Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissanpäivät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissanpäivät. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Paluu Hupsuttamoon

Viimeisen viikon olen viilettänyt tuulimyllyjen katveessa Hollannissa ja vastaanottanut päivittäin useita raportteja kahden karvapalleron luksuselämästä "mummin" hellässä huomassa. Nämä onnenräggärit saivat nukkua sängyssä kaikki yöt, niillä kävi runsain määrin vieraita, ja niitä leikitettiin, ihasteltiin ja harjattiin enemmän kuin koskaan. Aloin äidin viestejä lukiessani olla jo hieman huolissani, mahtaisivatko muruset enää hyväksyä meitä "elättäjiä" laisinkaan takaisin. Onneksi Juju oli sentään osoittanut kaipauksen merkkejä moukumalla ulko-oven edessä töistäpaluuaikaamme. Nuppu sen sijaan oli touhunnut niin kuin Nuppu aina touhuaa. Sen elämä pysyy vankasti raiteillaan, kunhan rapsutusten ja ruoan määrä on vakio.

Tämä nuppu sai minut kaipaamaan Nuppua suunnattomasti!

Nämä tulppaanit olivat virkkuja kuin Pikkukissi.

Haarlemissa tapasin tällaisen pikku kaverin. Se näytti pennulta,
mutta tiedän jo kokemuksesta, että kyseessä oli normaalin kokoinen
aikuinen, jonka ragdoll-vääristyneet silmäni vain mielsivät pieneksi.

Tällaisenkin näyn kännykkäni tallensi. Jostain syystä
puolet kuvistani esittävät jonkinlaisia karvaotuksia.

Niin kuin tämäkin... Possumaailman Nuppu ja Juju.

Saavuimme kotiin eilen illalla yhdentoista jälkeen, ja ensimmäisenä vastaan hipsutti yllättäen Nuppu. Se näytti tunnistavan meidät ja tuli heti tutkimaan isoja reppujamme. Myös Juju töpsötti paikalle ja päätyi heti syliini pusuteltavaksi. Se painoi päänsä kaulaani vasten eikä edes yrittänyt esittää, ettei olisi kaivannut "mamaa". Yön kissat saivat liehittelymielessä nukkua kanssamme, sillä olihan minun voitettava takaisin niiden ylenpalttinen rakkaus. Niinpä minua ei edes haitannut, vaikka jouduin keskeyttämään puoli yhdeltä ininäksi muuttuneen nujakan ja takavarikoimaan kello neljältä Jujun pahvilaatikon. Hitusen myöhemmin heräsin, kun Nuppu kiskoi hiusrenksua nutturastani. Otin renksun unisena kokonaan pois ja piilotin sen yöpöydän kauimmaiseen kolkkaan. Puoli viideltä tosin kuului epäilyttävää ääntä ­­– ikään kuin joku heittelisi samaista renksua parketilla – ja molemmat kissathan siellä lattialla leikkivät riemumielin, kunnes sensuuri iski taas salaman lailla. Loput herätykset olivat lempeämpiä suukoista nuolemiseen ja kehräyksestä peiton alle mönkimiseen. Niin ihanaa kuin reissaaminen onkin, parasta on aina palata kotiin omien hupsujen luo.

Kerrankin tajusin olla törsäämättä tylsiin tuliaisiin
ja ostin paketillisen kevään värisiä hiuslenkkejä.
Lenksut olivat jättimäinen hitti varsinkin Nupun mielestä.
Se ei tiennyt, millä lenksulla se leikkisi, joten se leikki niillä kaikilla.

Näin pääsiäisen kunniaksi kiipeilypuuhun ilmestyi yksi tipu lisää...
Nuppu toivotti tipusen tervetulleeksi mutta vannotti sitä jättämään lenksut rauhaan.

Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! Toivottavasti teitä vielä on jäljellä pitkästä tauosta huolimatta! :)

torstai 20. maaliskuuta 2014

Ai kuka Juppu?

Olen usein miettinyt, millaisia Nuppu ja Juju olisivat ihmisinä. Tänään Jujua puskiessani tulin ensimmäistä kertaa pohtineeksi, millainen minä olisin ragdollina. Molemmissa kissoissani on piirteitä, jotka tunnistan myös itsessäni. Niinpä olisin varmasti kullanmurujeni sekoitelma: ”Juppu”.

Mukavaa illanviettoa Nupun, Jupun ja Jujun kesken.

Ei kai Juppu jää heti kolmanneksi pyöräksi?


Väritykseltäni olisin Nupun tavoin ruskea valkoisin villalapasin, sillä sormeni kohmettuvat helposti. Viluisuuteni takia asustaisin patteriimme kiinnitettyssä nukkumatunnelissa. Jäisin sinne mielihyvin hurisemaan, kun omistajaparkani raataisi töissä raksurahoja tienaamassa. 

Juju demonstroi Jupun petiä.
Ehkä tästä tulee sen uusi suosikkikohde?
Kun vihdoin koittaisi heräämisen aika, käyttäytyisin kuin Juju: istuisin pitkään silmät ristissä ja karvat pörrössä miettimässä syntyjä syviä. Ruoka-aikaan minussa pääsisi valloilleen nuppumainen nirsous: kaapisin näkymätöntä multaa kuppini päälle, jos sinne olisi hulautettu jotakin vastenmielisen terveellistä. Nameista sen sijaan innostuisin aina ja suorittaisin nikottelematta sirkuskissan perustutkinnon. Jotkin asiat eivät kuitenkaan muuttuisi, vaikka minusta yhtäkkiä tulisikin kissa: Olisin onnellisimmillani aina silloin, kun Nuppu ja Juju köllisivät kyljessäni. Oi, mitä kissanpäiviä me kolme kattia yhdessä viettäisimmekään!


Nupun tavoin Juppu olisi lenksuja kanniskeleva
ja itseään satunnaisesti punnitseva hömppäkissa.
Jujukin halusi osallistua muuttumisleikkiin ja
testasi, miltä se näyttäisi täysin valkoisena.