Nelivuotias Nuppu näppiksellä

Moi! Nuppu täällä, kuka siellä? Ja kuinkas hurisee näin heinäkuun helteillä? 

 

Mulla hurisee näin: ”Här, här, här!”

Ootte ehkä huomanneet, että meidän emo on aika perso kirjoittamaan? Se nyököttää jatkuvasti selkä kyömyssä läppärinsä ääressä ja hakkaa näppistä pahemmin kuin yläkerran tätsä pianoa. Ja jos mä yritän auttaa, se sanoo ”Elä viiti, Nuppu!” ja tönii pois.

 

Oon niin kiltti, että lähden melkein aina vetämään viimeisen varoituksen jälkeen.

En tiedä, onko täällä blogissa ollut puhetta, mutta mulla on puoliveli.
Se on tuommoinen pikku ruipelo, johon ei viimeinenkään varoitus tepsi.

 

Mä sen sijaan kipitän aina emon koneelta iskän koneelle.
Siellä ymmärretään, että yhteistyö on voimaa.

Tänään on kuitenkin mun vuoro kirjoittaa. Arvatkaa miksi? No sen takia, että emo nyyhkyttää myttynä tuossa sohvalla. Välillä se ryömii suukottamaan mun varpaita, mikä kutittaa, mutta sanon silti här, här, här ja nuolaisen nenästä. Annoin jo ajat sitten anteeksi emolle sen jutun, joka saa sen kyynelehtimään. Tästä se kaikki hetki sitten alkoi:

Sillä välin, kun emo kävi pesemässä turkkinsa,
mä lämmitin sen MeNaiset-lehteä.

Emon mielestä olin jostain syystä hirmu söpö, ja se lähetti tämän kännykkäräpsyn iskälle, joka muuten on tällä hetkellä junassa. Iskä vastasi siihen, että mä oon vissiin lukenut taas horoskoopit. Silloin se järkyttävä ajatus jysähti mamman tajuntaan: horoskoopit, rapu, heinäkuu, heinäkuun toinen! Eräällä perheenjäsenellä oli eilen synttärit. SOS!

 

Parkuhan siitä repesi, vaikka mami rakensi mulle heti huvimajan lohdukkeeksi.

Me pyyhittiin kuitenkin nopeasti kyynelet, ja siitä ilta lähti sitten paranemaan.

Veikka viritti iskän kielloista huolimatta leffatykin päälle 
ja näytti räppäri-Jujun viimevuotista keikkaa uusintana.

 

Sitten mulle esiintyi aika näppärä trapetsitaiteilija.

 

Parasta kuitenkin on, että sain kukkia ja gurmeeta. Här, här, här!

Emo lyö tuossa vieläkin päätä seinään, mutta ei hätää, kyllä mä sen taas saan rauhoittumaan. Ihan niin kuin iltapäivällä, kun se tuli kotiin ja kertoi eksyneensä pyörällä Espoon metsiin. Onneksi mun barf-pötkö ei ollut silti ehtinyt sulaa sen repussa. Se oli emolle se tärkein juttu. Siitä tiedän, että kyllä se mua rakastaa ihan hirmuisesti, vaikka onkin vähän höpsö. Rufuskin rakastaa. Rufus on mun sulhanen ja tulee pian hakemaan mut autolla häämatkalle. Me mennään Balille. Sheivasin tässä jokin aika sitten jo vähän toista jalkaa, mutta kun Ruffella kestää niin kauan, niin arvatkaa mitä? Se siloinen kohta on jo karvan peitossa. Äiskä sanoi, että ei haittaa ollenkaan, päin vastoin. Ihanaa kuulemma se nukka.

 

Tällainen pikainen synttärikuva vielä tähän väliin. Äiskä lupasi, että pidetään
piakkoin ihan kunnon kuvaukset, sillä alkoihan meillä vihdoin LOMA!

Kehrääväistä kesää kaikille, ja olkaa kilttejä huomenna mun emolle siellä kissakahvilassa, vaikka se vähän hönöttikin pieleen tämän synttärihomman! Sillä vaan on ollut vähän pöön-aut tai jokin semmoinen, mutta kyllä se ihan hyvä tyyppi silti on. Här, här, här!