Monille kissoille kylpyhuone on tuttu paikka, mutta Nupulla ja Jujulla on ollut asiaa sinne vain kahdesti vuodessa – jouluna ja juhannuksena. Toisinaan Nuppu on silti onnistunut livahtamaan pesutiloihin muulloinkin: se on väijynyt sopivaa hetkeä ja hyökännyt ovenraosta ihanan lämpimälle lattialle köllöttämään. Kyljellään retkottavaa kuuttia on ollut säälittävää töniä kylppäristä pois, ja maailmankaikkeuttakin alkoi lopulta säälittää niin paljon, että se järjesti meille vesivahingon, jonka ansiosta kylpyhuoneen ovi on ollut nyt auki päivät läpeensä. Eikä siinä kaikki, sillä peseytymistilamme joutuivat marraskuussa remonttiin, joka tarjosi Hupsuille viihdettä roppakaupalla.
Kaikki alkoi teippauksella, eikä mikään maailmassa ole teippausta hauskempaa!
Nuppua ja varsinkin Jujua silti kismitti, etteivät ne saaneet osallistua täyspainoisesti raksamiesten kanssa eteisen paketointiin, mutta suurin hupi alkoi, kun miekkoset lähtivät ja Hupsut pääsivät tarkastamaan alustustöiden tuloksia. Näin jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut kuvata prosessin seuraavaa osiota kameralla vaan ihan vain kännykällä pystysuunnassa, mutta toivottavasti saatte selvää videosta ja se naurattaa teitäkin:
Videon viesti on selvä: jos höpsöt kissamme saisivat sittenkin esittää joulukollille lahjatoiveita, ne haluaisivat ehdottomasti lisää huoneiden teippauksia. Ehkä voisimme paketoida seuraavaksi makkarin?
”Joo! Muovitetaan tämä sänky ihan kokonaan! Leveys 24,5 cm!”
”Ei voi pitää paikkaansa! Annapa tänne se mittanauha!”
”Kohteuhphohentti on huuhi! Ehhä haha!”
”Maku ei oo häävi! Tarvitaan lisää teippiä, äiskä!”
”Mmm, miten aistikkaan maalarimainen aromi!”
Olin vähän huolissani, kun teippausvaiheen jälkeen koitti varsinainen remontti. Pakenin sitä toimistolle, mutta takaraivossani jyrskytti betonipora, ja minun oli pakko kysyä mieheltä, miten kissanreppanoilla sujui piikkauksen ja jyrsinnän keskellä. Vastaukseksi sain videon, jossa Nuppu nassutti ruokakupilla poran laulaessa taustalla. Jujukin vain vähän heilutteli korviaan, joten saatoin huokaista helpotuksesta.
Mitä ydymmät päristimet, sitä reippaammat raksakatit!
Koska koko eteisemme oli pussitettuna kolmisen vuorokautta, saatoimme viettää entistä intensiivisempää kissaperhearkea. Emme raaskineet rajata Nupun ja Jujun elintilaa yöksi pelkästään olohuoneeseen, joten pidimme makuuhuoneen ovea auki sillä seurauksella, että meillä oli kummallakin oma kehräävä uninalle. Juju nukkui minun ja Nuppu miehen jaloissa, ja sain olla ylpeä niiden rauhallisesta tuutilullakäytöksestä. Ei kaulurinuottasta tai pohjehyökkäyksiä, vaan silkkaa lämmintä horretta! Ja kun eteispussit vihdoin siivousten jälkeen otettiin pois, pikkuisille avautui jälleen uudet seikkailut...
Kylppäriä pääsi tutkimaan turvallisesti isikissin sylissä.
”Mamaa! Kato! Ne sedät rikkoi meidän kylppärin! Irrottivat koko katon!”
Nupun mielestä spa-tilat ovat nyt paremmat kuin ennen. Jotenkin rouheat, loftmaiset ja Nupun väreihin sopivammat.
Kylpyhuoneeseemme ei asennettu kuivureita, vaan talven annetaan kuivattaa se, minkä naapurien poksahtanut vesijohto kasteli. Kukaan ei ole kertonut meille, kauanko tehdashallimainen lookkimme kestää, mutta kaiken muun säädön keskellä asia on tuntunut toissijaiselta. Ehkäpä uusi vuosi tuo Hupsuille lopulta uudet kylppäripinnat. Veikkaan, että joulupesulle päästään silti karhean kivisessä atmosfäärissä. Jos edes vääntäydymme aattona spa-tiloihin...
...sillä kuka nyt näin pienen kisun raaskisi pestä?
