Paluu Hupsuttamoon

Viimeisen viikon olen viilettänyt tuulimyllyjen katveessa Hollannissa ja vastaanottanut päivittäin useita raportteja kahden karvapalleron luksuselämästä "mummin" hellässä huomassa. Nämä onnenräggärit saivat nukkua sängyssä kaikki yöt, niillä kävi runsain määrin vieraita, ja niitä leikitettiin, ihasteltiin ja harjattiin enemmän kuin koskaan. Aloin äidin viestejä lukiessani olla jo hieman huolissani, mahtaisivatko muruset enää hyväksyä meitä "elättäjiä" laisinkaan takaisin. Onneksi Juju oli sentään osoittanut kaipauksen merkkejä moukumalla ulko-oven edessä töistäpaluuaikaamme. Nuppu sen sijaan oli touhunnut niin kuin Nuppu aina touhuaa. Sen elämä pysyy vankasti raiteillaan, kunhan rapsutusten ja ruoan määrä on vakio.

Tämä nuppu sai minut kaipaamaan Nuppua suunnattomasti!

Nämä tulppaanit olivat virkkuja kuin Pikkukissi.

Haarlemissa tapasin tällaisen pikku kaverin. Se näytti pennulta,
mutta tiedän jo kokemuksesta, että kyseessä oli normaalin kokoinen
aikuinen, jonka ragdoll-vääristyneet silmäni vain mielsivät pieneksi.

Tällaisenkin näyn kännykkäni tallensi. Jostain syystä
puolet kuvistani esittävät jonkinlaisia karvaotuksia.

Niin kuin tämäkin... Possumaailman Nuppu ja Juju.

Saavuimme kotiin eilen illalla yhdentoista jälkeen, ja ensimmäisenä vastaan hipsutti yllättäen Nuppu. Se näytti tunnistavan meidät ja tuli heti tutkimaan isoja reppujamme. Myös Juju töpsötti paikalle ja päätyi heti syliini pusuteltavaksi. Se painoi päänsä kaulaani vasten eikä edes yrittänyt esittää, ettei olisi kaivannut "mamaa". Yön kissat saivat liehittelymielessä nukkua kanssamme, sillä olihan minun voitettava takaisin niiden ylenpalttinen rakkaus. Niinpä minua ei edes haitannut, vaikka jouduin keskeyttämään puoli yhdeltä ininäksi muuttuneen nujakan ja takavarikoimaan kello neljältä Jujun pahvilaatikon. Hitusen myöhemmin heräsin, kun Nuppu kiskoi hiusrenksua nutturastani. Otin renksun unisena kokonaan pois ja piilotin sen yöpöydän kauimmaiseen kolkkaan. Puoli viideltä tosin kuului epäilyttävää ääntä ­­– ikään kuin joku heittelisi samaista renksua parketilla – ja molemmat kissathan siellä lattialla leikkivät riemumielin, kunnes sensuuri iski taas salaman lailla. Loput herätykset olivat lempeämpiä suukoista nuolemiseen ja kehräyksestä peiton alle mönkimiseen. Niin ihanaa kuin reissaaminen onkin, parasta on aina palata kotiin omien hupsujen luo.

Kerrankin tajusin olla törsäämättä tylsiin tuliaisiin
ja ostin paketillisen kevään värisiä hiuslenkkejä.

Lenksut olivat jättimäinen hitti varsinkin Nupun mielestä.

Se ei tiennyt, millä lenksulla se leikkisi, joten se leikki niillä kaikilla.

Näin pääsiäisen kunniaksi kiipeilypuuhun ilmestyi yksi tipu lisää...

Nuppu toivotti tipusen tervetulleeksi mutta vannotti sitä jättämään lenksut rauhaan.

Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! Toivottavasti teitä vielä on jäljellä pitkästä tauosta huolimatta! :)