Pörröistä vieraanvaraisuutta

Hupsujen kotikolo on karvalla vuorattu kammio kaukana todellisesta maailmasta. Neljän seinän sisäpuolella on tuttua ja turvallista kehräillä läpi syksyn, talven, kevään ja vielä alkukesänkin, mutta lokoisten heinäkuun lomapäivien myötä nynnyttelyyn on tullut muutos. Jättimäinen kivi on vieritetty vihdoin kotiluolamme suulta, ja kynnyksen yli on käyskennellyt sisään jo monta vierasta.

 

Juju on kuitenkin löytänyt luolan sisältä
toisen luolan, josta sitä ei aina edes huomaa.

Ihan ensiksi matalaan kissamajaamme asteli mieheni veli. Juju toivotti hänet tervetulleeksi hieromalla suupieltään innokkaasti kaapistoon, mutta Nupulta unohtuivat käytöstavat. Neiti ei edes moikannut vierasta päiväsaikaan, mutta yön pimeydessä se löysi tiensä vieraan tyynylle ja heittäytyi lämpöiseksi karvareuhkaksi hänen päänsä päälle. 

 

Ei, Nuppu, ei! Näin kesälämpimillä olisi ollut korrektimpaa
käyttää puuhkahäntää viuhkana ja viilennellä vieraan kasvoja.

Jujukaan ei muistanut öiseen aikaan, missä kulkee ystävällisen kohtelun ja kohtuuttoman tungettelun raja. Herra Kissaherra oli hypähtänyt vieraamme vatsan päälle ja alkanut nyhtää siinä kynsiään.

 

Juitsi hei! Pedikyyrille on oma aikansa ja paikkansa. 

 

Eikä muuten ole kivaa sekään, että koiraihminen säikytetään
kissamaisen hiljaisella hiippailulla ja yllätyshypyllä jalkopäähän.

Muutamaa päivää myöhemmin Hupsuja tervehtimään saapui todellinen kissafani Tassulinna-blogista. Pepsi, Max ja Jaffa olivat lähettäneet emonsa meille kylään, ja koska visiitti paitsi kuvailtaisiin myös kuvattaisiin, pyysin Nuppua ja Jujua käyttäytymään priimasti. Ei siis nahistelua, keittiöntuolin ripsuttamista, löysää hajukakkaa tai matolle pyöräytettävää karvaoksua. Pliis!

Ai niin, unohdin listalta kaihdinten narun järsimisen,
mikä on niin ikään kiellettyä.

Ei sillä, että Nuppu moista tuhmuutta koskaan harrastaisi.

Katit eivät onneksi tuottaneet emolle karva(i)sta pettymystä, vaan molemmat saapuivat tervehtimään tulijaa eivätkä kyyröttäneet sängyn alla ainakaan ihan koko aikaa. Ne uskaltautuivat lopuksi jo syliin asti, ja ellen vallan väärin nähnyt, Juippi-Puippi antoi jopa pienen tuhinasuukon vieraan korvaan. Kun hän lähti, tutkimme vielä ihanan tuliaisyllätyskassin tarkasti läpi.

Miten voi olla, että joulukolli tuli meille jo toisen kerran
keskellä kesää? Täällä taitaa asua tosi kilttejä katteja.

 

Mama sai tosi söpön keittiöpyyhkeen ja Juju
ikioman kassin, jota voi keilata kivasti nurin.

 

Lisäksi Juitsi sai jännästi leijuvan kissanminttutyynyn! Siinä täytyy olla magiaa.
Hiirikin näyttää nousseen ilmaan tyynyn kyydissä. Oliko tämä Pikku taikuri -setti?

Oli mikä oli, Juitsilla oli hurjan kivaa pössyttelyä mukavan tapaamisen päätteeksi!

Tänäänkin summeri surahti, ja meillä kävi kylässä ihan tuttu tyyppi – ystäväni, jonka Nuppu ja Juju ilman muuta tuntevat niin hyvin, ettei hän voi välttyä pötkähdyksiltä, retkahduksilta ja niiden myötä teekupin reunaan liimautuvilta karvahahtuvilta. Kissat olivat selvästi visiitistä tohkeissaan, vaikka perhekissa Nuppua ihmetytti, mikseivät pikkuihmiset olleet tällä kertaa mukana sitä leikittämässä.

 

Ihan yksin oli palloa pyöritettävä. Höh. Mutta tämä asia korjataan vielä loman aikana!

Vaikka vilinää on riittänyt, trafiikki jatkuu yhä vain Hupsujen luo. Huomenna meille tosin saapuu vieras, joka ei oikeasti edes ole vieras vaan osa Hupsujen omaa, rakasta kotikalustoa. Mummi Poppanen on jo pakannut laukkunsa, ja Nupulla ja Jujulla on edessään kissanpäivät. Sillä välin kun ne saavat luksusaikaa Mummin kanssa, me palvelijat lähdemme viikoksi lomaturneelle niin länteen kuin itäänkin. Tavoitteena on kerätä paitsi kesäfiilistä myös hupsutusakkuja lataavia kohtaamisia ja reppukaupalla rentoja hetkiä. Aurinkoisia kesäpäiviä teille lukijoillekin!

 

Ja leppoisia unia omissa kotiluolissa!