 |
| Nuppu demonstroi tässä paitsi dominoefektiä myös sen parissa sinnittelevän emon tunnetilaa. |
Viimeiset kaksi viikkoa olen luiminut eteenpäin matalilla virroilla, sillä kröhästä toipuminen on yllättävän hidasta puuhaa. En uskaltanut aloittaa heti pyöräilyä, vaan turvauduin aluksi joukkoliikenteeseen. Se sujui muuten hyvin, mutta raitiovaunut eivät kulkeneet ja täpötäydestä suolasillibussista puhkesi kesken kotimatkan rengas. Vielä sumpummassa bussissa ovea vasten liiskautuneena päätin, että tekisin pikaisen paluun pyörän satulaan. Mutta arvaatteko, mitä seuraavaksi kävi?
 |
| ”Mä kerron: emo joutui piikille ja tarttee nyt Juitsi-terapiaa!" |
Sitkutin vapaudestani nauttien kohti työpaikkaa, kun rannalta minua kohti laukkasi töpöjalkainen pikku paimenkoira aivan irrallaan ilman omistajaa. Otus esitteli hammaskalustoaan, joten hidastin vauhtini minimiin. Kuvittelin, että minulle vain äristäisiin, mutta hauvapa päätti naksauttaa nilkkaani! Siinä vaiheessa krokokoiran emäntäkin saapui kauhistelemaan tilannetta, ja hauvakaverin kaulapantaan naksautettiin flexi, jonka olisi tietysti suonut olleen siinä kiinni jo aiemmin. Vasta töissä tajusin, että paimennuksen jäljiltä ihooni oli nirhautunut pikkuruinen hampaankuva, ja niin naurettava kuin tilanne olikin, päätin uskoa kollegoita ja käydä työterveydenhoitajan vastaanotolla. Siellä olkaani tuikattiin jäykkäkouristusrokotus, joka kirveli ja jomotti paljon enemmän kuin alkuperäinen raatelujälki.
 |
| ”Isikissi kysyi, oliko emon jalkaa hiertänyt sukka. Niin hurja se reikä oli! Mä en sitä tosin edes huomannut.” |
Kaikista suurin harmi minulle kuitenkin aiheutui siitä, että hukkasin piikitysreissulla rakkaan Buff-kaulurini. Voi olla, että se lojuu nyt työterveyshuollon löytötavaralaatikossa, mutta en ole jaksanut palata sitä etsimään, sillä minulla on ollut mietittävänäni muitakin dominopalikoita. Niistä suurin kellahti nurin toissailtana, kun kylpyhuoneessamme riehui kissageist.
 |
| Vai oliko se SE? Kissa se ei ainakaan ollut, sillä Nuppu ja Juju kehräsivät emon kyljessä, kun kuului pahaenteinen PLONK. |
Tuuletushormin kansi oli pudonnut lattialle, ja yläkerrasta tip-tip-tippui vettä! Hälytimme paikalle talonmiehen, ja pian niin Hupsuttamosta kuin parista muustakin asunnosta stopattiin vedentulo. Naapuriemme kylpyhuoneremontissa oli mennyt jotakin mönkään, ja niinpä meidänkin pesuhuonettamme odottaa nyt jonkinmoinen tuunaus.
 |
| ”Emo ja iskä ovat halunneet tehdä kylppäriremppaa jo pitkän aikaa, mutta ei kuulemma tällä lailla ex tempore ja pyytämättä...” |
Kun talkkari, putkimies ja ties kuka olivat tulossa maanantaiaamuna tilannetta analysoimaan, minä pakenin paikalta ja aloittelin uutta työviikkoa puhtaalta pöydältä. Mutta ennen kuin ehdin hypätä edes pyöräni kyytiin, pinnojen välistä putosi asfaltille heijastin. Niinpä tietenkin!
 |
| ”Joo, irti on, äiskä! Munko tämä nyt sitten pitää korjata?” |
 |
| ”Ookkei, tökkään sen nyt paikoilleen...” |
 |
| ”...ja sun menopeli on kuin uusi!” |
Olin jo varma, että ärsyttävästi lakoavien pikku palikoiden letka oli asettumaan päin, mutta sählääminen tuntuu vain jatkuvan. Olin tänään lähdössä toimistolta elokuvaa katsomaan, kun tajusin, ettei hommasta tule mitään, sillä olin kadottanut avainnippuni! Tyhjensin repun ehkä kolme kertaa ja käänsin kaikki taskut ympäri. Tutkin takkini läpikotaisin, kurkistin pyöräilykypärään ja lapasten sisään. Siivosin hullunmylläkäksi muuttuneen työpöydän ja tajusin, että elokuviin en ehdi enää mitenkään. Lopulta satuin heilauttamaan reppua juuri oikealla tavalla, ja sen sisältä kuului maaginen kilahdus. Hoksasin, että avaimeni olivat päätyneet vuorin sisään, vaikka yhdessäkään taskussa ei ollut reikää. Korvistani nousi savua, ja mieleni teki ottaa sakset käyttöön, mutta pitkän pyörittelyn päätteeksi selvitin henkilökohtaisen älypelini: reppuni ulkopuolella oli tasku, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen tätä päivää. Älkää edes kysykö, miten olen siis voinut sujauttaa avaimeni sinne.
 |
| ”Meidän äiskä hukkaa hevosetkin... Onneksi Choco löytyi eikä joutunut samaan harhaan kuin Buff-kauluri!” |
 |
| ”Teitä saattaa nyt huolettaa, miten tuo meidän emo tokenee tästä kaikesta...” |
 |
| ”...mutta ei hätää! Niin kuin tämän postauksen kuvista voi huomata, niin Hupsut ovat aina valmiina silityksiin, pusuihin ja haleihin!” |
Onnekkaampia syyspäiviä teille lukijoille!♥
No voihan rähmänkäppyrä, jo on ollut viikko... - mutta onneksi on ihania kisuja, sekä varmaan jotain muutakin kivaa :P
VastaaPoistaNo sanopa muuta! :-o Eiväktö kömmähdykset voisi jo loppua?! Mutta verenpaine ei onneksi pääse nousemaan, kun saa silitellä silkkiturkkeja ja kuunnella lempeää hur-hur-hurinaa!♥
PoistaUhhuh:\ Itselläni on menossa toinen lomanjälkeinen työviikko ja vieläkin on tahmeaa touhua kaaoksen keskellä, mutta tuollaisilta lisähaasteita olen onneksi välttynyt. Onneksi Nuppu ja Juju vaikuttavat empaattisilta ja avuliailta otuksilta :)
VastaaPoistaLoman jälkeinen elämä on aina ihan riittävän kaoottista muutenkin, joten hyvä, että olet säästynyt ylimääräisiltä hermonkiristysmomenteilta! :) Nuppu ja Juju ovat onneksi parhaita terapeutteja. Nytkin ne molemmat ovat kerällä tässä vieressä levittämässä levollista tunnelmaa.♥
PoistaUuh! Onpas siellä paljon dominoa pelattu! Kylppäriremontti ei ole varsinkaan kiva. Nyt Nuppu ja Juju voisivat kuitenkin ystävällisesti piilottaa palikat hyvään jemmaan.
VastaaPoistaNyt ei tulisi toruja, vaikka palikat töpättäisiin sohvan alle ikuisiksi ajoiksi. :) Vesivahinko harmittaa aika kovasti, mutta no, kylppäristä tulee toivottavasti parempi kuin se oli ennen. Ainakin se näyttää jo fiksummalta, kun aiempien asukkaiden madaltama (?!) katto revittiin pois. Sitä ei onneksi enää takaisin laiteta! Puuh.
PoistaNo nyt on ollut varsinainen epäonnisten tapahtumien letka. Toivottavasti tuleva lokakuu vie nuo mukanaan.
VastaaPoistaToivotaan tosiaan, että lokakuussa voisi vähän hengähtää! :o)
PoistaOhhoh onpas teillä ollut kaikkea isoa ja pientä!
VastaaPoistaMä niin inhoan ihmisiä jotka antavat koiriensa olla irti. Meidän talossa yksi asukas antaa mäyräkoiransa ulkoilla aina irrallaan (toinen koira on irti). Se onneksi on kiltinoloinen, mutta Ame pelkää irtokoiria joten pitää aina toivoa ettei osuta samaan aikaan ulos.....
Mietin kyllä, että juuri tuon takia mua hirvittäisi ulkoiluttaa Nuppua ja Jujua kaupunkialueella! Moni koira varmaan käyttäytyy ihan hienosti ihmisten suhteen, mutta mitäs jos yhtäkkiä eteen tuleekin pöffökissa, jollaiseen ei ehkä ole ennen törmännyt?! Mun mielestä olisi kiva, jos koirat pidettäisiin kiinni ihan varuiksi ainakin kaupunkialueella ja talojen pihoilla.
PoistaHirvittää lukeakin tätä surkeiden sattumusten sarjaa! Pidetään kaikki peukut ja tassut pystyssä, että epäonni loppuisi tähän! Nilkkaan pureutuvan krokotiilin irtipito on kyllä törkeyden huippu. D: Koirien noin yleensä kyllä pitäisi antaa olla usein irti että saavat lajityypillistä liikuntaa, mutta silloin niille kyllä pitäisi olla opetettu, että kanssakulkijoita ei ole soveliasta kohdella noin... :(
VastaaPoistaKiitos peukuista! :) Toivottavasti meno vähän rauhoittuu.
PoistaMulla on jotenkin ristiriitaiset fiilikset näistä koira irti -asioista, kun toisaalta on ihana nähdä, miten eläin nauttii siitä, kun se saa kirmata vapaana korvat lepattaen, eikä läheskään aina ongelmia tule. Mutta toisaalta eläin on aina eläin, eikä ikinä voi olla satavarma, ettei jokin yllättävä tilanne johda yllättävään käytökseen. Eli siinä mielessä olisi mun mielestä hyvä pitää koira kiinni varsinkin vilkkailla kulkureiteillä - ja erityisesti sellainen kuonokas, jolla on itsepäinen luonne yhdistettynä vahvaan viettiin. Tuossakin olisi ollut koirapuisto ihan vieressä, joten siellä olisi voinut sitten kirmailla sydämen kyllyydessä ilman häiriköiviä pyöräilijöitä. :)
No on siinä yhdelle ihmiselle paljon vastoinkäymisiä lyhyellä aikavälillä ! Parempaa syksyn jatkoa, kissat lämmittää mieltä ja kehoa :)
VastaaPoistaKiitos! :) Munkin mielestä tässä on nyt ollut oikeasti vähän turhan monta ärsykettä - varsinkin, kun flunssasta jäi jotenkin yleisväsähtänyt olo. Nupusta ja Jujusta on onneksi ollut hirmuisesti apua ja hyvää mieltä! Ja tosiaan lämmikettä!♥
PoistaNo huh huh, olipas siinä kaikenlaista! Onneksi kissat lohduttaa ja ymmärtää, vaikka välillä suusta kuuluis ärripurrisanoja tai kyynel vierähtäisi harmista.
VastaaPoistaParempaa syksyn jatkoa teille ja koittakaa kestää kylppäriremontti!
Kiitos tsempeistä! :) Nupun ja Jujun rooli tässä kaikessa on hirmuisen tärkeä ja arvostettu. Kun painaa posken silkinpehmoista karvaturria vasten ja kuuluu ”här här”, niin silloin ei edes kylppärijutut harmita!
Poista<3
PoistaTsemppiii ! Onneksi sulla on kotona meditaatiogurut Jujutin ja Nuputin : niiden kanssa elo onneksi on tasaisen hyvää :)
VastaaPoistaKiitos! :) On ihan uskomatonta, miten Jujutin ja Nuputin tosiaan saavat emon lähes transsiin söpöisyydellään! <3 Kunhan pitää halipusisessioita riittävän usein, niin hyvin meillä menee. :)
PoistaHertsyykeli mitä katastrofiviikkoja! Jokohan nyt alkaisi olla kaikki dominot kumossa?! Kaiken kruunasi tuo heijastimen putoaminen. :D Toivottavasti vesivahinko ei paljastu hirvittävän laajaksi, ei ole aina nopeita juttuja nuo. Muistuta Nupulle ja Jujulle remppapölyn keskellä, että pian on kissaspa entistä ehompi. <3
VastaaPoistaToivotaan, että nyt on kaikki halukkaat maan tasalla! :-D Vähän aloin olla jo epäuskoinen, että oikeastiko vielä heijastin ja avaimetkin?! Lyökää lyötyä! Tekin, Brutukseni! :-o Vieläkin on epätietoisuus siitä, miten pitkä projekti tästä nyt tulee, mutta en ole onneksi ehtinyt liiemmin murehtia asiaa. Huomenna kai tulee jotain tyyppejä taas mittailemaan ja säätämään. Onneksi mies täällä opiskelee, niin mä voin vain hilpasta pyörälläni kohti uusia paimenkoiria. No ei vais, nyt ovat koirat vain heiluttaneet mulle lempeinä häntää. <3
PoistaPäivän piristystä voi tarjota reissukissa Pessin blogi (rägdoll ja kuusi koirakaveriaan): reissukissa-pessi.blogspot.com Helsingin Sanomissa oli näistä eläinpatikoijista juttu.
VastaaPoistaPessin ja hauvakamujen blogi onkin ollut meillä jo pitkään luennassa! <3
PoistaLaukun vuori on yks rrriesa jos sille päälle sattuu. Taannoin multa katosi huulipunia koko ajan, ja arvaat mistä ne löytyi sitten. Ärsyttävää. Nyt toivotan sulle parempia aikoja ja vähemmän ikävyykisä. Onneksi tosiaan nuo hyvät lohduttajat.
VastaaPoistaKiitos! ♥ Vähän oli tänäänkin pomppuisaa kyytiä (vaikka huulipunat ovat sentään pysyneet poissa vuorin välistä): menin keskustaan lahjaostoksille, kun yhtäkkiä tajusin, että lompakko jäi töihin. Ei kun takaisin toimistolle - ja sitten en enää jaksanutkaan lähteä shoppailemaan... Mutta hyvä puoli asiassa oli, että menin sitten ihan vain lähiostarin lemmikkikauppaan, jossa oli Jujun suosikkitreeninamit kolme kahden hinnalla. :-D Nyt olen supertykätty härhär-murujen keskuudessa.
PoistaToivon mukaan dominot on jo saatu pysymään pystyssä!
VastaaPoistaMulla oli ennen yksi takki, jonka taskussa oli reikä. Se oli vielä sellainen, ettei taskupussia saanut käännettyä kunnolla ympäri, joten reiän paikkaaminen ei oikein onnistunut. Takin vuorin sisällä oli jatkuvasti tavaraa. Aluksi ihmettelin, että minne katoaa kolikot ja miksi takki kilisee, kunnes hoksasin mistä on kyse. Myöhemmin reikä kasvoi avainnipun kokoiseksi ja vielä myöhemmin puhelimen. Se oli polvipituinen takki, joten taskukin oli sitä myöten syvä :D
Noh, vähän on pari dominoa vielä keikkunut (ks. edellisestä vastauksesta uusin grr-hetki), mutta paljon on ollut pientä kivaakin vastapainona. Ja tietty Nuppu ja Huippi!♥
PoistaAikamoinen hamsteritakki sulla on ollut! :-D Alkaa kuulostaa jo sen verran extremeltä, että on jo melkeinpä symppistä! :o) Mutta voin kuvitella, miten rasittavaa olisi etsiä kolikkoa polven kohdalta kiireiseen aikaan kaupan kassalla tms.
Kamalan stressaavan kuuloisia viikkoja :/ Nyt ne dominot kiinni lattiaan vaikka maalarinteipillä, jotta lähtisi taas arki rullaamaan sujuvammin. Tuollaiset pienet avainkömmähdykset ja muut on kyllä ikäviä kaiken muun päälle. Ja kylppäriremontit ja vesivahingot yyyyyyyh! Toivotan parempaa tulevaa ajanjaksoa!
VastaaPoistaKiitos! Ja loistava idea tuo maalarinteippi!!! :) Kävi kyllä mielessä se teidänkin keissi, kun huomattiin ne tip-tip-tipat! Mietin, että kuinkahan monta metriä yläkerran lattioilla lainehtii vettä, mutta onneksi haaveri koski vain kylppäriä. Ensi viikolla sitten selviää, miten pitkä ja iso projekti on edessä... Yksi pikku domino vielä kellahti nuri: yöpöydän lamppu kärähti. :-D
PoistaVaikka tunnenkin lämmintä myötätuntoa, niin mitään en kyllä mahda sille, että alkoi väkisinkin hymyilyttämään nämä kaikki kommellukset :) Olen itse huomannut, että sattumukset seuraavat toisiaan kuin satunallet hunajaa. Silloin kun siinä elää tapahtumien tohinassa, ei paljon hymyilytä, mutta myöhemmin kun kaikki taas pala raiteilleen, huomaa jo itsekin hymyilevänsä kaikelle: ihmettelee vain, että kuinka sitä voikaan kaikki sattua samaan aikaan!
VastaaPoistaSatunallet ovat ihan kamalia hunajan perään! :-D Mutta joo, jossain vaiheessa alkaa kieltämättä itseäkin naurattaa tällainen sählääminen. Kunhan kaikki pysyvät kunnossa eikä ole mistään vakavasta kyse, niin mokailullekin on paikkansa. :)
Poista