Kolmen T:n tuliaisia

Hupsuttamossa ovat taas hammasharjat alkaneet rahista ja kakkapussit rapista tuttuun tapaan. Kahdeksan päivän talviloma sai koko neljän hengen joukkiomme rentoutumaan ja nautiskelemaan elämästä. Nuppua ja Jujua trimmattiin, paijattiin ja leikitettiin joka päivä, ja mummi oli kertonut niille väliaikatietoja palmujen juurella rötköttävistä emosta ja iskästä. Kotona meitä odottikin torstai-iltana kaksi pehmoisiksi kammattua, tyytyväistä karvapalleroa, jotka olivat hitusen hämillään tulostamme. Juju varsinkaan ei voinut uskoa, että emo tosiaan palasi mestoille. Se antoi minulle heti tusinoittain kallistushalauksia, kunnes kirmasi lopulta raapimaan vimmatusti kiipeilypuuta.

Nuppu yritti esittää tuikeaa kysellessään, missäs sitä on luuhattu. Se ei silti kauan
pystynyt pidättelemään hyväntuulista hurinaa, joka koveni sitä myötä, kun Nupun
kuppiin alettiin lappaa niin ruokaa kuin pari lepytysraksuakin.

Viimeisetkin hämmennykset katosivat, kun Nuppu sai hipelöidä emon ”raybaneja”.

Atlantin tuoksuja piti nuuskutella moneen otteeseen niin emon kasvoilta kuin hiuksistakin, ja matkalaukkuja kierreltiin hanakasti tuliaisten toivossa. Jouduin kuitenkin heti tunnustamaan kissoille, ettei meillä ollut niille kuin aineettomia kolmen T:n matkamuistoja: tunteita (kuten hellytystä, ikävää ja suurta rakkautta), tuoksuja (mm. merituulta, vieraskissavivahteita ja kookoksista aurinkovoidetta) ja tarinoita (joita lupaan jakaa tulevissa postauksissamme). Lisäksi kissat saivat erityisluvan nukkua yön makuuhuoneessa kanssamme, ja se oli varsinkin Jujulle paras mahdollinen lahja. Se käytti lisenssinsä huolellisesti eikä poistunut viereltämme yön aikana hetkeksikään.

Meillä meni Jujun kanssa rakkaudentunnustukset
vähän överiksi, mutta minkä sille voi, kun ikävä
oli päässyt kasvamaan niin suureksi!

Olisi kiva sanoa, että Nuppukin osasi nukkua kanssamme nätisti. Rehellisyyden nimissä en
kuitenkaan voi sitä tehdä, vaan joudun kantelemaan, että Nuppu ramppasi tyynyillämme
ja kiusasi varsinkin miestä niin paljon, että yöstämme tuli varsin rikkonainen. Vasta hiukan
ennen herätyskellon soittoa Nuppu vihdoin asettui kauneusunilleen, joita se sai jatkaa,
kun me ihmiset raahauduimme zombeina työpaikan huiskeeseen.

Ensimmäisenä iltana olin niin väsynyt pitkästä matkasta, ettei iltasatuja kuultu vielä kovin paljon. Näillä pikku lomamaistiaisilla rentouttelin kuitenkin kissoja yöunille...

Kerroin pikkuisilleni, että Kanariansaarten yllä pilvet ovat melkein
yhtä pehmoisia kuin untuvakarvaiset ragdollit.

Paljastin, että Puerto de Mogánin rinteillä kasvoi hahtuvaisia
kasveja, jotka toivat mieleen ragdoll-pentujen huitulahännät.

Mutta vaikka mitä tahansa uutta ja jännää näkyi,
emo ei unohtanut omia muruja hetkeksikään.

Yön tullessa lähetin aina hyvänyönsuukot Atlantin yli
Nupulle ja Jujulle ja näin niistä suloisia unia...