Blogimme tarina

Olipa kerran räggäreihin höyrähtänyt hömppä, joka sai vuosikausien haaveilun, unelmoinnin ja uneksinnan päätteeksi kaksi ikiomaa höpönöpöä. Siitä onnenhetkestä alkoi huuma, joka ei ottanut laantuakseen vaan vyöryi yli äyräidensä. Kännykkä täyttyi kissakuvista, tekstareissa kerrattiin kattien uusimmat kujeet, Facebook-seinä peittyi kissanpentulällytykseen, eikä hömppäemo osannut käydä enää ainuttakaan keskustelua ymppäämättä mukaan N- ja J-alkuisia perheenjäseniä. Niinpä kymmenen kuukautta myöhemmin oli aika suitsia lapasesta livennyttä kissatykitystä ja osoittaa sille oma kanava, johon saisin tuutata ihkutusta ja söpömössötystä oikein olan takaa. Näistä lähtökohdista syntyi pari vuotta sitten Hupsu ja tosi höpsö, jonka tarinan Popot pogoillen -blogin Anna on haastanut minut kertomaan.

 

Ikimuistoinen hetki, jolloin silmäni menivät ihastuksesta kieroon.
Aivotkin taisivat vähän vinksahtaa ja sydän löllöytyä.

Nuppu ihan ensimmäistä kertaa emon sylkässä ja ilma rakkaudesta sakeana.

Kun aloitin bloggaamisen, olin täysi keltanokka, eivätkä Nupun tai Jujunkaan some-taidot olleet häävit. En ollut lukenut ainuttakaan blogia, mutta olin tietoinen, että niitä oli olemassa, koska työtoverini oli keväällä osallistunut blogikurssille. Keskustelin hänen kanssaan usein bloggaamisesta, ja aloin pohtia, uskaltaisinko pystyttää oman, Jujulle ja Nupulle pyhitetyn pikku nettinurkkauksen. Olen tottunut suoltamaan paljon tekstiä, mutta bloggaamisessa hirvitti se, että kuka tahansa voisi kommentoida heti kirjoituksiani ja sanoa jotakin lannistavaa. Siksi päätin, etten kirjoittaisi koskaan ohjeita kissanhoitoon (sillä olen siinäkin täysi aloittelija) tai muihinkaan vakavahenkisiin aiheisiin. Koska Nuppu ja Juju ovat oikeita ilopillereitä, halusin ottaa hyvän mielen ja hassuttelun blogin lähtökohdaksi. Ajattelin, että jos edes yksi lukija joskus hymyilisi kissakaksikkoni puuhille, blogi olisi täyttänyt tehtävänsä.

Nuppu oli varma, että ekat naurut saataisiin, kun lukijat näkisivät,
millaisessa kärryssä se joutui vauvana asumaan.

Perustin siis Bloggeriin tilin ja päätin pitää identiteettini täysin salassa, jotta kaikki kimppuuni hyökkäävät nettikiusaajat eivät tulisi heristämään minulle sormeaan jostakin epämääräisestä, jota olen sivuillemme kirjoittanut. Ihmetys oli suuri, kun viikot vierivät, eikä kukaan sanonut postauksiini mitään ikävää. Tai ylipäänsä yhtään mitään! Ja kun ensimmäiset kommentit lopulta saapuivat, hämmennyin täysin. Nehän olivat niin ihania ja kivoja, etten ollut pysyä nahoissani. Tajusin vihdoin myös itse mennä kommentoimaan muiden blogeja ja huomasin, että blogimaailmahan on sympaattinen verkosto, jossa kannustetaan toisia ja vaihdetaan tietoja, kuulumisia ja tietenkin kissamaisia hupsutuksia.

 

Onni on esimerkiksi blogiystävä, jolle voi lähettää tällaisen kuvan ja joka osallistuu myötäiloon
täydellisestä pötkylästä. Raakaruoka ei olekaan sekoittanut Nupun masua toisin kuin pelkäsin! Jee!

Ajan myötä bloggaaminen on muuttanut väkisinkin muotoaan. Alussa asiaa oli kertynyt paljon ja tuntui, etten koskaan saisi kerrottua kaikkea, mitä halusin. Saatoin räpeltää kerralla jopa viisi postausta ja julkaisin niitä peräkkäisinä päivinä. Tekstit olivat lyhyitä ja kuvat nopsia kännykkäräpsyjä. Vasta muiden hienoihin blogeihin löydettyäni tajusin, että kuvillakin voisi tuoda blogiin uutta, kiinnostavaa kulmaa. Haaveilin pitkään järkkäristä mutta päädyin lopulta ostamaan pokkarin, johon sain kiinni myös ulkoisen salaman. Valokuvien laatu parani heti huimasti, ja lukijoitakin kömpi jostakin lisää. Liekö se pikselien ansiota vai silkkaa sattumaa?

 

Aloittelijoitahan tässä vielä ollaan, mutta kyllä Juitsi näyttää
jotenkin todellisemmalta ilman kohinaa, särinää ja väpätystä.

Useimmiten kirjoittaminen on minulle kivaa ja rentouttavaa puuhaa. Pidän listaa hassuista jutuista, joita Nuppu ja Juju touhuilevat, ja yritän edes pari kertaa viikossa istahtaa koneen ääreen niistä kertomaan. Kirjoitan tekstit aina Wordiin, koska Bloggeriin ei voi luottaa ja haluan nähdä mahdolliset kirjoitusvirheet heti nakuttelun lomassa. Välillä sormeni kiitävät vinhasti ja juttu syntyy kerralla, mutta toisinaan jaarittelen pitkät pätkät, kunnes tajuan, ettei tekstissä ole päätä eikä häntää (tai edes tassuja tai löllömahaa) ja tuhoan kaiken. Silloin on yleensä pidettävä parin päivän pituinen pääntuuletustauko. Välillä parhaat postausideat syntyvät kuvia katsellessa ja käsitellessä, sillä Nupun ja Jujun ilmeet, asennot ja touhut ovat oikeaa hassutuspolttoainetta.

 

Eikö tämä ojennus suorastaan houkuttele kirjoittamaan postausta
syksyn uudesta trendijumpasta, koipibicistä? Vai onko kyseessä Lick and kick?

Niin mukavaa kuin bloggaaminen onkin, olen joskus lillunut synkissäkin vesissä ja pohtinut, ovatko ideani ehtyneet ja olisiko jo aika peitellä Hupsuttamo hiekkiksen uumeniin. Varsinkin Nupun sairastelut ovat vetäneet mieltä matalaksi, ja olen ihmetellyt, kuinka voin ilahduttaa muita, jos olen itse surullinen. Siihen apu on onneksi löytynyt aina Nupusta itsestään. Kun pujotan kyynelet silmissä sen päähän tötterön, se katsoo minua nätisti ja tekee sitten jotain niin hömelöä, että purskahdan väkisin nauruun ja mietin, että tästä on pakko kirjoittaa blogiin. Myös jokainen ihana kommentti on kannustanut ylläpitämään tätä harrastusta, ja toivon, että tarinamme jatkuu vielä pitkään.

 

Tassua päälle, ettei me olla lopettelemassa vaan hoidetaan
tämä töppönen kuntoon ja blogataan entistä enemmän! :)

Olen hieman huono haastamaan ketään, mutta koska ohjeissa niin pyydetään, niin kerään rohkeutta ja vienosti kysäisen, haluaisivatko Marraskuun muruset, Liinukka, Tassulinna ja Tallin tarinoita tarttua haasteeseen? Mielelläni kuulisin silti tarinat kaikkien muidenkin blogien takaa... Ohjeet tulevat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.