lauantai 23. elokuuta 2014

Nuuh, nuuh... Rex?

Eilen vatsassani lepatti perhosia, sillä edessä oli kutkuttava tapaaminen erään ihastuksen kohteeni kanssa. Kyse ei ollut ensitreffeistä, mutta aikaa edellisistä pusuista oli vierähtänyt jo sen verran kauan, ettei jännityksen tunnetta voinut taputella niin vain piiloon. Laukussani oli kanaherkkuja, ja tunsin hytinöiden keskellä myös hienoista syyllisyyttä, sillä namit eivät suinkaan olleet omille kullanmuruilleni. Jos totta puhutaan, en ollut edes kertonut Nupulle ja Jujulle meneväni jonnekin suoraan töistä. Olihan niille luvassa perjantai-illan ilakointia "iskän" kanssa sillä välin, kun minä hummaisin tällaisten otusten parissa:

Saanen esitellä ystäväni kissaihanuudet: Viljo, Hely ja Urho!

Ilokseni hellyyden väreilyä oli yhä ilmassa, ja sain osakseni niin kehräystä, puskua kuin hurinaakin. Lämpimien tunteiden takana oli cornish rex -rotuinen herrasmies Urho, joka teki myös sen, mitä salaa toivoin ja odotin: se kapusi hengailemaan olkapäälleni! Niin moneen kuin Nuppu ja Juju namien edessä taipuvatkin, niistä ei olisi ikipäivänä kiikkumaan kiikkerän emon luisevilla hartioilla. Muutenkin kyse oli selvästi kissuuden aivan erilaisesta ilmentymästä: Rexien lyhyt ja samettinen kikkarakarva tuntui eksoottiselta untuvaiseen räggärivillaan verrattuna, ja siinä missä ragdollit tepsuttelevat kuin pienet teddynallet, rexit suorastaan säpisevät!

Helyssä ja Urhossa on itämaista mystiikkaa. En usko
väitettä, että niillä olisi sahanpuruja aivojen paikalla! :)

Pikkuinen Lempi on siro ja simpsakka!


Bussimatkalla kotiin mietin huolestuneena, hyväksyisivätkö Nuppu ja Juju minua enää edes takaisin uusine uljaine tuoksuineni. Jouduinkin heti ovella massiivisen nuuskutusoperaation kohteeksi. Jujun pieni, tarkka kuono imuroi minut milli milliltä, ja kaikki salaisuuteni paljastuivat. Räggäripojun loppupäätelmä oli, että emo on tavannut neljä cornish rexiä, yhden valko-oranssin maatiaiskissan, kaksi hauvaa ja vieläpä yhden ihmisvauvan. Bingo!

Juju oli tiiviisti emon kannoilla koko eilisillan. Vasta tänä
aamuna se purki hetkellisen hylkäyksen aiheuttaman mielipahan.

Kun asia oli perin juurin käsitelty, aloimme treenata
olkapäälle hyppäämistä ja pääsimme näin pitkälle.
Sain Urho-vierailuni lopullisesti anteeksi vasta,
kun hain tänään kaupungilta Jujullekin nameja.
Nupullakin oli muka jokin ongelma, joten sekin sai
jostain käsittämättömästä syystä vähän lohdutusherkkuja.
Nuppu muistutti, että sillä on jotain, mitä rexeillä ei ole:
pörheä pulloharja, jota puuhkahännäksikin kutsutaan!

12 kommenttia:

  1. Meidänkin emäntä on syyllistynyt moiseen kyläilyyn vieraissa valtakunnissa. Mutta tärkeintä on että se palaa aina kotia vai mitä Juju ja Nuppu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi meitä kissaemoja, jotka tunnemme vetoa myös muihin kisuihin ja piipahtelemme ihan muilla mailla vierahilla! :o) Kyllä Nuppu ja Jujukin onneksi antoivat vieraspusuttelut anteeksi, ja emo on ollut nyt rakkaampi kuin koskaan.

      Poista
  2. Kikkurakarvoista tulikin mieleen että tahdon joskus kyllä semmoisen kuin selkirk rexin, tämä nyt ei liittynyt millään tähän mutta kuitenkin! :D Meillä Rufus hyökkäili ja sähisi kun käytiin katsomassa viisi viikkoista Cocoa. Rufus ei muutenkaan tykkää ollenkaan muista kissoista mutta sentään koirat on kamuja. Ihania jätti korvia olet käynyt tapaamassa, minun kavereilla onvaan maatiaisia eikä hullunkurisia rotukissoja! Ollaan nyt ilman kissoja espoossa käymässä ja tänään tuli puhelimen välityksellä kakkakikkare uutisia, oli kuulemma löytynyt keittiönpöydän alta ylläri, oivoi... :--D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti googlettaa selkirk rex, ja melkoisia kikkaraturkkeja ne ovat! Näin jo sieluni silmin, miten siellä käkkärävillahousuissa killuisi jokin ylimääräinen nokare! :-D Onneksi teiltä löytyi kikkare sentään vain pöydän alta eikä päältä! En ole koskaan esitellyt Nupulle ja Jujulle muita kissoja, joten en yhtään tiedä, miten ne reagoisivat. Mutta Nuppua eivät vieraat hajut yhtään kiinnostaneet, enkä ole varma, hoksasiko se oikeasti mitään omituista minussa, joten tiedä sitten, huomaisiko se vierailijakissaakaan. :-D Jujua taas tuoksut kiehtoivat ihan kamalasti ja luulen, että se teki oikeastikin aika paljon päätelmiä retkistäni rexien jännässä maailmassa. Nuppu ja Juju ovat kasvattajalta, jolla oli myös koiria, joten uskoisin, etteivät ne paheksuisi koiriakaan kovin kovasti.

      Poista
  3. Voihan kissatilanne! Kaipaan aina sillointällöin kissaa, mutta en halua sisäkissaa kun se sitten rajottaisi terassin oven auki pitämistä. muuten pari nöpönokkaa mahtuisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat kyllä sen verran uteliasta sakkia, että ovien ja ikkunoiden vartioiminen on ihan must. Mutta jos kissakuume iskee oikein kovaksi, niin voihan sitä aina viritellä verkko-ovia tai rakennella ulkoilutarhoja. Talvella ongelma katoaakin, ja saa nauttia ihanista, kehräävistä jalan- ja sylinlämmittimistä. :)

      Poista
    2. Verkko-oven avulla voi tosiaan terassin ovea pitää huoletta auki. Pysyy lentävät öttiäiset ulkona ja karvaiset kölliäiset sisällä :)

      Poista
    3. Kissat tosin mielellään ottaisivat ne lentävätkin öttiäiset sisälle! :-D Meillä katit ovat aina niin onnessaan, kun jostain on putkahtanut banskukärpänen tai jokin muu saaliseläin.

      Poista
  4. Kapeista kasvoista tulee mieleen 'farao-kissat', olisko tuota rotua ollut siihen aikaan kuninkaallisilla ? Hienoja ja mystisen näköisiä.. On se kova pala kotona odottavalle laumalle kun yksi tuoksuu vieraille lajitovereille ja vielä nameille yhtäaikaa ! :) Hyvä että harmonia kuitenkin alkaa jo palautumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkailin, että cornish rexien taustalla on ainakin siamilaista ja brittiläistä lyhytkarvaa. Varmasti Urhonkin kaukaiset esi-isät ovat ylvästelleet pyramideissa ja temppeleissä. :) Nuppua ja Jujua taas on mahdoton kuvitella temppeliin. Niiiden paikka kun on visusti emon kainalossa (vaikka emo välillä piipahtaakin vieraissa.)

      Poista
  5. Tässä postauksessa oli kaksi kissarotua, jotka ovat toistensa vastakohdat. :) toiset ovat hauskoja kikkurakarvoja ja toiset ovat ihanan samettisia pörröturkkeja. <3 Misu ihailee aina Nupun upeaa häntää, ja sanoo Jujulle, että sekään ei uskalla kiivetä ikinä mamman olkapäälle matkustamaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, aika vastakkaisista roduista on kyse! Siroja gaselleja ja pörheitä nallukoita. :-D Ihania ovat kaikki, ja on tosi jännä nähdä monenlaisia eri kissoja. Jujua helpotti kuulla, ettei Misukaan matkustele olkapäällä, vaikka on niin siro ja näppärä. :)

      Poista