Yöllisen kissan romanttinen tapaus

Nuppu on ikuinen romantikko, joka jaksaa haaveilla illasta, jolloin sen netti-ihastus Rufus tulee hakemaan sen unelmatreffeille. Nuoripari mussuttaisi aterian, joka ei sekoittaisi kummankaan herkkää masua, ja menisi sitten ihailemaan tähtitaivasta. Jos Ruffe vielä lurauttaisi Nupulle pienen serenadin, olisi ilta kaikin puolin onnistunut.

Oi, Ruffeo, Ruffeo! Miksi olet Ruffeo? Isäsi nimes kiellä, 

tai jos et sitä tahdo, vanno lempes mulle...

Nuppu ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin sille, että sen iskäkin osaa olla yhtä romanttinen. Kävimme nimittäin lomalla joka ilta syömässä merenrantaravintoloissa ja tassuttelimme kauniita maisemia ihailemassa.

 

Leppeä kesätuuli ja kultareunaiset pilvet saivat minut kehräämään.

 

Kostea hiekka taas tuntui ihanan upottavalta anturoiden alla.

Eräänä iltana jatkoimme vaeltelua pimeän aikaan salaperäiseen puutarhaan. Mieheni ei taivahan kiitos maukunut minulle serenadia, mutta tunnelma oli muuten vain korkealla, sillä taivaalla näkyi harvinainen valoilmiö. En puhu nyt auringonpimennyksestä tai edes tähdenlennosta, vaan taivaallisesta juustosuikerosta:

Jos mies olisi halunnut vielä vähän terästäytyä, hän olisi
voinut noutaa tuon kyseisen herkun minulle iltanaksuksi.

Ihana iltakävelymme huipentui, kun joku kolmaskin oli saapunut samaa, maukasta kuuta katselemaan:

 

Aamulla Taffel-tuotetta ei enää näkynyt missään, joten voi vain olettaa,
että se päätyi tämän söpöläisen massuun...

Vieraan maan maukuja

Nuppu ja Juju ovat kermapeppuisia pikku aristokatteja. Ruoka tulee niiden beigeihin ufokuppeihin kuin Manulle illallinen, niiden turkkia pestään, harjataan ja puunataan, niitä leikitetään monta kertaa päivässä ja ne saavat suukkoja ja rapsutuksia yli lain sallimien rajoitusten. Kaikesta tästä on tullut palleroille melkeinpä itsestäänselvyys, ja varsinkin Nupun vaatimuksia kuunnellessa tulee joskus ihmetelleeksi, miten kyltymätön voi pienen kissan mukavuudenhalu olla. Siksi minusta oli tärkeää koota kuninkaalliset räggärit kainalooni ja kertoa niille, millaista elämää Kanarian kissat viettivät.

Juju veikkasi, että Atlantin saarilla kaikilla kateilla on oma vesiskootteri,
ja Nuppu oli varma, että Kanarian räggäritypykät nauttivat palmujen
katveessa pina coladaa raksujen kera.

Nupulla ja Jujulla alkoivat korvat lerpattaa, kun paljastin, että etelässä on paljon kissoja, joilla ei ole lainkaan omaa kotia. Nuppu yritti ehdottaa, että kulkukissat ovat sen elokuvaidoli O'Malleyn kaltaisia onnellisia seikkailijoita, mutta emo joutui surukseen sanomaan, ettei niin aina valitettavasti ole. Onneksi kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka haluavat parantaa kissojen oloja, ja hotellimme Kanarialla oli aktiivinen siinä puuhassa. Jokaisessa huoneessa oli lehti, jossa kerrottiin, että kulkukissoja leikataan, rokotetaan ja adoptoidaan, ja muurien ympäröimän hotellikompleksimme suojissa asui suuri joukko kissoja, joiden elämä ei ollut oikeastaan lainkaan hullumpaa.

Nuppu ja Juju yllättyivät, kun kissojen koti ei ollutkaan bambumaja vaan aika perinteinen
boksi. Niitä säälitti pikkuruinen raapimapuu, mutta toisaalta oikeat palmut saivat
räggärini henkäisemään ihastuksesta. Nupulle ei kerrottu hotellin 24 h raksubaarista.

Kissoilla oli myös paljon mukavia lymypaikkoja kivimuurilla ja näkymät omalle lammikolle.
Minä taas kiiruhdin joka aamu heti herättyäni parvekkeelle tarkistamaan,
kuinka monelle kisumisulle sain kulloinkin toivottaa buenos diasit!

Hotellin reviiriltä löytyi myös auringon lämmittämiä portaita fiinin ravintolan tuntumasta.

Kauniin väriset rakennukset toimivat jännittävinä kuvaustaustoina, ja Nuppua
harmitti, ettei se päässyt hotellin alueelle mallikansiotaan täydentämään.

Toiset kissat suostuivat poseeraamaan heti täysillä, kun taas jotkut
karjuivat, ettei niiden nassuja saa kuvata ja laittaa ties mihin nettipamfletteihin.

Kun kisulle selvisi, että edustan blogia Hupsu ja tosi höpsö, jossa seikkailee
hieman hänen oloisensa Juju-kissa, hän muuttui heti suopeammaksi.

Siitä lähtien aloin saada kissat kellahtamaan tällä tavalla jo pelkällä läheisyydelläni.

Hyvä on, myönnetään, että saatoin myös kyykistellä ja lässyttää, eikä edes puhuta siitä,
kuinka pitkiä rapsutussessioita vietin mm. tämän suloisen kattimattisen kanssa.

Juju ja Nuppu olivat hetken mustasukkaisia mutta unohtivat pian koko jutun, sillä emo
loihti niille oman kujakattiseikkailun, jossa vanha, risainen silityslauta vedettiin esiin
vaaralliseksi kallionkielekkeeksi. Living on the edge! Kyllä kermapeputkin sen osaavat!

Myrskyn jälkeen

Nuppu ja Juju ovat saaneet selvästi kevätintoa, kun kerroin niille, miten Kanarian kukkaset loistivat jo terälehdet pinkkeinä, sinisinä ja keltaisina. Kukkaispoikamme vakuutti, että sekin uskaltautuu kevään saapuessa ulos leskenlehtiä nuuskuttelemaan, eivätkä valjaatkaan kuulemma enää vie jalkoja alta.

 

Jujun kaulassa koreilevat jo orvokki, lehdokki, vuokko ja moni muu.

 

Nuppu ei malta odottaa, että se pääsee froteepyyhkeensä kera hiekkarannalle.

 

Se voisi myös kuvitella istuskelevansa tällä kukkulalla peppu auringon paahtamalla kalliolla.

Jostain syystä kevät ei kuitenkaan tunnu saapuvan tänne Suomeen, joten kissoja rohkaistakseni kerroin niille hieman toisenlaisen matkatarinan. Se alkoi Ressua siteeratakseni sanoilla ”Oli synkkä ja myrskyinen yö...”

Sade piiskasi aavemaisesti Las Palmasin kalseita kivikatuja, ja palmut
riutuivat  myrskytuulen lujassa otteessa. Emo ja iskä nököttivät hulppean
 katedraalin suojissa, sillä heillä ei ollut mukanaan sateenvarjoa.
Olivathan he tulleet etelään ihanasti aurinkoa ottamaan.

Lämpimikseen pariskunta kipitti katedraalin portaat ylös autioon torniin.
Lopputulos oli tämä kuva ja hiljakseen kipeytyvät pohkeet.

Koskaan ei silti kannata antaa masennukselle valtaa, sillä jos tarpeeksi kauan jaksaa odottaa, jotain arvaamatonta saattaa mönkiä esiin pilviryppään takaa:

Aurinko alkoi taas paistaa lomalaisten niskaan, ja he tarkenivat puljata altaassa uikkareisillaan.

Nuppu ehdotti, että sekin voisi kevään tullessa vaihtaa valjaat biksuihin. Asia on vielä harkinnassa.

Tarinani opetti siis kissoille positiivisuutta, mutta onnistui se hieman järkyttämäänkin. Kerroin nimittäin myös sen, että Kanarialla kissat ottavat aurinkoa paitsi ylä- myös alaosattomissa!

¡No mutta vamos!

Kolmen T:n tuliaisia

Hupsuttamossa ovat taas hammasharjat alkaneet rahista ja kakkapussit rapista tuttuun tapaan. Kahdeksan päivän talviloma sai koko neljän hengen joukkiomme rentoutumaan ja nautiskelemaan elämästä. Nuppua ja Jujua trimmattiin, paijattiin ja leikitettiin joka päivä, ja mummi oli kertonut niille väliaikatietoja palmujen juurella rötköttävistä emosta ja iskästä. Kotona meitä odottikin torstai-iltana kaksi pehmoisiksi kammattua, tyytyväistä karvapalleroa, jotka olivat hitusen hämillään tulostamme. Juju varsinkaan ei voinut uskoa, että emo tosiaan palasi mestoille. Se antoi minulle heti tusinoittain kallistushalauksia, kunnes kirmasi lopulta raapimaan vimmatusti kiipeilypuuta.

Nuppu yritti esittää tuikeaa kysellessään, missäs sitä on luuhattu. Se ei silti kauan
pystynyt pidättelemään hyväntuulista hurinaa, joka koveni sitä myötä, kun Nupun
kuppiin alettiin lappaa niin ruokaa kuin pari lepytysraksuakin.

Viimeisetkin hämmennykset katosivat, kun Nuppu sai hipelöidä emon ”raybaneja”.

Atlantin tuoksuja piti nuuskutella moneen otteeseen niin emon kasvoilta kuin hiuksistakin, ja matkalaukkuja kierreltiin hanakasti tuliaisten toivossa. Jouduin kuitenkin heti tunnustamaan kissoille, ettei meillä ollut niille kuin aineettomia kolmen T:n matkamuistoja: tunteita (kuten hellytystä, ikävää ja suurta rakkautta), tuoksuja (mm. merituulta, vieraskissavivahteita ja kookoksista aurinkovoidetta) ja tarinoita (joita lupaan jakaa tulevissa postauksissamme). Lisäksi kissat saivat erityisluvan nukkua yön makuuhuoneessa kanssamme, ja se oli varsinkin Jujulle paras mahdollinen lahja. Se käytti lisenssinsä huolellisesti eikä poistunut viereltämme yön aikana hetkeksikään.

Meillä meni Jujun kanssa rakkaudentunnustukset
vähän överiksi, mutta minkä sille voi, kun ikävä
oli päässyt kasvamaan niin suureksi!

Olisi kiva sanoa, että Nuppukin osasi nukkua kanssamme nätisti. Rehellisyyden nimissä en
kuitenkaan voi sitä tehdä, vaan joudun kantelemaan, että Nuppu ramppasi tyynyillämme
ja kiusasi varsinkin miestä niin paljon, että yöstämme tuli varsin rikkonainen. Vasta hiukan
ennen herätyskellon soittoa Nuppu vihdoin asettui kauneusunilleen, joita se sai jatkaa,
kun me ihmiset raahauduimme zombeina työpaikan huiskeeseen.

Ensimmäisenä iltana olin niin väsynyt pitkästä matkasta, ettei iltasatuja kuultu vielä kovin paljon. Näillä pikku lomamaistiaisilla rentouttelin kuitenkin kissoja yöunille...

Kerroin pikkuisilleni, että Kanariansaarten yllä pilvet ovat melkein
yhtä pehmoisia kuin untuvakarvaiset ragdollit.

Paljastin, että Puerto de Mogánin rinteillä kasvoi hahtuvaisia
kasveja, jotka toivat mieleen ragdoll-pentujen huitulahännät.

Mutta vaikka mitä tahansa uutta ja jännää näkyi,
emo ei unohtanut omia muruja hetkeksikään.

Yön tullessa lähetin aina hyvänyönsuukot Atlantin yli
Nupulle ja Jujulle ja näin niistä suloisia unia...