perjantai 22. heinäkuuta 2016

Kissámon Go!

Pokémon Go -peli on valloittanut maailman, mikä tuskin on jäänyt keneltäkään huomaamatta. Vaikka ei itse olisikaan höpsähtänyt maaniseen virtuaaliotusten jahtaamiseen, on takuulla nähnyt kummallisiin paikkoihin stoppaavia kanssakulkijoita, joiden katse on liimautunut kädessä surisevaan kännykkään. Nupusta ja Jujusta olisi kiva sanoa, että niillä on niin cool emo, ettei se mene koskaan massahömpötyksiin mukaan, mutta aina ei Lyyti kirjoita niin kuin toivoisi. Latasin pelin heti ensimetreillä ja mietin innosta hytisten, minkälaisen pokémonin löytäisin ensimmäisenä.
 
Pakko tunnustaa, että tiesin entuudestaan vain
Pikachun ja kuvassa syliin kaapatun Karvachun.

Koska miehenikään ei ole turhan vakavahenkinen, aloimme metsästää pokémoneja yhdessä. Hevostallien tuntumasta kokoelmiimme hiipi useita leiskuvaharjaisia poneja, ja merenrannasta haaviimme tarttui niin kalmareita kuin kultakalojakin. Yllättäen huomasimme käyvämme pitkillä aamu- ja iltakävelyillä – ja niiden välissä olemme fillaroineet kotikontuja ristiin rastiin samalla, kun olemme nauttineet auringosta, lomasta ja aiemmin huomaamatta jääneistä nähtävyyksistä.
 
Välillä pokémoneja on houkuteltu ihan kotiin asti. Nuppu ja Juju eivät
otuksista juuri piittaa, mutta emon suosikki Meowth on myös niiden mieleen.

Koska Pokémon Go on tällä hetkellä niin supersuosittu peli, se kaatuilee vähän väliä. Niin kävi taas tänään, mutta en jäänyt asiaa voivottelemaan, sillä kissoilla oli hyvä ehdotus. Nekin halusivat päästä Pokémon-ilmiön imuun ja ehdottivat pientä sisämetsästyssessiota. Mikäpä sen hauskempaa!

 
Tärkeintä on olla safiirisilmät tarkkoina, sillä pokémoneja voi luurata missä vain!
 
Nuppu huomasi pian Poké Stopin ja käynnisti sen ympärille houkuttimen,
joka kutsuisi lähistöllä piileskelevät pokémonit luoksemme. 

Haa! Tepsi! Paikalle luikerteli heti varsin hauskan näköinen pokémon! Nuppu
halusi saada sen kiinni, mutta miten se onnistuisi ilman peukkua ja kännykkää?

Huh, emo tuli apuun ja heitti pokémonia pallolla. Liero oli
 kuitenkin liian liukasliikkeinen ja kiemurteli salamana karkuun.

Juju lupasi kilttinä poikana auttaa etsimään pois viuhahtanutta pokéliskoa.

Siitä ei kuitenkaan näkynyt enää edes hännänpäätä! Tähänkö metsästys tyssäsi?
 
Juju luovutti ja meni päikkäreille, mutta juuri silloin
virtuaalimato ilmestyi taas emon kännykän ruudulle!

 
Yritin sihdata tällä kertaa pallolla tarkemmin, mutta heitto jäi harmillisen lyhyeksi.
 
Mato yritti tehdä taas houdinit, mutta onneksi Juju tarrasi siihen tiukasti.
 
Nuppu oli mielissään, kun mato joutui satimeen ja kiiruhti avuksi pakoa estämään.

Kesken hyvän metsästyksen Nuppu kuitenkin hoksasi, että tämä tornihan on Gym,
eli paikka, jossa Karvachu voi taistella ja kehittyä Isoksi Mörrikäksi.

”Mörrör!” ja ”Hurrur!” Karvachu sanoi matoselle, ja otti Gymin haltuunsa.

Jujúmon pudisteli päätään siskon muskelitreenille ja pyysi, että mama pyydystäisi sille
vihdoin madon. Ja tällä kertaa mojautinkin pokémonia mahtavasti päänuppiin!
 
Samaan aikaan salilta poistui itseensä tyytyväinen Karvachu, mutta jos oikein
arvaan, Pikkukissichu saattaa haastaa pian hallitsevan mestarin. Sitä odotellessa...

Onko pokémoneja jahdattu muissa kissakodeissa, vai olemmeko ihan yksin höppänyytemme kanssa? :)

36 kommenttia:

  1. Hi hih :D Ai tuollainenko se peli onkin, meillä sitä ei ole vielä, mutta näyttää hauskalle, jos kissatkin voi osallistua - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei ole mikään kovin monimutkainen peli - ja kuka tahansa voi pelata karvoihin katsomatta! :-P Ehkä teidänkin kannattaisi kokeilla pyydystää pari virtuaalirottaa!

      Poista
  2. Ei. Geokätköilystä sen sijaan on tullut mahdotonta, kun nuorisoröykkiöt pingahtelevat pitkin vesitorneja.

    VastaaPoista
  3. Aika erikoinen mato. Suorastaan virnuilee teille! Sietää tulla vangituksi.

    Pokemoneista me ei tiedetä mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä, että ette tiedä! :-D Me napataan kaikki virnuilijamadot!

      Poista
  4. Mä kävin siskon seurana pallottamassa pari 'monia iltakvelyn lomassa. Mua hymyilyttää kauheesti, kun näkee kaiken ikäisiä ihmisiä ulkona hortoilemassa kännykät kourassa ja joskus isoinakin porukoina pelaamassa tuota. Tulee melkein kateellisuus, kun muistelee omia pokemon-hurahtamisen aikoja iässä ala-aste. Enää toi huuma ei niin tartu, kun herkkyyskauteni taskumonstereille meni jo liiiiiian monta vuotta sitten. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin aikuinen jo kauan ennen kuin pokémonit keksittiin, mutta herkkyyskausi vain ei tunnu menevän ohi. :) Kaikkea hömppää täytyy kokeilla, ja onpa tullut viesteiltyä kummilapsienkin kanssa huomattavasti enemmän, kun voi verrata dexejä. ;) Mun mielestä tämä huuma on levittänyt aika paljon hyvää tuulta ja reippailua, mutta toki kaikessa on aina överiyden vaara.

      Poista
    2. Ehkä se johtuukin just siitä, että olit jo aikuinen, kun ensimmäiset Pokemonit tuli? Silloin ei voinut leikkiä, mutta nyt voi, kun on uudet hienot systeemit :-)

      Minäkään en ollut enää silloin aikanaan otollista maaperää, mutta nyt pikkuisen silti kiinnostaisi kyllä. Salaa. Mutta en kyllä ole ladannut sitä peliä, olenhan myös hidas omaksuja näissä asioissa. :-D

      Poista
    3. Hmm, tein vähän taustatyötä, ja pokémonit itse asiassa keksittiin, kun olin ala-asteella. Mutta 1999 ne tulivat takaisin isosti - ja silloin opiskelin, eli tuskin niitä edes huomasin. Nytkin mulla oli ensin sellainen olo, että ovatko pokémonit vain jokin poikien räiskintäpeli, mutta koska ei, niin tokihan sitä piti kokeilla.

      Tuossa pelissä on kyllä ihan oma viehätyksensä. Mua ainakin naurattaa ne otukset ja niiden kuvailut, ja jokin primäärinen löytämisen ilo jahtiin liittyy. Ja se kollektiivisuus - yksin sitä tuskin jaksaisi, mutta tämä yhdistää kivasti ihmisiä yli ikä- ja kansallisuusrajojen, ja se tuntuu hyvältä tällaisina ikävinä aikoina. On ollut myös hauska tehdä pitkiä lenkkejä ja nähdä paljon uusia ympäristöjä. Välillä menee piiiiiitkiä aikoja ilman ainuttakaan kännykän surahdusta, mutta koskaan ei ole vielä ollut tylsää - kiitos kesäisen Suomen. Luulen, että tämä on saanut ihmiset muistamaan, että ulkoilu on kivaa. En mä tuolla kävele kännykkää katsoen, vaan ihan normaalisti, kunnes surahtaa - ja nappaan reitille harhailleen otuksen.

      Eli lataa ihmeessä peli - siinä voi edetä juuri niin hitaasti kuin itse haluaa. Parhaassa tapauksessa huomaa lähiympäristöstään jonkin uuden hauskan jutun tai saa nauraa jollekin pöhkölle otukselle. :-D

      Poista
  5. Täällä myös yksi joka aina nauraa kadulla kulekville pokempon metsästäjille mutta samalla tsekkaa näkyykö pokemonsseja lähellä... saa nähdä kauan tämä hömppä kestää! Tuo teidän versio näytti hauskalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tämä ihan pöhkö ilmiö, mutta on hauskaa, että suurinta osaa kuitenkin hymyilyttää. :) Ihan tarpeeksi on joutunut otsaa huolesta rypistelemään, joten hymyily kunniaan. :) Luulenpa, ettei arjen alkaessa enää ehdi pitää poksuja silmällä. Kissojen kanssa pokettaminen oli kaikkein hauskinta! <3

      Poista
  6. Tunnustan, vähän olen hurahtanut örriäisten metsästykseen. Se saa jörriköistä suomalaisista esiin yllättäviä piirteitä, kun voi hymyillä vastaantulijoille ja jopa jutella tuntemattomien kanssa :) Pahin huuma varmaan hiipuu ilmojen viilentyessä ja pakkasilla kaikki taas hautautuvat pipojensa ja huiviensa uumeniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! :))) Kylläpä tämä tunnustus hymyilytti, ja juuri noin mäkin ajattelen. On ihanaa, että välillä jokin kiva asia yhdistää ihmisiä ja saa katsomaan muita iloinen pilke silmässä. :) Ehtiihän sitä tosiaan sitten syksyn tullen taas möyröttää vällyjen välissä.

      Poista
  7. Täälläkin on ladattu peli ja pelattu ainakin vähäsen. Karvachu ja Jujumon olisivatkin pallottamisen arvoiset pokemonit ;) Onneksi meiltäkin löytyy yksi Pöpömoni kotoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun mäkin saisin kokoelmiini Pöpömonin! <3 Hauska kuulla, että sielläkin on vähän peliä ihmetelty. ;)

      Poista
  8. Karvachu ja Jujumon miellyttävät meidän mammaa huomattavasti enemmän kuin pokèmonit, mutta se onkin kalkkis :) Aamulla se oli kuulemma naureskellut koiranulkoiluttajia, jotka kulkivat kännyt nenässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämäkin kissaemo eniten Karvachulle ja Jujumonille lämpenee (ja yllä mainitulle Pöpömonille)! :-D Koirat muuten ovat varmaan Pokémon-ilmiön todellisia voittajia ja ihmettelevät varmaan, miten kerrankin saa kunnolla paitsi lenkitystä myös nuuhkuttelurauhaa. <3

      Poista
  9. Täällä Sulo ja Namu kovasti yrittivät houkutella minua eilen Pokemon-jahtiin! Kissanäyttelyyn mennessäni laitoin pelin päälle ja saalistin yhden sinisen lepattavan (en yhtään tiedä mikä mahtoi olla) ja tutustuin yhteen nähtävyyteen. Se oli parasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jei, hyvin pokétettu! :o) Luulenpa, että sait saaliiksesi Zubat-lepakon. Mua on vähän hävettänyt, kun jotkin kotikulmien nähtävyydet ovat menneet ihan ohi. Olen ikään kuin nähnyt ne, mutta en ole koskaan pysähtynyt katsomaan. Kiitos tämän pelin olen taas muistanut, ettei kannata vain viilettää paikasta A paikkaan B vaan pysähtyä välillä paikkoja ihastelemaan.

      Poista
  10. Itse oon metsästänyt vain pokemon-metsästäjiä, auton ratista, oma älykännyni on melkein aina kotona :D Tuo kotiversio lieromatoineen näyttääkin kivalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lierottamaan Mimmin ja Alfredin kanssa! :-D Yllättävän koukuttava peli kissachu-seurassa!

      Poista
  11. Itse henkilökohtaisesti suosittelisin höyhenhuiskan perässä säntäilemistä. HYVIN palkitsevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu ja Juju haukottelevat tällä hetkellä huiskalle, mutta saatiin kunnon vauhdit mittanauhan kanssa! :-D

      Poista
    2. MIttanauha! MIten hyvä idea! Kumpikin innostuttiin aika paljon!

      Poista
    3. Mahtavaa, että se pääsi teidänkin leikkeihin! :) Simppelit uutuudet ovat yleensä parhaita.

      Poista
  12. Ruffe sanoi että haluisi napata yhden karvachun kainaloon! Itse olen pelannut mutta vaan bussimatkoilla.. En ole viitsinyt tuonne ulos yksin pokemon jahtiin kun mun puhelin ei edes toimi silleen että se surahtaisi jos näyttö on kiinni niin sitä näyttöä pitäisi sitten vaan toljottaa koko ajan.. :--( Ihan tyhmää! Ja ei niitä pokemoneja ole edes näkynyt mitä tahtoisin kuten se ponita (kade)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvachu olisikin täällä kainaloa ja pusuja vailla. On kuulemma kova ikävä Rufumonia! <3

      Mäkään en kyllä jaksaisi puhelimen ruutua tuijotella, mutta mulla onneksi surahtaa, niin kaivan puhelimen esiin vain silloin. Ja nyt mulla alkaa into vähän lopahtaa, kun valikoima on jo aika suuri ja tulee liikaa samoja. Ponytoita löytyy muuten heppapaikkojen läheisyydestä. Olin katsomassa Laakson kentällä estekisoja, ja matkalla tarttui haaviin vaikka kuinka monta ponia. ;) Sun pitäisi myös saada Meaowth. Sain sen meidän lähipuiston parkkikselta. Siellä se nökötti selkä muhun päin ja näytti jotenkin yksinäiseltä, kunnes nappasin mukaan. ;)

      Poista
  13. Hihii :D Onpas houkuttelevan näköinen Pokelisko! Ja oi, jos saisikin pokemonkokoelmaan lisättyä Karvachun ja Jujumonin! Meillä on peli ladattuna, mutta Pokemoneja ei ole oikein jaksanut etsiä vielä, enkä tiedä, onko niitä täällä mökillä keskellä ei-mitään. Ehkä pitäisikin käydä tuolla metsässä vähän tähyilemässä puhelimen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ties minkälaisia metsämoneja sieltä metsän siimeksestä löytyykään, eli ei kun jahtiin vain! =) Mulla alkaa jo pokémeno hyytyä, kun lähistöllä hiippaa aina samoja otuksia - varsinkin tuo hymyilevä pokélisko, joka on kissojen ihan oma saalis.

      Poista
  14. Teillä on taas tuo kotona olo ollut yhtä suurta seikkailua. Millonkohan meidänkin emäntä keksis meille yhtä jännittäviä leikkejä. :D T.P&J

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti teidän emo ei keksi ihan yhtä hurjia juttuja kuin meidän emo tänään! Hätämouruksi meni, mutta siitä lisää lähiaikoina. T. Juitsinaukusti

      Poista
  15. Tunnustan! Mutta samalla tunnustan, että olen tosi maltillinen pelaaja koska mä en vaan tajua mistään mitään ;) Onneksi nuori aikuinen on suostunut vähän jeesimään, muuten mun pelaaminen olisi ainoistaan pallojen keräämistä bussissa istuen :D
    Vaan teidän kattien pokèttaminen vasta hauskan näköistä onkin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, ei sillä väliä kuinka pelaa, kunhan on hauskaa ja välillä tarttuu öttiäisiä pallon sisälle. :-D En mäkään ole niille Gymeille kertaakaan mennyt taistelemaan, koska en yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mutta mulla alkaa olla jo ihan kelvolliset kokoelmat, ja se on tärkeintä. =) Suosittelen pitämään teidän nelikollekin jonkin oman pokéjahdin. Sisätiloissa tietenkin. ;)

      Poista
  16. Vau mikä Pokemon (ja Karvachu)! Meilläkin on pelattu innokkaasti. Nyt tosin mun akillesjänteen tulehdus vähän hidastaa pelailuja, harmi kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että löytyi vielä lisää pokéttajia! :) Toivottavasti akillesjänne rauhoittuu pian, jotta pääset taas kaappaamaan karvachuja.

      Poista