Näytetään tekstit, joissa on tunniste vierailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vierailu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tyttöenergiaa Triolassa!

Törkkäilen joskus ikäviä asioita tyynesti maton alle. Yksi mieltäni viime aikoina kaihertanut juttu on loman loppu, jonka unohtamiseen olen käyttänyt kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa. Jopa niin paljon, että siinä sivussa oli käydä köpelösti kissabloggaajien kesäretkelle. Olin ilmoittautunut hyvissä ajoin mukaan, ja päivämäärä oli suorastaan tatuoitu muistiini. Olin kinunnut kyyditykset Trio MiuMau ja Herra Nilsson -blogin Tarulta, ja kaiken piti olla kunnossa. Vaan eipä ollut, sillä olin koko ajan kuvitellut, että 29.7. olisi sunnuntai eikä lauantai. Onneksi Taru korjasi erheeni viime hetkellä, sillä muuten tältä kissaemolta olisi jäänyt väliin visiitti Porvoon kissamuseoon, Tolkkisten kissatalolle ja tietenkin Triolaan, josta retkipäivä kohdallani alkoi!
 
Ajattelin, että blogikamuja olisi mukava ilahduttaa pienillä tuliaisilla.
Sekä Nuppu että Juju sujauttivat pakettiin jotain, joka ilmentää niiden persoonaa,
ja Juju osallistui innokkaasti myös paketointiin.

Viritin aamuksi tuplaherätyksen, jotta kaikki sujuisi sulavasti kuin oppikirjassa. Ehdin ajoissa bussiin tuliaispaketti ja täyteen ladattu kamera kassissani, ja minusta huokui ylpeyttä, kun tajusin jäädä oikealla vaihtopysäkillä pois. Odottelin rennosti seuraavaa bussia, kunnes hoksasin nolona siirtyä kadun toiselle puolelle, enkä hetkeäkään liian myöhään. Pieni säikähdys taltutti pahimman pöyhkeyteni, ja jatkoin nöyränä matkaa. Helpotus oli suuri, kun en mokannut enempää vaan löysin bussista poistuessani Tarun. Hän taas johdatti minut paikkaan, jonka pelkkä läheisyys sai minut kuiskailemaan ”miumau, miumau”.

 
Enpä olisi arvannut, kuka saapuisi moikkaamaan minua ensimmäisenä!

Olen lukenut Triolan blogia jo vuosikaudet ja kuvitellut, että surfaisin heti samalla aallonharjalla hempeänä tunnetun Börjen kanssa, mutta eteisessä sainkin riehakkaat tervetulotoivotukset Elliltä! Se puski, kehräsi ja pötkähteli niin kovasti, etten ehtinyt ottaa edes kenkiä jaloistani. Ensimmäinen vartti taisikin kulua Ellille jokellellen, mutta kyllä koko muukin kopla tuli minua reippaasti morjestamaan.

Börje tosin näytti aluksi hiukan epäluuloiselta.


Herra Nilsson on juuri niin Suuri Persoona kuin kuvitella saattaa!


Viehättävä Madame Mimmi rokkasi uudessa turkkityylissään!


MiuMaun miukumaukuista huomasi, että ne ovat saaneet valtavat määrät pusuja ja paijausta. Ne ottivat minut vastaan kuin vanhan ystävän, jollainen periaattessa olenkin, vaikka kyseessä olikin ensi tapaaminen. Oli hauska bongata kissojen erilaiset persoonat ja kemiat. Nilsson varsinkin oli täynnä virtaa ja vinkeitä ideoita, ja huimapäinen herra vaikutti liikkuvan paikasta toiseen vain juoksuaskelin.

 
Nisun kanssa ei käy aika takuulla pitkäksi! 
  
Börjekin on hurjan velmu tyyppi!
Kaikkein eniten hämmästyin kuitenkin siitä, miten kovasti hullaannuin tämän kissakodin typyköistä! Haudoin koko visiitin ajan juonia, kuinka saisin salakuljetettua Ellin ja Mimmin osaksi Hupsujen kiltaa.

 
Suloinen Elli saisi ilman muuta käpertyä hyrisemään Hupsujen tassupetiin...
 
...ja rapsuttelisin Mimmiä leuan alta päivästä toiseen ja supattelisin sille ”Huutsi puutsi puu”.

Näistä tytöistä Nuppu (kuvan keskellä) saisi ihania bestiksiä! Girl power rules!


De Puippi taas tahtoisi hengata tällaisten poikien porukassa.
Aika vierähti ihan liian nopeasti, enkä olisi millään halunnut sanoa heippoja hellyttävälle kissakvartetille. Ehdottelin, että jäisimme koko päiväksi Elliä, Mimmiä, Nisua ja Börtsiä paijaamaan, mutta onneksi Taru piti minut kurissa. Muuten olisi jäänyt näkemättä monta jännittävää ja tärkeää kissakohdetta ja kivaa kissabloggaajakollegaa. Päivästä on tulossa lisää postauksia, mutta fiilistellään vielä hetki Trio MiuMaun ja Herra Nilssonin parissa. Heidän omasta postauksestaan muuten selviää, mitä Jujun ja Nupun paketista löytyi...

 
Pöö, Börje Böö! <3

Kuka on noin soma ja kaunis? Ettei vain Elli Karamelli?

Mimmissä kohtaa ihanasti elegantti siniverisyys ja hempeä halinalleus.
Mieskin oli aivan valmis adoptioon kuvat nähdessään.

Ja loppuun tietysti kiiltävä ja hurjan kovaa kiitävä Nilsson! :)
Kiitos, Taru, kun sain tulla kylään ja matkustaa kyydissä! 
Oli myös hauskat höpöttelyt sun ja navigaattorin kanssa! :-D

torstai 15. syyskuuta 2016

Talonmies ja talon mies

Vietin toissapäivänä virallista äkäpussipäivää. Pyöräni takarengas alkoi klenkata heti aamusta, ja kaikki meni sen jälkeen pieleen siihen malliin, että onnistuin päivän mittaan ärisemään niin Ctrl-painikkeelle, korvakoruille kuin väärässä paikassa vastaan tulevalle bussillekin. Tästä syystä päätin viettää mahdollisimman rauhallisen koti-illan, joka perustuisi rentouttavaksi havaittuun kolmiyhteyteen akselilla minä, Nuppu ja iPad.
 
”Laita tulemaan taas laatuviihdettä, niin kehrään sun kainalossa.”

Katsoimme juuri kyynel silmäkulmassa, kuinka lököttäviin verkkareihin verhoutuneista skandinaaveista kuoriutui todellisia Tuhkimoita, kun ovikello yhtäkkiä soi. Krääks! Meillä ei käy ikinä vieraita, mutta hetken sekasorron jälkeen mies tajusi, että oven takana odottaa mitä luultavimmin talonmies, joka on nähnyt, että meillä on valot päällä, ja joka tulee tsekkaamaan keittiön vuotavaa vesihanaa ja viallista wc-pöntön säiliötä.
 
”Nauraakohan se talkkari, kun emo on punaisessa
kissayöpaidassaan jo kasin aikaan illalla?”

Koska talonmiestä ei voinut odotuttaa oven takana, oli pakko toimia ripeästi. Hyökkäsin vällyjen välistä sulkemaan kaikki makuuhuoneeseen johtavat ovet ja tekeydyin kuolleeksi. Hengitin vain sen verran kuin oli pakko ja toivoin, ettei Nuppu-neiti käräyttäisi minua.

 
”No en takuulla. Mamman päivän asu on pakko pitää näiden seinien sisällä.”

Nuppu oli ihailtavan hiljaa lymypaikassamme, mutta näin, kuinka sen korvat liikkuivat kiinnostuneesti makuuhuoneen hämärissä. Yhtäkkiä kuulimme yllätykseksemme, kuinka talonmies kehotti jotakuta nuuskuttelemaan maaseudun tuoksuja. Hetkeen en tiennyt, mitä ajatella pönttökorjauksen saamista käänteistä, mutta sitten ymmärsin: talonmies oli kohdannut talon miehen – rohkean pikku Juitsun, joka halusi tietää kaiken putkibisneksistä.

 
Se näyttää ehkä hempeältä mutta on kiinnostunut kaikista miesten töistä
ja talonmiehestä, joka oli saapunut juuri maaseuturetkeltä ja suhtautui
luontevasti uteliaaseen kattiin, jonka nenä oli liimautunut hänen käteensä.

Talon miehet ja talonmies sopivat putkimiehen tilauksesta, ja tänä aamuna kello kahdeksan ovikello pirahti jälleen. Tällä kertaa olin ihmismäisessä iskussa ja kissayökkärinkin olin viikannut siististi tyynyn alle. Mutta silti tuli sanomista – tällä kertaa Juitsilta…


”Mamaaa! Äää, äää, äää! Päästä pois, päästä pois!”

”Keittiössä lorisee! Ne säätää jotain ilman mua! Mamaaaaaa!”
Meitä tyttöjä putkihommat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, mutta Juju
sompasi makkarissa edestakaisin kuin sillä olisi ollut muurahaisia villapöksyissään.

Nuppu höristeli korviaan vasta, kun putkimies sulki työkalupakkinsa
ja jatkoi matkaansa seuraavien hanojen ja pönttöjen/hupsujen luo.

Juju taas rauhoittui, kun se pääsi tarkastamaan,
että uusi hana oli asennettu oikeaoppisesti.

Miinuspisteitä ropsahti, kun Juju tajusi, ettei allasta ollut vaihdettu.

Nuppukin nostettiin hanaa ihastelemaan, mutta se ymmärsi tilanteen
ensin ihan väärin ja luuli, että on hammaspesun aika. Ei Nuppu.
Eihän me koskaan aamuisin sun hampuja pamputeta...

Kun Nuppu hoksasi, mistä oikeasti on kyse, tuli kelloon ihan toinen ääni.
Tämä upouusi, kiiltävä Oras oli viimeinen silaus kesälomaremontin
kokeneelle keittiöllemme ja sai Nupulta hyväksyvän naukaisun.

Erikoisen aamun jälkeen Juju oli tillin tallin ja näki unia,
joissa talkkari tuli kylään juuri, kun Nuppu oli saanut
päähänsä papiljotit ja mama kasvoilleen kurkkunaamion...

torstai 7. heinäkuuta 2016

Pörröistä vieraanvaraisuutta

Hupsujen kotikolo on karvalla vuorattu kammio kaukana todellisesta maailmasta. Neljän seinän sisäpuolella on tuttua ja turvallista kehräillä läpi syksyn, talven, kevään ja vielä alkukesänkin, mutta lokoisten heinäkuun lomapäivien myötä nynnyttelyyn on tullut muutos. Jättimäinen kivi on vieritetty vihdoin kotiluolamme suulta, ja kynnyksen yli on käyskennellyt sisään jo monta vierasta.

 
Juju on kuitenkin löytänyt luolan sisältä
toisen luolan, josta sitä ei aina edes huomaa.

Ihan ensiksi matalaan kissamajaamme asteli mieheni veli. Juju toivotti hänet tervetulleeksi hieromalla suupieltään innokkaasti kaapistoon, mutta Nupulta unohtuivat käytöstavat. Neiti ei edes moikannut vierasta päiväsaikaan, mutta yön pimeydessä se löysi tiensä vieraan tyynylle ja heittäytyi lämpöiseksi karvareuhkaksi hänen päänsä päälle. 

 
Ei, Nuppu, ei! Näin kesälämpimillä olisi ollut korrektimpaa
käyttää puuhkahäntää viuhkana ja viilennellä vieraan kasvoja.

Jujukaan ei muistanut öiseen aikaan, missä kulkee ystävällisen kohtelun ja kohtuuttoman tungettelun raja. Herra Kissaherra oli hypähtänyt vieraamme vatsan päälle ja alkanut nyhtää siinä kynsiään.

 
Juitsi hei! Pedikyyrille on oma aikansa ja paikkansa. 
 
Eikä muuten ole kivaa sekään, että koiraihminen säikytetään
kissamaisen hiljaisella hiippailulla ja yllätyshypyllä jalkopäähän.

Muutamaa päivää myöhemmin Hupsuja tervehtimään saapui todellinen kissafani Tassulinna-blogista. Pepsi, Max ja Jaffa olivat lähettäneet emonsa meille kylään, ja koska visiitti paitsi kuvailtaisiin myös kuvattaisiin, pyysin Nuppua ja Jujua käyttäytymään priimasti. Ei siis nahistelua, keittiöntuolin ripsuttamista, löysää hajukakkaa tai matolle pyöräytettävää karvaoksua. Pliis!

Ai niin, unohdin listalta kaihdinten narun järsimisen,
mikä on niin ikään kiellettyä.

Ei sillä, että Nuppu moista tuhmuutta koskaan harrastaisi.

Katit eivät onneksi tuottaneet emolle karva(i)sta pettymystä, vaan molemmat saapuivat tervehtimään tulijaa eivätkä kyyröttäneet sängyn alla ainakaan ihan koko aikaa. Ne uskaltautuivat lopuksi jo syliin asti, ja ellen vallan väärin nähnyt, Juippi-Puippi antoi jopa pienen tuhinasuukon vieraan korvaan. Kun hän lähti, tutkimme vielä ihanan tuliaisyllätyskassin tarkasti läpi.


Miten voi olla, että joulukolli tuli meille jo toisen kerran
keskellä kesää? Täällä taitaa asua tosi kilttejä katteja.
 
Mama sai tosi söpön keittiöpyyhkeen ja Juju
ikioman kassin, jota voi keilata kivasti nurin.

 
Lisäksi Juitsi sai jännästi leijuvan kissanminttutyynyn! Siinä täytyy olla magiaa.
Hiirikin näyttää nousseen ilmaan tyynyn kyydissä. Oliko tämä Pikku taikuri -setti?

Oli mikä oli, Juitsilla oli hurjan kivaa pössyttelyä mukavan tapaamisen päätteeksi!

Tänäänkin summeri surahti, ja meillä kävi kylässä ihan tuttu tyyppi – ystäväni, jonka Nuppu ja Juju ilman muuta tuntevat niin hyvin, ettei hän voi välttyä pötkähdyksiltä, retkahduksilta ja niiden myötä teekupin reunaan liimautuvilta karvahahtuvilta. Kissat olivat selvästi visiitistä tohkeissaan, vaikka perhekissa Nuppua ihmetytti, mikseivät pikkuihmiset olleet tällä kertaa mukana sitä leikittämässä.

 
Ihan yksin oli palloa pyöritettävä. Höh. Mutta tämä asia korjataan vielä loman aikana!
Vaikka vilinää on riittänyt, trafiikki jatkuu yhä vain Hupsujen luo. Huomenna meille tosin saapuu vieras, joka ei oikeasti edes ole vieras vaan osa Hupsujen omaa, rakasta kotikalustoa. Mummi Poppanen on jo pakannut laukkunsa, ja Nupulla ja Jujulla on edessään kissanpäivät. Sillä välin kun ne saavat luksusaikaa Mummin kanssa, me palvelijat lähdemme viikoksi lomaturneelle niin länteen kuin itäänkin. Tavoitteena on kerätä paitsi kesäfiilistä myös hupsutusakkuja lataavia kohtaamisia ja reppukaupalla rentoja hetkiä. Aurinkoisia kesäpäiviä teille lukijoillekin!
 
Ja leppoisia unia omissa kotiluolissa!

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Aktivoivaa kissapilatesta

Kesken aktivointiviikon Nupun ja Jujun arkistruktuureita horjutettiin. Sen sijaan että olisin mennyt keskiviikkona perinteisesti pilatestunnille, tulinkin heti työpäivän jälkeen kotiin ja toin mukanani vieraan. Ystäväni on piipahtanut meillä kylässä ennenkin, mutta ei vielä koskaan kesken viikon. Outoa oli myös se, miten pitkäksi ilta venähti, ja possujunakin rymisteli ihan miten sattuu. Hauskaa meillä silti oli, ja Juju sai näyttää illan aikana koko sirkusrepertuaarinsa. Se oli myös onnensa kukkuloilla päästessään yöksi ihanan tädin söpöksi uninalleksi.

Juju oli nukkunut melko nätisti ystäväni jaloissa, tosin kerran se oli hellävaroen
tönitty syrjemmäs, sillä turkinnuolutuokio oli saanut koko hetekan tutisemaan.
 
Nuppukin viritteli jo vähän tuttavuutta tädin kanssa, eikä
ensimmäiseen suukkoon ole varmasti enää pitkä matka.


Koska keskiviikon pilates jäi välistä, olin sijoitellut taktisesti aktivointikalenteriimme torstaille yhteisen joogahetken kissojen kanssa. Jälleen kerran sain huomata, että toinen mussukoistani on innokkaampi yllätystempauksiin kuin toinen.

 
Yritin ensin perehtyä alan kirjallisuuteen, sillä en ole koskaan harrastanut
pilatesta kissan kanssa, mutta Jujun mielestä improvisointi rulettaa.

Periteoreettisena ihmisenä salakuljetin hakuteoksen joogastudiollemme,
mutta Juju uhkasi haukata minua isovarpaasta, jos vielä kupeksisin.

Niinpä aloitin samalla tavalla kuin normaalilla pilatestunnilla. Keskityin aktivoimaan
keskivartalon syviä lihaksia ja etsin imprint-asennon. Ja lisäsin siihen kissan.

Aktivoin uloshengityksellä vatsalihakset ja nostin kädet ylös.
Naminhimo aktivoi Jujun ojentamaan sorjasti vasemman etusensa.

Seuraavaksi etsin lapatukea risti-istunnassa. Huomasin, ettei
Juju muistanut tehdä samaa, vaan ryhti pääsi vähän löpsähtämään.
Mutta ei saa olla liian niuho. Tämähän oli Jujun eka sessio.

Harjoitin tasapainoani yhdellä jalalla seisten.
Juju taas leijutti etujalkojaan ilmassa,
mikä ei onnistuisi ilman vinoja vatsalihaksia.

Jossain vaiheessa treeniä minusta tuntui, että olemme
ennemminkin satubaletissa kuin pilatestunnilla.

Kun harjoitus oli ohi, kumarsimme toisillemme. Namaste!

Vaikka Nuppu ei osallistunut pilatesharjoitukseen, aihe kiinnosti sitäkin.
Ehkä jo seuraavalla kerralla saan treenikavereita kaksin kappalein!