 |
| Aamuyön hiljaisina hetkinä on käynyt ilmi, että Nuppu nukkuu yönsä suloisesti tassupedissä. |
Oikea herätys koittaa kello 6:20, ja silloin minäkin jaksan vääntäytyä peiton alta kuulemaan jännittäviä tarinoita, joita miehellä on aina kerrottavanaan. Vuosien saatossa olemme Nupun ja Jujun kanssa tajunneet, että missaamme kaikenlaista hauskaa tutiessamme. Emme saa ihailla, kuinka ketut jolkuttavat sillalla vastaan tai peurat sinkoilevat metsätien yli. Yhtä lailla meiltä on jäänyt näkemättä polulla vipeltävä minkki ja mäyräkoiraa sinnikkäästi ulkoiluttava täti. Toisinaan mies kuitenkin hairahtuu havainnoissaan, sillä eräänä aamuna ”kettu” oli ollut flexin päässä ja herttainen ”metsähiiri” jatkoi matkaansa rapisevana vaahteranlehtenä. Tästä syystä meitä hieman mietityttää, kuinka suhtautuisimme hänen tuoreimpaan luontobongaukseensa, supikoiraan.
 |
| Sanoitko, että se oli rusehtava lyllertäjä, jolla oli naamassa tummaa ja valkoista? |
Koko supikoirakonsepti heitti häränpeffaa, kun keskustelu polveili siihen suuntaan, että rekisteriotetta lukuun ottamatta meillä ei ole mitään takuuta Nupun lajikkeesta. Mitä jos mies bongasi lenkillään ragdollin, mutta Nuppu onkin supi?
Pelottavinta hommassa on se, että supikoirat ovat aikain saatossa levittäneet monenlaisia tauteja, kuten rabiesta. Sitä ei meidän lempeällä Nupullamme tietenkään ole, mutta raapies löytyy: sinnikäs into raapia mattoa, tuolia tai kiipeilytelinettä aina, kun se haluaa huomiota. Ja kyllähän Nuppu sitä saakin, sillä kuka nyt voisi olla ihastelematta tällaista näkyä:
 |
| Vasemmalla on supi nojatuolissa, oikealla Nuppu sängyllä. Kuin kaksi marjaa, vai mitä? |
Pelottavinta hommassa on se, että supikoirat ovat aikain saatossa levittäneet monenlaisia tauteja, kuten rabiesta. Sitä ei meidän lempeällä Nupullamme tietenkään ole, mutta raapies löytyy: sinnikäs into raapia mattoa, tuolia tai kiipeilytelinettä aina, kun se haluaa huomiota. Ja kyllähän Nuppu sitä saakin, sillä kuka nyt voisi olla ihastelematta tällaista näkyä:
 |
| Äärimmäisen harvinainen supikissa uskaltautuu harvoin ihmisasuntoon, mutta jos niin käy, ei kannata säästellä suukkoja tai rapsutuksia, oli sillä raapies tai ei. |
Raapies on kyllä sitkeässä istuva tauti ja sen sängynpäädyt, sohvat, rahit ja kiipeilypuut tuntevat nahoissaan! :D
VastaaPoistaLohdullista, että muidenkin katit ovat saaneet tartunnan. :-D Meillä varsinkin sohvan vasen pääty on raapieksen runtelema.
PoistaYhdennäköisyys on hämmästyttyvä !
VastaaPoistaRaapies-tartunta on meidänkin jengillä, liekäö nekin siis naamioasuisia supikissoja?
Eikö olekin vähän spookya?! :-D Vaikuttaa pahasti siltä, että teilläkin majailee saman kastin ”muka”-katteja...
PoistaSupikissa.. Onko se Juju kertonut sulle salaisuutensa? Ette taida asua ihan Hesan keskustassa, kun tuollaisia eläimiä kävelee vastaan :)
VastaaPoistaEi kyllä ihan Aleksilla majaamme pidetä, mutta toisaalta mies juoksee melkoisia matkoja, minunkin edestäni. ;) Nuppu on täällä nyt ihmeissään, että mikähän otus Juju mahtaa sitten olla tai onko sillä jotain muita salaisuuksia.
PoistaKyllä Helsingin keskustassakin vipeltää vaikka keitä, ei tosin päiväsaikaan... Supikissoja tuskin yölläkään :)
VastaaPoistaTotta tuokin! En ole koskaan nähnyt luonnonvaraisia eläimiä yhtä paljon kuin Helsingissä asuessani. Työmatkalla on ollut milloin kettua (bussipysäkillä vilkkaan tien vieressä!), kania (yhdellä lenkillä näin 18 kpl), lumikkoa kuin muutakin pupeltajaa. Supikissaan törmäsin nyt ensimmäisen kerran, mutta se liikuksii täällä ihan yötä päivää.
PoistaHuomattava yhdennäköisyys supikoiran kanssa, ehkä ääntely sitten poikkeaa toisistaan ? :) Mä olen huomannut että kesäisin hyttysetkin levittää raapies.tautia, välillä oikein ärsytykseen saakka.
VastaaPoistaOlen kuullut, että supikoirat ovat melkoisia rääkyjiä, joten täytyy kiittää onneaan, että tämä supikissa vain sirkuttaa vienosti. Harmi, ettei raapies-rokotteita anneta ihmisille. Vielä tähän aikaan vuodesta pärjää ilmankin, mutta kesä on sitten oma lukunsa...
PoistaPuoli seitsemän herätyskin tuntuu järkyttäväll ajatukselle... Itse olen kyllä aamuvirkku, mutta unirytmi on mennyt siihen suuntaan, että heräilen vasta kahdeksan aikaan ilman kelloa (opiskelijaelämän luksusta) :)
VastaaPoistaRaapies löytyy muuten meiltäkin, tunnetaan myös toiselta nimeltään Kajsana ;)
Minä olisin luonnostani iltakukkuja/aamunukkuja, mutta on ollut pakko totutella aikaiseen rytmiin. Kissojen takia pitkät aamu-unet ovat jääneet historiaan, sillä niiden sisäinen kello alkaa päristä viikonloppunakin viimeistään silloin puoli seitsemältä. Tänään onneksi onnistuin vetelemään jatkopalaunet, vaikka kissat änkesivätkin aamuruokailun jälkeen jalkopäähän nukkumaan. :)
PoistaRapisevasta taudistaan huolimatta Kajsa vaikutti oikein söpöltä tapaukselta ja Devi myös! :)
Heh, onneksi meillä kissat tulevat herättelemään vasta silloin seitsemän-kahdeksan välillä :)
PoistaKisut kiittävät :) Kiva kun liityit lukijaksi!
Luksusta saada nukkua noin pitkään! :-D Meidänkin höpsöillä kääntyy onneksi rytmi lomilla, mutta viikonloppuaamuina on turha kuvitella saavansa uinua rauhassa...
PoistaKuullostaa vakavalle toi raapies.. ja supikissa!
VastaaPoistaVähän varuillaan kyllä joutuu olemaan varsinkin tuon supikissan kanssa. Se taitaa olla tosi äksy, kun siitä kuuluu silitessä omituista murinaa. :)
PoistaTälleen työttömänä tuo puoli viideltä herääminen kuulostaa kyllä aivan kamalalle en ikinä kykenisi, muutenkin aamulenkit hyhhy! Pari kertaa oon kokeillut lenkkeillä mutta en yhtään ottanut sitä lajia omakseni :D Kuulemma pitäisi pari viikkoa jaksaa niin se muuttuisi kivaksi, en usko..
VastaaPoistaTäälläkin on raapiesinfektio havaittu ainakin aamuisin kun Coco raapii sohvaa hirveällä voimalla, ihmiset siinä sitten kailottaa kieltolauseita ja raapies on voitettu. Yleensä infektio oireet alkavat puussa tai matolla mutta nämä paikat ei meitä aikuisia haittaa :)
Ainiin ja kerran näin espoossa hirven kun odottelin bussia, jolkotteli coolisti autotien yli parin metrin päässä pysäkistä. Oli siinä kyllä ihmettelemistä että miten se kaupunkiin oli eksynyt :D
PoistaEn mäkään kykenisi keskellä yötä lenkille lähtemään. Vakuutan silti, että lenkkeily muuttuu tosiaan parin viikon jälkeen siedettäväksi, mutta jos ei siitä vain tykkää, niin tuskin se koskaan muuttuu lemppariharrastukseksi. Mulla on lähipiirissä useampikin maratoonari, joten olen itsekin välillä lenkkeillyt ja käynyt juoksutapahtumissa, mutta kymppiä pidempi lenkki alkaa mennä jo niin tylsäksi, ettei musta siihen ole, vaikka kuinka kuuntelisin musiikkia ja miettisin mukavia. Ymmärrän silti jotenkin noita juoksijajuoksijoita ja sitä hiljaisten aamuhetkien lumoa. Varsinkin kesäaamut ovat maagisia! Kerran lähdin tuollaiselle aamulenkille mukaan (tosin miniversiona), ja kyllä se mieleen jäi aika erikoisena kokemuksena.
PoistaAi niin, vau, hirvi on jo aika eksoottinen eläinbongaus! :-D Ehkä täällä pk-seudulla eläimet vain joutuvat olemaan ihmisten kanssa niin sumpussa, että erikoisemmatkin kohtaamiset ovat mahdollisia. Mä olen kerran nähnyt ”Bambin” Espoon puolella hölkkäillessäni, ja kerran työmatkalla kettu hyppeli parin metrin päässä lumihangessa! :-o
PoistaHeippa vaan! Täälläkin tuo raapies on ainakin Jamilla. Ostimme loppuvuodesta uuden jenkkisängyn ja siihenhän on ihana upottaa kyntensä kun mami nukkuu.. Ja yleensä vauhti vain kiihtyy kun komennan lopettamaan :D
VastaaPoistaOlemme tehneet paluun blogiin!
Oi, ihanaa! Tervetuloa takaisin blogien ihmeelliseen maailmaan! :) Harmittelinkin monta kertaa, kun valtakunta hiljeni ja olin ihan Jami-pimennossa eikä karvakorvakoirista varsinkaan tiennyt mitään. Olette sitä paitsi Hupsujen ihan ekoja vakkarituttavuuksia! Täytyykin tulla heti tuoreita uutisia kurkkimaan! :)
PoistaTällä ei kisuilla ole ainakaan kovin vakavaa raapiesta. :D ja huima on yhdennnäköisyys Nupulla supilla... Onko raapies tarttunut Jujuunkin...? :)
VastaaPoistaHyvä, jos teillä raapies on lievempänä! :) Jujullakin on kyllä tartunta, mutta se purkautuu onneksi selkä köyryssä kiipeilypuuhun toisin kuin tuolla supikuonolla, joka on se meidän vakavampi tapaus. :)
Poista