ja Jujulla on ollut aamusta asti huippufiilikset, koska niillä alkoi vihdoin ja viimein loma! Viimeksi kattikaksikko löllötteli vapaalla heinäkuussa, mutta siitä saakka on paahdettu tiukkaa arkea koko pitkä syksy ja tihkusateinen alkutalvi. Ei siis ole ihme, jos pienet  kissat ovat aivan sippenduudeleita.

Joka aamu on pitänyt huolehtia, että paijaajat heräävät töihin kukon laulun aikaan. Huoh!

Yhtä tillin tallin ovat myös räggäriduon emo ja iskä, jotka ovat niin ikään raataneet niska hikikarpaloiden peitossa kesästä saakka. Pöytään on työrupeaman ansiosta riittänyt pöperöä ja hiekkikseen Ever Cleania, ja välillä on liiennyt killinki jos toinenkin jopa materialistisiin hömppätuotteisiin:

Siivosin tänään Nupun kanssa lelulaatikon, ja sinne oli kertynyt virike poikineen.

Loma on kuitenkin laskeutunut nyt koko Hupsuttamon ylle, ja varma merkki siitä on asunnon totaalinen muodonmuutos. Nuppu ja Juju saivat lähietäisyydeltä seurata, kuinka pölyt, vaatemytyt, tiskit ja tavarapinot katoilivat ja tilalle ilmestyi hämmentävän paljon kaikkea punaista, pehmoista ja loistavaa samalla, kun Juju Surround Systemistä virtasi iloisia joulurenkutuksia.

Joulukamaa oli niin paljon, että pieni tonttupoika
oli vähällä hukkua sen sekaan.
Nuppu oli mielissään upouusista jouluverhoista, jotka ovat
emon ja iskän lomamatkakohteen mukaisesti Wienin-punaiset. 
Nuppu taisi sekoittaa Wienin ja viinin. Näitä verhoja
ei ole tarkoitus lipoa. Varsinkaan, kun on alaikäinen.
Juju suhtautui tulokkaisiin hivenen varauksella.
Sen eno on kuitenkin poliisimiehiä ja saattaa
sakottaa, jos Juju läträä viinillä.
Hmm. Ei kerrota enolle, että Jujun nenu hieman punoittaa.
Juju vannoi vielä raittiuslupauksen kauniin valoköynnöksen alla.


Parasta päivässä oli, että kun kaikki oli valmista, paikalle tuotiin mahtava supernanny: oma ihana Mummi Poppanen. Nuppu räpsytteli heti onnellisena mummille silmiään eikä tiennyt, millaiselle mutkalle itsensä kiepsauttaisi, jotta masurapsuja heruisi mahdollisimman paljon. Juju taas suoritti suuren nuuskutteluoperaation ja meinasi kallistushalata mummin ihan kumoon. Tullessaan mummi toi myös ihanat joululahjat Hupsujen jengille:

Supersöpöt Wienin-punaiset tyynyt, joiden kyljessä on hyvä tutia!
Niiden lähistöllä näkee rentoja lomaunia espanjalaisesta ratsastuskoulusta.
Tässä lipizzankatti Nuppu esittää sirointa piaffeaan.
Nuppu näki myös unta, jossa se oli kapellimestari nimeltä Mozart ja johti
Wienin filharmonikoita. Orkesterin solistina kuultiin yläkerran pianistitätiä.
Lopuksi Nuppu näki suklaisen unen, jossa se käpertyi tyytyväisenä Sacher-kakun ympärille.
Juippi hoksasi nokkelana kissana, että emo ja iskä lähtevät
neljäksi päiväksi reissuun. Tällä kertaa sitä ei harmita, sillä
luvassa on laatuloma Mummi Poppasen hellässä hoivassa!
Auf wiedersehen, emo ja iskä!


Hupsut palaavat netin äärelle taas ensi viikon loppupuolella
ja toivottavat nyt teille lukijoille tunnelmallista adventtia!