Möröt, monsteri ja räggärit

Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä. Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:

Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. 
Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus 
sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi.

Sen lisäksi että kissat karkottavat negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä stressin hälventämiseen:

 Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:

Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun  tai tosi höpsön ystävän kylkeen.

Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:

Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi,
se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa!

Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.

Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa
 vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen.