Myrskyn jälkeen

Nuppu ja Juju ovat saaneet selvästi kevätintoa, kun kerroin niille, miten Kanarian kukkaset loistivat jo terälehdet pinkkeinä, sinisinä ja keltaisina. Kukkaispoikamme vakuutti, että sekin uskaltautuu kevään saapuessa ulos leskenlehtiä nuuskuttelemaan, eivätkä valjaatkaan kuulemma enää vie jalkoja alta.

 

Jujun kaulassa koreilevat jo orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.

 

Nuppu ei malta odottaa, että se pääsee froteepyyhkeensä kera hiekkarannalle.

 

Se voisi myös kuvitella istuskelevansa tällä kukkulalla peppu auringon paahtamalla kalliolla.

Jostain syystä kevät ei kuitenkaan tunnu saapuvan tänne Suomeen, joten kissoja rohkaistakseni kerroin niille hieman toisenlaisen matkatarinan. Se alkoi Ressua siteeratakseni sanoilla ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”

Sade piiskasi aavemaisesti Las Palmasin kalseita kivikatuja, ja palmut
riutuivat  myrskytuulen lujassa otteessa. Emo ja iskä nököttivät hulppean
 katedraalin suojissa, sillä heillä ei ollut mukanaan sateenvarjoa.
Olivathan he tulleet etelään ihanasti aurinkoa ottamaan.

Lämpimikseen pariskunta kipitti katedraalin portaat ylös autioon torniin.
Lopputulos oli tämä kuva ja hiljakseen kipeytyvät pohkeet.

Koskaan ei silti kannata antaa masennukselle valtaa, sillä jos tarpeeksi kauan jaksaa odottaa, jotain arvaamatonta saattaa mönkiä esiin pilviryppään takaa:

Aurinko alkoi taas paistaa lomalaisten niskaan, ja he tarkenivat puljata altaassa uikkareisillaan.

Nuppu ehdotti, että sekin voisi kevään tullessa vaihtaa valjaat biksuihin. Asia on vielä harkinnassa.

Tarinani opetti siis kissoille positiivisuutta, mutta onnistui se hieman järkyttämäänkin. Kerroin nimittäin myös sen, että Kanarialla kissat ottavat aurinkoa paitsi ylä- myös alaosattomissa!

¡No mutta vamos!