Café au katti

Viime aikoina minulta on mennyt ohi yksi jos toinenkin tärkeä päivä, mutta suuri synttäriunohdus skarppasi kahta aivosoluani sen verran, että muistin eilen aamulla varautua kissabloggaajien kahvilatreffeihin. Olen odottanut tapaamista koko pitkän kevään ja kesän, ja koska olen höpötellyt siitä niin kauan, Nuppukin osasi valmistautua H-hetkeen.
 

”Hyvää huomenta, äiskyli! Nukuitko hyvin? Kahvi porisee jo, ja kissa on tässä
valmiina ottamaan vastaan lässytykset, pusut ja silitykset. Syliinkin saa kaapata.”

Hörpin aamukahvit hurisevassa seurassa, mutta jossain vaiheessa oli muistutettava Nuppua ja Jujua siitä, ettei kissakahvila tarkoita automaattisesti meidän karvalla kyllästettyä keittiötämme. Viimeksi kissakahvila sijaitsi Tampereella asti, ja tällä kertaa lähtisin tapaamaan kissoja ja kollegoja Helsingin kissakahvilaan Fredrikinkadulle.

 

Nuppua nauratti. Se ei uskonut juttua, koska emo ei ole ennenkään uskaltautunut
raitakissojen kotiin, vaan tapittanut niitä vain ujosti ikkunan ulkopuolelta.

Nupun uskomusten vastaisesti tempauduin sisälle kahvilaan klo 12:01 kissatätipyörteen imaisemana ja päädyin pehmeälle sohvalle mukavaan seuraan. Siellä täällä näkyi häntiä, tököttäviä tassuja ja ihmetteleviä silmäpareja, joten kaikesta päätellen viiksekkäät päätähdetkin olivat paikalla.

 

Kyllä! Katon rajassa köllötteli ainakin yksi kahvilagepardi.

Sorjan sukkela koivukiipiäinenkin oli virkkuna liikkeellä.

Kasseja dyykkasi utelias pikku pesukarhu.

 

Tältä utelias Ville-veijari näytti edestä päin.

 

Tässä saattaa olla Villen veli Kalle. Tai sitten Ville vain ehti vaihtaa ketterästi paikkaa.
Tai sitten silmissäni vilisi muuten vain raidallisia kissoja ja pinkkejä sydämiä.

Koska olimme kahvilassa, pääsimme tietysti tilailemaan listalta ihania herkkuja. Olisin halunnut maistella ihan kaikkea, mutta Nuppu oli pyytänyt minua käyttäytymään siivosti. Niinpä jätin superporsastelun väliin ja tilasin hillitysti kissalatten ja tassuleivoksen.

 

Vaahdon seasta minua moikkasi pieni kisumisu. Ellei puheensorina
olisi ollut niin huumaava, olisin varmaan kuullut miukulin kehräävän minulle.

Minä vuorostani kehräsin tälle leivokselle,
joka tassutteli hetkessä lautaselta pötsiini. Njam!

Kissakahvilan yksi lisäihanuus on kissamainen sisustus, jota en mielestäni saa toteuttaa riittävästi karvaisessa kotikeittiössämme. Mies hieman nurisi, kun ostin meille joululahjaksi Pekka Töpöhäntä -kalenterin, mutta koska se sai vastalauseista huolimatta jäädä, en ole yrittänyt venyttää rajoja tuomalla kotiimme kissan muotoisia suola- ja pippurisirottimia tai leopardikuvioitua pöytäliinaa. Onneksi kissakahvilassa kaikki ihana on sallittua, ja tulin söpöistä yksityiskohdista tosi hyvälle tuulelle:

 

Sydännenäisen infokissan suositus kuulosti erittäin MAUkkaalta!

Mjau-saapas päihittää Aalto-maljakot mennen tullen!

Eniten minua ilahdutti hyllyllä nököttävä Juju. Onkohan tämä
jo mamariippuvaisuutta, kun pitää ängetä kaikkialle mukaan?

Kahvilavisiitti hujahti hetkessä ohi, joten jatkoimme juttua vielä pienemmällä porukalla. Vaikka emon paluu venähti, Nuppu ja Juju unohtivat nopeasti harminsa, sillä toin mukanani ison tuliaiskassin, jonka sponsoreina olivat Royal Canin, Prima Cat ja Kissakahvila Helsinki:

 

Nuppu halusi heti kurkistaa, mitä kassi oli syönyt.

 

Jujukin saapui ihmettelemään, miksi joulukolli oli käynyt oven takana keskellä kesää.
Sen silmiin sattui eräs paketti, jonka sisältö täytyisi popsia Nupulta piilossa.

 

Huolehtivainen pikkuveikka hoksasi kuitenkin myös kauniin, Nupulle sopivan lahjan:
tähtiviltin päällä allergisen siskon on hyvä kölliä, kunhan pehmuke ensin pestään.
Emo taas sai uuden kahvimukin ja iki-ihanan kissakahvilakassin!

Tämä ylläripylläri taisi olla Jujulle kaikkein mieluisin.

Suurkiitokset Tassulinna-blogin Tuijalle tilaisuuden järjestämisestä ja kaikille paikalla olleille mukavasta seurasta! Kiitos myös Helsingin kissakahvilalle ihanasta kesälomaelämyksestä – aion tulla toistekin herkkuja maistelemaan ja kissoja hellästi vaanimaan. Seuraavaksi Nuppu ja Juju pääsevät itse kokeilemaan kahvilakissan sosiaalista elämää, sillä meille on tulossa lähiaikoina vieras!

 

”Kuka, kuka, kuka? Joko ovella rapisee? Apua!”