lauantai 19. syyskuuta 2015

Silkkistä silkkua

Tänä aamuna olisi ollut kiva nukkua pitkään. Olen stressannut viime aikoina monestakin syystä, ja energiaa on palanut isolla liekillä. Ekstrauni olisi tullut tarpeeseen, mutta katit päättivät toisin. 

”Shh! Me ollaan ihan hiljaa, jotta mama ja iskä saavat nukkua.
Ei ku... ei ollakkaan. Iiiihhhihihihihihi! Tsembalot alkakoot!”

Normaalitapauksessa olisin antanut höyhenten pöllytä ja norsulauman jymistää pitkin asuntoamme, mutta koska Nupun suloinen pää verhotaan edelleen yön ajaksi tötteröön, alkoi uniseen mieleeni nousta kauhukuvia painivasta kaksikosta, joista toisella on kypärä ikävästi vinossa. Niinpä avasin makuuhuoneen oven ja tarjosin pottapäälle suojapaikan kainalostani. Se ei kuitenkaan kelvannut, vaan neiti meni hyppimään mieheni vatsan päälle samalla, kun Juitsi sovitteli tekareita hänen pohkeeseensa. Arvasin, että minun ja karvakerien oli aika siirtyä makuukamarista muihin maisemiin.

 
Jaahah. Tekstiin tuli heti korjauspyyntö. Toisin kuin aiemmassa kappaleessa väitimme,
Jujulla ei ole tekohampaita. Mutta näyttää erehdyttävästi siltä, että poitsulla on robottihäntä.


Suoritin hellävaraisen tötterönpoiston ja tarjosin aamupalan, josta eräs nälkäinen pehmonalle imuroi heti sydänsiivut parempiin suihin. Sen jälkeen menimme eteiseen hengailemaan. Aloin ihan muuten vain silitellä Nuppua, ja se katsoi minua niin kauniisti, että meinasin sulaa hellytyksestä. Pehmoinen nöpöneiti kävi makuulleen ja nautti silmät viiruina, kun liu'utin kättäni hitaasti ja hellästi sen korvien takaa kylkeä pitkin aina takajalkojen varpaisiin saakka. Nupun pehmokarva tuntui ihanan silkkiseltä, ja lempeän kissan hyvä olo tarttui minuunkin. Nuppu painoi pään tassujensa väliin ja sulki silmänsä, ja niin vaivuimme yhdessä silkkisilkkuhypnoosiin. Se tuli aivan pyytämättä ja yllättäen ja latasi meihin molempiin tuiki tarpeellista voimaa. Muistin, että tämä juuri on lemmikinomistajan onnea: molemminpuolinen luottamus ja sydäntä pakahduttava hellyys.

Onhan tästä nöpönenusta ollut hurja määrä huolta ja tulee varmasti aina olemaankin,
mutta vaikka saisin palata ajassa taaksepäin kaiken tulevan tietäen, en valitsi toisin.
Nuppu on ainutlaatuinen persoona, jota ilman maailma olisi ihan kurja paikka. <3

28 kommenttia:

  1. Niin se on. Ensin sitä menee huolesta pitkin seiniä, mutta kohta muistaa miksi ne onkaan niin ihania.
    Rakkaat murheenkryynit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu! :) Mä olen juuri tuollainen superhuolestuja, ja välillä ryven pohjamudissa. Mutta sitten jokin ihan pieni ihana juttu nostaakin taas ihan yläilmoihin eikä tiedä, miten edes saisi sanottua, kuinka suloisia nuo otukset ovat. ♥

      Poista
  2. Toivottavasti kello ei teillä ollut kaksi aamulla? No, kissat tiesivät, että viikonlopuksi on kalakeittoa. Ja minulla joka tapauksessa työpäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, ei onneksi! :-D Ja krääks. Teidän pitää ottaa kalakeiton päälle päikkärit. Meillä kello näytti 6:39 eli johan se oli oikeastikin herätyksen aika (ainakin arkirutiineilla mitattuna).

      Poista
  3. On ne lemmikit vaan niin ihania terapeutteja, tuo silittäminen antaa vähintään yhtä paljon silittäjälle kuin silitettävälle :)
    Kivaa viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimet ovat tosiaan terapeuteista parhaita! ♥ Kivaa viikonloppua teillekin! :)

      Poista
  4. Kummasti se lieventää aamuyöstä tapahtuvaa herätystä, kun pehmoinen kissa asettuu silitettäväksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niille pikku marakateille voi kantaa kaunaa aikaisesta herätyksestä, kun saa vastineeksi niin paljon arvokasta ja parantavaa hellyyttä. ♥

      Poista
  5. Oli lemmikkinä mikä tahansa eläin, niin ihana pörrikkä kissa, touhukas koira, sarvipäinen vuohi tai pehmeäturpainen polle, niin kaikkien kanssa saa kokea lemmikin omistamisen onnen ja tietty ne kaikki vastoinkäymisetkin... ;) On ne elikot vaan niin ihania! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin totta! ♥ Onhan ne vastoinkäymiset aina ikäviä, mutta ihanat hetket ovat moninverroin ihanampia, ja elämästä jäisi puuttumaan kamalan paljon, jos ei olisi eläinystäviä.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Ihanaa, jos tunnetta välittyi tekstiinkin! ♥

      Poista
  7. Voi toi hypnoosi! Herättää muistoja! Just noin se parhaimmillaan menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin ilmainen ihana asia, jota ei voi tilata tai käskeä. Se vain laskeutuu ihan yhtäkkiä ja vie mukanaan. ♥

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Miten voikaan pienen kissan kanssa hellyttyä. ♥

      Poista
  9. Hellyyshetket on kyllä niitä parhaita hetkiä lemmikinomistamisessa! <3 Siinä unohtuu yöherätykset ja muut kiusanteot, kun kissa silmiin katsoen kehrää ja nauttii olostaan :) Taitaa olla tosin molemminpuolista mielihyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! ♥ Ja ne ovat juuri parhaita hetkiä, kun molemmilla on hyvä olla yhtäaikaa. Välillä on niin, että mä jahtaan Nuppua suukoillani ja se mönkii (tosin hyristen) pakoon, ja välillä se taas tökkii ja kiehnää, kun mulla olisi juuri jotain muuta meneillään (esim. unet). Mutta sitten, kun ollaan ihan samalla, hellällä aaltopituudella, niin tilanne on ihan taianomainen. ♥

      Poista
  10. Nuppu on aikamoinen terapiakissa kaikista sen huolista huolimatta ♥ Kissan rapsuttaminen ja kehräys on kyllä niin rentouttavaa, ainakin aamulla sängyssä kun toinen tapittaa silmät suurina massun päällä niiiin söpösti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on ihan ykkösterapeutti! ♥ En edes ymmärrä, miten kissa voi olla niin lempeä ja hellä. Ja loputtoman kärsivällinen. Mun sydän aina repeytyy, kun se antaa mun laittaa tötterön tosi nätisti ja katsoo vain sellaisella "älä mami huolehdi, kyllä mä pärjään" -ilmeellä. Nyyh. ♥

      Poista
  11. Siinä se tuli hyvin kiteytettyä: "molemminpuolinen luottamus ja sydäntä pakahduttava hellyys" Awwws

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Tunteen varmaan ymmärtää jokainen eläimenomistaja. ♥

      Poista
  12. Kyllä, juuri noin: "sydäntä pakahduttava hellyys". Nousi kyyneleet silmiin <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne siis! ♥ Mullakin on välillä aina tippa linssissä ihan vain hellyydestä. ♥

      Poista
  13. Anna, Peppi ja Ninni kurkistavat matkalaukusta ja pyytävät teidät mukaan #blogisitarina-haasteeseen. http://www.rantapallo.fi/ananas2go/2015/09/23/blogisitarina-…gat-olivatkaan/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä löysinkin ihan itse perille sinne postaukseen! :) Päässä on alkanut heti muhia blogitarina. Katsotaan, kuinka pian saan sen valmiiksi ja näpyteltyä. (En kovin pian, jos Juju jatkaa hyppimistä mun kannettavan päällä. No nyt se tiputti mun puhelimen lattialle ja naukuu hylättynä... Palataan siis asiaan vähän tuonnempana. :-D)

      Poista
  14. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nuppu ja Juju täällä kehräilevät kehuista.

      Poista