Näytetään tekstit, joissa on tunniste kujakatti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kujakatti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Laimeaa ikkunalautailua

Jos Nuppu ja Juju asuisivat Australiassa, ne eivät olisi ammatiltaan lainelautailijoita. Niitä olisi myös turha kuskata Alpeille, sillä niistä ei olisi myöskään lumilautailijoiksi. Mistäkö tiedän tämän? Siitä, ettei kissakaksikkoni ole kovin innokas edes ikkunalautailemaan, vaikka sen pitäisi olla kaikkien kissojen suosikkipuuhaa. Tokihan kullannuppuni vierailevat ikkunalaudalla, mutta ohi liitävien tirppojen tarkkailun sijaan ne istuvat suurimmaksi osaksi karvainen nassu asuntoomme päin. Yritän välillä hihkua niille, jos pihalla tapahtuu jotain jännittävää: talonmies kaasuttelee mönkkärillä tai parkkialueella tepastelee borderterrieri, mutta vaikka kuinka osoittelen sormellani ulos, kissat tuijottavat sinisillä safiirisilmillään minua. En tiedä, ovatko ne hiukan hömelöitä vai pitäisikö minun ottaa hellyttävät katseet suurena kunnian- ja rakkaudenosoituksena.

Välillä kattimuruset osaavat uppoutua katselemaan myös toisiaan.
Ehkä pilasin kissojen ikkunalautailun ostamalla niille iki-ihanan nukkuma-alustan?
Kuten tästä kuvasta voi huomata, alustaa vältellään huolellisesti.
Juju on yltänyt huimiin akrobaattisiin suorituksiin kulkiessaan alustan
ohi kapealla reunalla kuin nuorallatanssija. Onneksi ostos ei ollut kallis.


Ikkunalaudassa Nuppua viehättää eniten sälekaihdinten naru, jonka muovipää on naksuteltu huolellisesti lyttyyn. Juju taas on koukussa adrenaliiniryöppyyn, jonka se saa noustessaan keittiön ikkunalaudalle. Yleensä nuorelle kapinalliselle riittää pelkkä hiiviskely kielletyllä alueella, mutta joskus se kokeilee rajojaan ja ripsauttaa palasen viherkasvista.

Juju "James" Dean, 2010-luvun kapinallinen ja chilitaimien painajainen.

Keittiön ikkunalaudalla Juju tuntee olevansa villi ja vapaa.

Vaviskoon sälekaihtimen narun muovipää! Jujukin osaa naksuttaa.
Pointterimme suostuu pitämään jo yhtä tassua
ikkunalauta-alustalla. Vai onko tämä kritiikkiä?
Nuppu ihailee kovasti veljensä kovismeininkiä ja yrittää välillä itsekin olla vakavasti otettava kujakatti, vaikka joutuukin käyttämään ikkunalaudalle nousuun joko rahia, pöytää tai hissiä. Toivoisin, että Nuppu kuitenkin luopuisi raggariräggärileikeistään ja käyttäisi ikkunalautaa niin kuin maailman muut, normaalit kissat: maisemien katseluun...

Räyhähenki Nuppu aikoi repiä verhot riekaleiksi. Kuinkas siinä sitten
kävikään? Nuppu katseli kaikessa rauhassa muualle eikä edes suostunut
myöntämään ahdinkoaan. En ole edes varma, juuttuko kurittoman katin
kynsi verhoon vai ei, sillä mitään hätää ei tuntunut olevan. Menin silti
auttamaan, eivätkä verhot ole sen koommin Nuppua kiinnostaneet.
Tässä Nuppu on omimmillaan: uljas hevonen ja vielä uljaampi ragdoll-neiti.