tiistai 5. elokuuta 2014

Dyson tuli taloon

Meidän perheeseemme hankittiin kesäkuussa uusi jäsen, johon me ihmiset olemme lääpällämme. Jujun mielestä tulokasta voi joten kuten sietää, mutta Nuppu on vakuuttunut sen epäaitoudesta ja salaliittoiluun taipuvaisesta luonteenlaadusta. Uusi kaveri tuli vähän liian leuhkana ja kiiltävänä. Se on nyt mielin kielin kaikille ja esittää oikeaa joka kodin pelastajaa, mutta annas olla, kunhan se pääsee näyttämään todelliset karvansa. Ei varmasti emoakaan sitten naurata, kun pikku räggärit on popsittu pedon hurjaan kitaan!

Onneksi Nuppua ei niin vain hämätä. Sen sinisilmät porautuvat tulijan sieluun terävinä kuin timantit.

Tyypin nimi on Dyson, ja jos minulta kysytään, se on tullut jäädäkseen. Se on sininen, tuhisee aika kovaa ja omistaa melko lyhyen hännän, mutta sen kärsä on valtavan tehokas: kaveri on jo lyhyessä ajassa repinyt karvasedimenttien alta esiin muinaisen kylän, joka asuntonammekin tunnetaan. Vaikka vanha, punainen Hooverimme yritti parhaansa mukaan höplätä irtokarvaa matosta, sen hönkäilyt saivat karvamassat vain värisemään kuin kaislat kesätuulessa. Toista se on nyt, sillä matoista ovat kadonneet paitsi karvat ja pölyt myös erinäiset lelut. Nupun ja Jujun Hollanti-lenksuista ei ole näkynyt ainuttakaan sitten heinäkuun, joten voimme vain olettaa, että niitä kannattaa kaivella Dyson-duden ruoansulatuskanavasta. Parempi silti liian huolellinen imutus kuin haalea huokailu.

Minusta tyyppi on söpö: ihan kuin
leppäkerttu, jolla on sininen uimamyssy.


Kun Dyson murahtaa käyntiin, Nuppu karahtaa karkuun. Koska mieheni on usein (= aina) Dysonin puikoissa, Nupusta tulee yhtäkkiä minun paras ystäväni, vaikka kuuraan imuroinnin aikana niinkin alhaiset paikat kuin wc:n ja kylpyhuoneen. Nuppu ei tietenkään vedä hanskoja tassuihinsa ja tartu hienoille leideille sopimattomiin töihin, vaan jää kököttämään vessan kynnykselle. Se katsoo minua vetoavasti ja sanoo  toistuvasti "i-i-iih!" kunnes lopetan desinfiointipuuhat ja nostan sen syliini. Silloin Nuppu kellauttaa itsensä selälleen käsivarsillani ja hurisee jopa kovempaa kuin Dyson. Onhan se pelastunut jälleen kerran painajaismaiselta kissaimulta...

Juju on oikea pikku kovis ja pelaa chickeniä
Dysonin kanssa. Kumpihan mahtaa väistyä?
Pyysimme Dysonia pidättämään hetken hengitystään, jotta Nuppu
saisi rauhassa etsiä todistusaineistoa sen ilkeämielisistä suunnitelmista.
Nupusta on epäilyttävää, ettei uudesta tyypistä leviä samanlaista hajua kuin vanhasta pörisijästä.
Juuri tuollaisilla pienillä, läpinäkyvillä liehittelykeinoilla Dyson on luikerrellut emon suosioon.
No ei tietenkään se nyt käy Nupun kimppuun, kun kaikki
katsovat  ja otetaan kuvaa! Eihän se nyt tyhmä ole!
Mutta TÄSSÄ kaikille todistusaineistoa:
Dysonin vatsalaukussa ON räggäri
jos toinenkin! Apua ja i-i-iih!

14 kommenttia:

  1. Hui kauhistus, mikä räggärin syöjä! Tuota viimeistä kuvaa ei sovi näyttää kyllä kisuille, ne pelästyisivät pian niin pahasti, että laittavat sen seuraavan kerran postimiehen matkaan... Toisaalta, eihän sitä koskaan tiedä, mitä Dyson ja kisut touhuavat työpäivän ajan.... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoin pelkään, että peli on jo menetetty: Dysonille ei ole vielä raivattu sijaa majatalossa (= siivouskomerossa), joten se hengailee näkösällä komeron edessä. Voi olla, että Nuppu on silmäillyt lopputulemaa ja saanut siitä ennakkoluulonsa tyyppiä kohtaan. Kannattaa ehkä lukita Dyson patteriin ennen kuin Nuppu keksii tuon posteljoonimahdollisuuden! :-o

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Ihanaa imuvoimaa! :) (Näin sanon vielä, kun ei ole kadonnut omia sandaaleita tai hiusnipsuja...)

      Poista
  3. Iik! Pidä Nuppu huolta talosta ettei Dyson tee jotain kamalaa temppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu pitää kyllä kovaa ääntä aina, kun Dyson on liikekannalla... Eri asia sitten, jos se lurjus oppii hiipimään ääneti yön pimeinä tunteina... Toivotaan, ettei. Nuppu lupaa tehdä parhaansa.

      Poista
  4. Tuommoinen kärsä monsteri vetää kyllä räggärin kuin räggärin suihinsa! Meillä Coco pelkää imuria niinkin paljon ettei pysty menemään sen lähelle vaikka se vaam oleilisi hiljaa lattialla, kannoinsen joskus imurin yli ja silloinkin poitsu meinasi lentää liito oravana takavasemmalle :D Ruffea ei enää vanhana poikana kiinnosta mölyinen monsteri, ehkä Cocokin tottuuu :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata näyttää Cocolle tätä postausta, tai se tosiaan ottaa siivet alleen! :-D On se kyllä kamalaa, kun pitää väkisin piinata kissapalleroita tuommoisilla monstereilla. Niiden mielestä olisi varmaan vain kiva kölliä asunnossa, joka on vuorattu kolme metriä paksulla silkkivillalla...

      Poista
  5. Dyson on varmaan kuten 'tuli', hyvä renki mutta huono isäntä :) Hyvä että kissat tarkkaillee ettei pääse lauman johtajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sanonnassa tosiaan on perää. Luulen, että Dysonilla on kova homma, jos se yrittää soluttautua hupsuttajien epäluuloiseen jengiin. :)

      Poista
  6. O'ou, räggärinsyöjä Dyson..pitäisköhän hankkia. Söisköhän se sibsukoitakin ? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kaikki söpöt karvaturrit (ja jopa karvattomat) ovat vaarassa. Tai sitten Dyson vain haluaisi vähän suukotella kattien pörröturkkia. Kukapa niistä tietää. =)

      Poista
  7. Meillä ryyssöni kotiutunu ennen räggäriä. Imurin kun ottaa kaapista,on vähintään kolme siivouspakolaista:mies,ragdoll ja bengali... ei se imuri ainakaan meiän ragdollia kerkee syömään,on meinaa sen verran nopeesti sängyn tyynyjen alla piilossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin päin se ehkä sujuu paremmin, kun Dyson saa merkata reviirinsä ensin. :) Sitten on kattien vain sopeuduttava ja paettava henkensä edestä. Onneksi on mieskin kaverina. :-D

      Poista