maanantai 15. syyskuuta 2014

Suuri sunnuntaihellytys


Juju ei ole mikään mielensäpahoittaja, mutta perjantaina pieni, pirteä kissapoikani harmistui toden teolla. Sen laskujen mukaan edessä piti olla viikonloppu suukkoineen, leikkeineen ja lällytyksineen, mutta yhtäkkiä yläkomerosta laskeutuikin suuri, punainen peto, joka on ennenkin ahminut sisuksiinsa emon vaatteita ja kosmetiikkatuotteita. Jälleen kerran se veti masunsa piukeaksi tavaraa ja kehtasi sitten pummata kyydin ties minne päin Suomea emon heiveröisillä hartioilla. Jujun suunnitelmat menivät kerta heitolla uusiksi. Villasukkapainin ja linnustuksen sijaan tiedossa olikin viikonloppu kolmantena pyöränä iskän ja Nupun seurassa.


Juju on oikea maman pikku ritari. Se yritti viimeiseen asti punkea itsensä punapedon vatsalaukkuun,
jotta pääsisi reissulle mukaan. Loppujen lopuksi matkaan lähti vain ritarin uljas ratsu.

Rautatieaseman edustalla käteeni tuikattiin näyte
uudesta Yuju-juomasta, ja ajattelin, että se lievittäisi ikävääni.
Avasin Yujun heti junassa, mutta se ruikkasikin marjaista
vilvoitusjuomaa farkuilleni! Oikea Juju ei ikinä tekisi niin!

Kotosalla Juju-mussukan elämä yritettiin pitää raiteillaan, vaikka mama olikin viikonlopun poissa. Kissat saivat jopa erityispassin, joka avasi niille pääsyn yön ajaksi makuuhuoneeseen. Niille oli myös järjestetty niin vauhdikkaat pyjamabileet, että Juju oli villiinnyksissään jopa sytyttänyt kattokruunuumme valot!

Mitenkö se on mahdollista? Ihan helposti, kun painaa vain tassulla tuosta katkaisimesta.

Töps vain, ja valkeus tuli! Tosin vain joka toiseen lamppuun...

Sunnuntai-iltaan mennessä mielensäpahoittajasta oli kehkeytynyt taas varsin hilpeä pieni katti. Ja voi sitä onnea, kun emokin vielä tuli kotiin! Juju ei tiennyt, miten se osoittaisi rakkauttaan. Se nuuskutti kasvojani ja vaatteitani (joissa tuoksui niin kummipupu kuin ransumaisen suloinen tuttavahauvakin), pöykkäili hellästi jalkojani ja seurasi minua pikkuruisen magneetin lailla kaikkialle. Tunsin lempeän tuijotuksen koko illan ja sain viereeni maailman pehmoisimman pikku painautujan. Siitä hoksasin, että oli sopiva hetki ottaa harjoitteluun temppu, josta olen haaveillut pidemmän aikaa...

Juju lupasi tehdä ihan mitä emo ikinä vain toivoo. Kunhan saisi vähän nameja palkinnoksi.
Voisikos herra söpöliini mitenkään toteuttaa sen suuren hellytystempun,
joka ei ole koskaan vielä onnistunut?
No joo, tämäkin on aika söpöä, lämmintä ja ihanaa... Mutta mites ne takatassut vielä?
Noin juuri! <3 Nyt emolla on sylissä oma pieni Juju, ja sydän on ihan löllönä onnesta.
Rahalla ei saa onnea, mutta joskus siihen riittää pari pakastekuivattua kanapalaa!



14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sylihupsutus on yksi ihanin hupsutuksen laji ainakin emon mielestä! <3

      Poista
  2. Voooi että...! Juu, meillä ollaan myös aina hyvin selvillä siitä, mitä matkalaukkuun kannattaa ottaa. Kuva kissojen Instagram-tilillä, jonka löydät käyttäjätunnuksella pinnineppiblog.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin niin mielelläni totellut Jujun ehdotusta ja pakannut sen mukaani, mutta viimeistään junassa olisi tullut sellaiset mourut, että olisimme saaneet häädön. :)

      Poista
  3. Pepsi: Minä niiiin tiedän, kun ihmiset pakkaa, että nyt ne hylkää meidät :( Sitten kun ne alkaa siirtämään tavaroita ulos, menen usein omaan piiloon mököttämään. Parasta on kun ne tulee kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hylkäämiset on ihan kamalia, vaikka sitten tuleekin paljon paapomista hyvitykseksi. Nuppu taisi vähän mököttää mulle, kun ei näyttänyt hirmuisesti piittaavan paluustani. Siitä oli tullut ihan iskän tyttö. Vasta eilen aamulla sain Nupulta kunnon suukot ja kehruutukset. <3 Parempi myöhään kuin ei ollenkaan!

      Poista
  4. Onpas nyt pienen karvaisen kissan tunteita koeteltu kun emo on muilla mailla. Mutta eikös se ole entistäkin ihanampi taas päästä syliin ja huomionkohteeksi pienen tauon jälkeen. Selkeästi mielenosoitusta kun räpsyttelee valoja ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti Juju selvisi piukasta paikasta, ja valojen räpsyttelykin on ihan ymmärrettävää tuollaisessa tilanteessa. Nyt on kyllä ollut niin ihanaa pusuttelua puolin ja toisin, että kannatti ehdottomasti käydä vähän reissussa. <3

      Poista
  5. Ihana Juju, kun noin hellyydenkipeyksissäään oppi tulemaan käskystä syliin! Voikun meidänkin Rufus joskus osoittaisi tälläisiä rakkauden osoituksia eikä vaan aina maukuisi, joka on tosin nyt melkeen kokonaan loppu, vähän harmittaa mutta voihan se johtua tosta puvusta ettei huvita huudella, pissejäkään ei ole näkynyt väärissä nurkissa! Jujunhan voisi opettaa sammuttamaan valot käskystä jos ne jäävät vahingossa päälle eikä jaksa nousta sohvalta laiskana päivänä, sehän olisis mahtia, samalla sen voi opettaa tekemään ruokaa sun muuta mukavaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa saada Juju vihdoin kokonaan syliin. Vaavina se saattoi nukkuakin sylissä mutta on nyt jo niin iso, ettei syli varmaan tunnu enää niin mukavalta. Molemmat tulevat mielellään viereen ja Nuppu kainaloonkin, mutta tällainen sylissä kökötys on harvinaista temppunakin. Täytyy ottaa myös nuo sun temppuvinkit harjoitteluun... :-D Onneksi Ruffen suhauttelut ovat loppuneet, ja toivottavasti maukaisutkin muuttuvat nyt rauhalliseen kiehnäilyyn, kun testosteroni ei virtaa enää ihan yhtä vuolaasti. Eiköhän Ruffestakin löydy ajan myötä hellyydenkipeämpi puoli. :) Nuppu on ihan varma, että kyseessä on suuri piiloromantikko!

      Poista
  6. Pääasia, että kotona tajuttiin järjestää kunnon bileet - vähintä mitä voi ikävissää tehdä on hömpötellä sitten vaikka valoilla!

    Sylikissan elämä on oikeasti tosi kiitollista Juju, mä suosittelen sitä sulle jatkossakin kun ihmiset on ihan iih ja ööh ja aah ja sössönsössön koko ajan ;) T. Nilsson, sylittelyn ammattilainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pro-sylikissan terveiset on välitetty Jujulle, joka onkin joutunut tekemään musmus-puspus-ihana-pikku-hanipallero-temppua tässä viime päivinä oikein urakalla. :-D Kaikki voittavat, kun Juju saa nameja ja rakkautta ja emo ihanaa sylisilitysaikaa.

      Nyt ei ole lähiaikoina tulossa onneksi kissan hylkäämistä, mutta pyjamabileitä voisi silti järjestää, koska ne kuulostivat mukavan railakkailta. :)

      Poista
  7. Meillä varsinkin Ninni-kissa on asiantuntija hellyyskysymyksissä. Nukkuu mieluiten häntä suussa, ei minua talvellakaan palele, kun on sellaisia pattereita kaksi. Mitä silittämiseen tulee, kissojen Instagram-tilillä pinnineppiblog selviää silityslaudan oikea käyttö. Palveluskunnan ergonomiasta huolehditaan, kun voi silittää kissaa selkä suorana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellyyskysymykset ovat kysymyksistä parhaita! <3 Hauska kuulla, että kissat eivät ole vain terapeuttisia vaan myös fysioterapeuttisia! :-D

      Poista