Liukasliikkeinen lintukoira

Vaikka Juju on puhdasrotuinen, rekisteröity ragdoll-kissa, olen jo pidemmän aikaa ollut vakuuttunut, että jossain sen sukuhaarassa täytyy olla myös vähintään yksi bordercollie. Kuinka muuten se voisi olla niin ketterä agilityn-taitaja? Viime aikoina minua on alkanut mietityttää, että Jujussa on oltava myös loraus lintukoiran verta. Ehkä sen isoisomummu oli metsäkanoja viekkaasti vaaniva weimarinseisoja ja serkun kaiman veljenpojan lanko taas terhakka walesinspringerspanieli, joka laukkasi korvat iloisesti lerppuen jokaisen ohi kiitävän tipun perään. Nämä johtopäätökset on vedetty ihan vain Jujun päivittäisiä linnustusnäytöksiä seuraamalla.

Ihan vinkkinä vain, että Nakke Nakuttajan kannattaisi räpistellä pakoon ja vähän äkkiä!

No niin, Nakke sai huomata, ettei Topin ja Tessun kaltaista
satukirjaystävyyttä välttämättä esiinny tosielämässä.

Halusin tietysti analysoida Jujun linnustustaustoja mahdollisimman tarkasti ja turvauduin Wikipedian apuun. Kaikkitietävä Internet kertoi minulle, että jos epäilee ragdollinsa olevan vaikkapa vain sadasosan verran lintukoirain jaloa sukua, kannattaa tarkkailla sen saalistustaipumuksia. Hyvä lintukoira nimittäin sovittaa kuulemma hakunsa maaston mukaisesti. Tätä se varmaan tarkoittaa:

Jos maasto on kumpuilevaa, lintukoiran kannattaa
kiivetä kuivuneen puun nokkaan katsomaan,
missä siipiveikot siestaansa viettävät.

Kun töyhtöfutishyyppä on havaittu, hyvä lintukoira liukuu
maahan ja lähtee jäljittämään riistanrääpäleen olinpaikkaa.

Ai niin, haku piti sovittaa maaston mukaiseksi, kas näin!

Jos superoikeaoppisia ollaan, pätevän lintukoiran kuuluisi saaliin paikannettuaan jäädä seisomaan liikahtamatta ja osoittaa riistan sijainti. Tein monenlaisia Google-hakuja, mutta en löytänyt edes keskustelupalstoilta vastauksia siihen, haittaako ketään (ja jos, niin ketä ja miksi?), jos lintukoiran peppu tuppaa silloin heilumaan.

Hetkeksi aika pysähtyy, ja riikinkukko ihmettelee, miten hiljaista metsässä onkaan.

Lintukoirista lukiessani opin myös ammattimaisen kuuloisen termin "avanssi", joka tarkoittaa riistan säikäyttelyä. Aiheesta puhuttaessa käytettiin ilmausta "röyhkeä ajaminen", jota Juju halusi demonstroida tällä viisisekuntisella videopätkällä:

Lintukoirain ammattiliiton sivuilla sanottiin, että vain parhaat
lintukoirat onnistuvat nappaamaan harvinaisia täpläsulkatinttejä.

Lintukoirissa on se hauska piirre, että saaliin napattuaan ne tahkovat tirppaparan karvatöppösillään tajuttomaksi, noukkivat sen siroon lintukoirakitaansa ja kiikuttavat sen päättäväisesti ikiomaan pesäänsä. Hihkuin innosta näitä tiedonmurusia lukiessani, sillä olisin itse voinut kirjoittaa sanasta sanaan samalla tavalla. Jujun pesä sijaitsee olohuoneen pöydän alla ruskeassa rapinakassissa. En ole kurkistanut sinne, mutta veikkaan, että luola on jo täynnä sulkia ja höyhennöyhtää.

Lapasotka tai lunni, ihan sama, sillä Juju tunkee ne kaikki tyynni salaiseen aarrekammioonsa.

Kuinka moni muu lintukoira osaa pakata saaliinsa yhtä näppärästi ja vielä vartioi sitä?

Koska uskon tietenkin kaiken, minkä netistä luen, sain vihdoin sielulleni rauhan: Juju on totta tosiaan noin 40-prosenttisesti lintukoira. Jos joku muukin kamppailee samanlaisten kysymysten parissa, voin antaa vielä yhden kuvamuotoisen vinkin siitä, miten voi helposti erottaa, onko kyseessä lintukoira vai ragdoll:

Lintukoira nappaa höyhenpeitteisen kaverin karvaisella tassulla lukko-otteeseen...

...kun taas ragdoll käyttää sitä iki-ihanana puuhkana.