Viimeisen viikon olen viilettänyt
tuulimyllyjen katveessa Hollannissa ja vastaanottanut päivittäin useita
raportteja kahden karvapalleron luksuselämästä "mummin" hellässä
huomassa. Nämä onnenräggärit saivat nukkua sängyssä kaikki yöt, niillä kävi
runsain määrin vieraita, ja niitä leikitettiin, ihasteltiin ja harjattiin
enemmän kuin koskaan. Aloin äidin viestejä lukiessani olla jo hieman
huolissani, mahtaisivatko muruset enää hyväksyä meitä "elättäjiä" laisinkaan takaisin. Onneksi Juju oli sentään osoittanut kaipauksen merkkejä
moukumalla ulko-oven edessä töistäpaluuaikaamme. Nuppu sen sijaan oli touhunnut niin
kuin Nuppu aina touhuaa. Sen elämä pysyy vankasti raiteillaan, kunhan rapsutusten
ja ruoan määrä on vakio.
 |
| Tämä nuppu sai minut kaipaamaan Nuppua suunnattomasti! |
 |
| Nämä tulppaanit olivat virkkuja kuin Pikkukissi. |
 |
Haarlemissa tapasin tällaisen pikku kaverin. Se näytti pennulta, mutta tiedän jo kokemuksesta, että kyseessä oli normaalin kokoinen aikuinen, jonka ragdoll-vääristyneet silmäni vain mielsivät pieneksi. |
 |
Tällaisenkin näyn kännykkäni tallensi. Jostain syystä puolet kuvistani esittävät jonkinlaisia karvaotuksia. |
 |
| Niin kuin tämäkin... Possumaailman Nuppu ja Juju. |
Saavuimme kotiin eilen illalla yhdentoista jälkeen, ja ensimmäisenä vastaan hipsutti yllättäen Nuppu. Se näytti tunnistavan meidät ja
tuli heti tutkimaan isoja reppujamme. Myös Juju töpsötti paikalle ja
päätyi heti syliini pusuteltavaksi. Se painoi päänsä kaulaani vasten eikä
edes yrittänyt esittää, ettei olisi kaivannut "mamaa". Yön kissat
saivat liehittelymielessä nukkua kanssamme, sillä olihan minun voitettava takaisin niiden ylenpalttinen rakkaus. Niinpä minua ei edes haitannut, vaikka jouduin keskeyttämään puoli yhdeltä ininäksi muuttuneen nujakan ja
takavarikoimaan kello neljältä Jujun pahvilaatikon. Hitusen myöhemmin heräsin,
kun Nuppu kiskoi hiusrenksua nutturastani. Otin renksun unisena kokonaan pois
ja piilotin sen yöpöydän kauimmaiseen kolkkaan. Puoli viideltä tosin kuului
epäilyttävää ääntä – ikään kuin joku heittelisi samaista renksua parketilla –
ja molemmat kissathan siellä lattialla leikkivät riemumielin, kunnes sensuuri iski taas
salaman lailla. Loput herätykset olivat lempeämpiä suukoista nuolemiseen ja
kehräyksestä peiton alle mönkimiseen. Niin ihanaa kuin reissaaminen onkin,
parasta on aina palata kotiin omien hupsujen luo.
 |
Kerrankin tajusin olla törsäämättä tylsiin tuliaisiin ja ostin paketillisen kevään värisiä hiuslenkkejä. |
 |
| Lenksut olivat jättimäinen hitti varsinkin Nupun mielestä. |
 |
| Se ei tiennyt, millä lenksulla se leikkisi, joten se leikki niillä kaikilla. |
 |
| Näin pääsiäisen kunniaksi kiipeilypuuhun ilmestyi yksi tipu lisää... |
 |
| Nuppu toivotti tipusen tervetulleeksi mutta vannotti sitä jättämään lenksut rauhaan. |
Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille!
Toivottavasti teitä vielä on jäljellä pitkästä tauosta huolimatta! :)