Kissat ovat eläinmaailman sorjimpia ballerinoja. Niiden vartalo taipuu oudompiin asentoihin kuin purkkamaisen Neiti Rajattoman raajat, eikä niiden karvatossuista kuulu edes satiininkevyttä suih-suih-ääntä, kun ne hiipivät nälkäisinä aaveina palveluskunnan jalkoihin. Kuin pisteenä plién päälle kömpelökin räggäri pystyy revittelemään aamupalapöydässä mehulasia kaatamatta, ainakin jos niin tahtoo. Maailmankaikkeudessa mokelluksen määrä on kuitenkin vakio. Vaikka en mielestäni ole mikään chic lit -romaanien alati kompasteleva sankaritar, kissojen myötä eräänlaisesta efelantteudesta on tullut osa arkeani.
Tilanne ei ehkä olisi niin paha, jos vain palveluskuntalaisten kädet olisivat arvaamattoman väräjävät, mutta valitettavasti jalkamme ovat vähintään yhtä huterat. Ei ole kerran tai kaksi, kun sohvalta keittiöön lähtiessään palvelijafantti on ollut vaarassa rymähtää torahampaat edellä parkettiin. Niin ei ole onneksi vielä käynyt, mutta Nuppu-nimistä kissaa on jouduttu joskus maanittelemaan sängyn alta, kun se on säikähtänyt kammottavaa köntystelyä.
 |
Törmäilyissä ei ole onneksi käynyt kuinkaan. Mutta arvatkaa, hoituuko palveluskunnan
antigaselleilta edes petivaatteiden vaihto ilman näppäriä kissantassuja? Ei hoidu. |
 |
Ja vaikka Nuppu jeesaa, hommaan kuluu ikä ja terveys.
Välillä koko apukatti leivotaan täkin poimujen sisälle! |
On kissaballerinojen etu, että ne ovat niin puistattavan suloisia. Muuten saattaisin sorauttaa kuonostani silloin tällöin pari ärräpäätä. Eräänä aamuna pöhkö sai kuitenkin palkkansa: aloin aamusähläysten päättyessä ihmetellä Jujun naamaa. Näytti nimittäin siltä kuin se olisi yrittänyt töpötellä itselleen meikkipohjaa. Ainoa järkiselitys uudelle lookille oli, että Juju oli tömpännyt päänsä voimallisesti vasta puuteroitua otsaani vasten ja saanut pienimuotoisen mineraalimeikkitartunnan. Kuurasin pienen pojan naamataulun heti puhtaaksi, mutta herra pökköpäälle on muistettu sen jälkeen naljailla lempeästi sen söpöstelevästä tyylistä.
 |
Jujun piirteet ovat kauniit ilman meikkejäkin,
mutta miten olisi tällainen tutu seuraavaan
joutsenlampisipsutteluun? |
 |
| Mutta ei tietenkään väkisin! Juju on yhtä ihana kaikissa asuissa... |
 |
| Ja kaikkein paras alasti! Hassutellaanhan taas huomenaamulla, hani? |
Ihania ;) Itse olen joskus pari vuotta sitten rymähtänyt kissan kanssa melkoiseen nurisolmuun - oli vielä kiiru aamu töihin...
VastaaPoistaHuh, toivottavasti ei tullut pahoja kolhuja! :) Mokomat ihanat katinryökäleet, kun säntäilevät niin holtittomasti!
PoistaEi siinä onneksi pahemmin käynyt, vaikka tämmöinen "satakiloinen rohjo" rojahti "pienen" (n. 8 kg) kattiparan kanssa nurin narin :P Mutta joo - on se välillä aikas meininkiä, varsinkin jos molemmat kattimukset on yhtäaikaa vieressä / kassissa tms. - onneksi ei ole kuitenkaan yleensä mitään pahempia sattunut :P
PoistaTarkkana saa olla! :o) Onneksi ei sattunut ja toivottavasti ei satu jatkossakaan! <3 Kyllä tässä ihmisenkin valmiudet vähän kehittyvät...
PoistaTuttua, niin tuttua. Puskuja tulee ja rappusissa saa varoa ettei taita niskojaan kun meitä kulkijoita on niissä useimmiten neljä ja tietenkin samanaikaisesti.
VastaaPoistaOnneksi meillä ei ole portaita - oltaisiin kieritty ne jo kerien alas monta kertaa! :-o Puskut ovat ihania, mutta ajoitusta olisi hyvä päästä välillä vähän säätelemään. :)
PoistaMamma N:n kommenttipa saikin ajattelemaan, että voi apua miten Naukulan rappuset todellakin mahtaa olla ruuhkainen ja vaarallinenkin liikennepaikka ajoittain! :D Meilläkään kun ei tahdo aina pysyä jaloillaan tasamaallakaan. Varsinkaan silloin, jos on tavaraa enempi käsissä, eikä aivan näe jalkoihinsa!
VastaaPoistaSama täällä - tasamaallakin riittää haasteita! :o) Mutta onneksi oman kodin liikenneruuhkiin oppii vähän varautumaan, niin pahimmilta solmuilta yleensä vältytään.
PoistaIhania viimeisiä poseerauskuvia! <3
VastaaPoistaKissojen osallistuminen arjen askareisiin hankaloittaa ja vaikeuttaa aika montaa hommaa, mutta on se toisaalta vaan hyvä että osallistuvat: kauppakassin purkamisesta tulee mielenkiintoista kaikille osapuolille ja niin edelleen. :D Paitsi ehkä tuollainen päällä pönkkiminen voisi jäädä vähemmälle, ainakin just vesikuppia vaihdettaessa tai ruokaa tarjoiltaessa, kun astian sisältö tuppaa sitten olemaan lattialla. :P
Juju oli niin söpö ja viehkeä viimeisissä kuvissa, etten malttanut olla vähän leikkimättä asuilla. :-D
PoistaKissat ovat niin älyttömän hauskoja eläimiä juuri uteliaisuutensa ja seurallisuutensa takia, mutta toisinaan siitä seuraa vähän kömmähdyksiä ja sotkua. :-D Mutta en silti valita - onhan se oikeasti hauskaa, kun on aina kavereita ympärillä. <3
Kyllä tuolla pinkillä hameella ja sinisellä rusetilla voisitte osallistua vaikka Linnan juhliin, pitäisitte Lennulle seuraa :)
VastaaPoistaJuju kiittää kehuista! :) Ja voi miten se haluaisi tutustua Lennuun. Jujustakinhan löytyy hyvin hauvamainen puoli, joten ihan varmasti olisi kivat linnanjuhlat!
PoistaKissat hei, te tiedätte elefantista ja kömpelyksestä OIKEASTI vasta kun tuutte meille asumaan. Tää on ihan järkyttävää. Sen jalat menee joskus ihan miten sattuu ja sit kuuluu "Oho, sun hännänpää oli millin päässä" tai "oho, hyvä etten kumminkaan astunut sun tassulle" ja me ollaan ihan että mitä helv. Joskus se on astunutkin käpälälle! Niin että.
VastaaPoistaEhkä me joskus opitaan väistämään. Tai ehkä se oppii kävelemään jalkoja nostamatta niinku yks sokko tuttu (ihminen) kun on eläinperheessä kylässä :)
Hienosti tekin olette selvinneet läheltä piti -tilanteista! :o) Niitä näköjään tulee pakosti noiden ihmisfanttien kanssa elellessä. Mutta ei kai me sentään mitään aleta väistelemään. Mehän ollaan kuitenkin kissoja!!! T. Nuppu ja Juppis
PoistaOn se kumma homma, ettei mikään onnistu, vaikka Juju parhaansa mukaan auttaa. Sama homma meilläkin: Alfred tekee kaikkensa, että kahvimukini pysyisi kourassa ja vedet kissojen vesiautomaatissa sen pienen kantomatkan ajan mutta ei, ei ihminen kykene. :-D Juju on ihan mestari poseeraamaan! Mimmi maukuu, että vika kuva on paras, koska siinä ollaan nakkena.. ^.^ <3
VastaaPoistaHirveän ystävällisiä ja sinnikkäitä Juju ja Alfred ovat, vaikka mitään edistystä ei tapahdu! :) Jujua ihan alkoi punastuttaa tuo nakkekuva. Kuvan vilkutus on kohdistettu tietenkin Mimmille! <3
PoistaKuulostaa tutulta, enkä nyt tarkoita Jujun hurmaavaa hamosta:) Kyllä villahousut pukevat parhaiten kissaa kuin kissaa. Omista kissoista toinen on erikoistunut jaloissa pujotteluun (ei toki pyydettäessä) ja toinen ruokaa ammentavan käden puskemiseen. Ilmeisesti parhaat herkut tarjoillaan suoraan lattialta...
VastaaPoistaMutta ei kyllä tulisi arjesta enää mitään ilman jatkuvaa varuillaanoloa!
Yskiä röyskytin naurusta, kun hoksasin flunssaisilla aivoillani tutun! :-D
PoistaTämä taitaa olla aika tyypillistä kissakodeissa. Äitinikin tokaisi saman ”tutulta kuulostaa” -kommentin luettuaan tämän postauksen. Hupsut ovat mätkähdelleet häntäkin päin, joten juu - aina täytyy olla valmis pysähtymään ja olemaan ihan hengittämättä! :-D
Cocokin aina on kamppaamassa mua kun kävelen, sama se on ystävien luona kun kaikki pyörii jaloissa ja ollaan yhtä kissatornaadoa. Onneksi ikinä ei ole sattunut pahasti ja enemmän tulee satutettua pikkuvarvasta johonkin muuhun kuin kissaan. Kissa olisi tähän pehmeämpi ja parempi vaihtoehto.
VastaaPoistaIhmeellistä, miten pitää tykittää ihan jalkoja päin! :-D Monesti tuntuu, ettei kolari ole edes vahinko, vaan oikein tahallaan lähdetään karvatornadona juuri oikeaan aikaan ja oikeassa kulmassa!♥ Mutta ihanan pehmeitä ne tömähdykset ovat olleet. Varpaan iskeminen esim. ovenkarmiin sen sijaan on kaikkea muuta... :-I
Poista