Peipot saapuivat viime viikolla työmatkaani
piristämään, ja siitä saakka minusta on tuntunut keväältä. Ounastelen, että
satakieletkin räpyttelevät luoksemme etuajassa, sillä ensimmäinen niistä on jo perustanut pesänsä asuntoomme. Kyseisen tirpan nimi on Nuppu, enkä ole
koskaan ennen kohdannut yhtä merkillistä livertelijää. Se sirittää, inisee,
piipittää, hihkuu ja hurisee. Eilen se lehahti sängylle viereeni ja pirisi kuin
vanhan ajan puhelin. Vastasin tietenkin "haloo?" ja lankoja pitkin tuli kehräävä ja pöykkäilevä Nuppu-kissa.
 |
| Nuppu soittaa 112, kun se kaipaa suukkomylläkkää. |
 |
| Vai onko otus sittenkin kurki tai haikara? |
Sanonnasta "aikainen lintu madon
nappaa" mieleeni muistui aloittaa eilen "kainalokanasteni" puolivuosittainen matokuuri. Jälleen kerran tunnen itseni onnekkaaksi, sillä pikku
tipuset nokkivat Axilurit kämmeneltäni mallikelpoisesti. Leikkaan
tabletit neljään osaan ja murennan sekaan harhautuksen vuoksi myös
kuivattuja kanaherkkuja. Tässä vaiheessa Nuppu vispaa vikisten leijonatassujaan ja Juju naukuu ja hurisee keittiötasolla. Kun innostus on näin
hurja, matolääkkeet eivät ehdi sammaloitua kämmenelleni. Toisinaan silti käy niin, että
kissat hoksaavat tabletinpalat ja jättävät ne viimeiseksi. Ehdin aina pelästyä, etteivät herkut enää kelpaa, mutta tähän asti kissat ovat rouskuttaneet nätisti viimeisetkin hippuset. Kai ne ovat kuulleet myös sanonnan "sokeakin
kana jyvän löytää" eivätkä halua jäädä "pekkaa pahemmaksi"...
 |
| Matonamuja tähän nassuun, pliide! |
 |
| Toisinaan Juju on silityksiä kaipaava silkkiuikku. |
 |
| Välillä linnut saavat luvan väistyä, kun savannin valtaavat ronsut ja jellonat – kylki kyljessä totta kai. |
Ihana tuo viimeinen kuva erityisesti, niin tunnelmallinen ja söpö että apua :3 ♥
VastaaPoista:) Kieltämättä aika vaikea olla heltymättä tuollaisen näyn edessä. <3
PoistaKuulostaapa teidän kisujen madotus helpolta, meillä kun joutuu työntämään lääketahnan syvälle kurkkuun, jotta katit eivät sylje sitä pois. Ei olla kyllä edes kokeiltu antaa tabletteina, kun tuloksen tietää jo... :)
VastaaPoistaMeidän kissat (tai mitä otuksia ovatkaan) taitavat olla tosi harvinainen poikkeus. Nuppua varsinkin ihmettelen, koska se ei ole mikään loppasuu, vaan monet herkutkin jäävät syömättä. Mutta hyvä näin, kun tuntee itsensä oikeaksi hyväntekijäksi matolääkettä tarjotessaan. :)
PoistaPentuahan pitäisi madottaa usein, enkä nyt tiedä milloinhan madottaisin Cocon seuraavaksi kun pelottaa jos maha menee siitä löysäksi. Rufukselle Axilurista ei onneksi ole ikinä mennyt maha sekaisin, mutta tuntuu että tuon pikkuisen maha on herkempi. Onneksi Nuppu ja Juju on huijattavissa, Rufukselle ei toimisi. Se ottaa lääkkeet niin huonosti. Paras tapa onkin vain tuikata kurkusta alas ja äkkiä joku herkku päälle. Eise tuostakaan tavasti tykkää, mutta pakko ne on jotenkin antaa! Tai sekin oikeastaan riippuu miltä lääke maistuu.. :) Mato lääkettä ollaan annettu liuotettuna veteen ruiskulla. Ehkei tuon giardia höpäjän ja hirveiden Axilur kuurien takia vielä ole aika antaa uudestaan matokuuria. Ehkä kesämmällä sitten. Nuppu ja Juju taas niin söpöinä herra elefantia unohtamatta. Voikun teillä saavat onnellisesti olla kissat pöydällä, meillä ei pöpötassut pöydälle pääse!
VastaaPoistaEiköhän teillä ole madot ja kaikki madonkaltaiset saaneet niin kovasti huutia, etteivät uskalla luikerrella lähistöllekään. :) Mä en voi ymmärtää hyvää tuuriani, kun sekä Neppuli että Juju ovat molemmat niin enkeleitä lääkkeiden ottamisessa. Ja jos mieheltä kysytään, niin kissat eivät saa meilläkään olla pöydillä... Mä olen vähän lepsumpi tuossa suhteessa, koska A) Nuppu ei pääse edes pöydälle paitsi tuolin kautta (eivätkä ne yleensä ole sopivissa kohdissa) ja B) Juju hyppää pöydälle vain silloin, kun se katsoo, mitä tulee ruoaksi - tai kun koulutus alkaa. Se todellakin vain kurkistaa kuppiin mutta tietää, ettei sieltä saa ottaa etukäteen palaakaan. Eikä silloin kissat saa olla pöydillä, kun tehdään ruokaa tai syödään. (Paitsi jos syön yksin, mutta tätähän en tunnusta julkisesti.)
PoistaMeillä Rufus pomppii pöydille salaa kun ei olla näkemässä. :( Onse niin tottelematon uhmakas tuhma lapsi! Oletpas sinä lempsu mami, itse yritän komentaa kerjäävät lapset pois ruokani luota! Tänään kun söin näkkäriä ja jätin lautasen viereeni sohavlla alkoi Coco syömään näkkärin muruja.. Mitähän kaikkea tuo mahtaisi syödä kun näkkileivän murutkin kelpaavat.. :DD Enpä ole ennen kuullut että kissat söisi leipää tuosta noin vaan, haha!
PoistaMeillä kumpikaan katti ei ole tippaakaan ruoan perään, eli niistä ei ole siinä mielessä haittaa ruokapöydässä. Ne vain mielellään tulevat istumaan ja tuijottamaan - ja jos yritän lukea lehteä, jompikumpi köllähtää varmasti aukeaman päälle niin, ettei hommasta tule mitään... Tunnustan kyllä tämän lepsuuden. <3 Mua vain hellyttää ja huvittaa niiden seura.
Poista