Näytetään tekstit, joissa on tunniste monsteri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste monsteri. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Hämärät negamonsterit

Nuppu ja Juju ovat ihania, positiivisia kissoja, jotka osaavat nauttia elämästään. Ne eivät turhia negistele, joten kuvittelin, ettemme voisi osallistua Amen ja Tuiken keksimään negatiivitempaukseen. Tarkoitus oli näpsiä kissoista kuvia, joissa musta olisi valkoista, sininen keltaista ja vihreä punaista, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten se toteutettaisiin. Niinpä Hupsut saivat hyristä niin optimistisina kuin ne suinkin halusivat. Vaan mitä sitten tapahtuikaan?!
 
Olohuoneeseemme laskeutui loistavin diskovaloin varustettu avaruusraketti,
jonka sisältä mönki ulos kaksi karheaa ja tummaturkkista hurjimusta.

Taustalla oleva hirviö oli selvästi rohkeampi, ja se töni ujomman lajitoverinsa esittäytymään meille.

Pahatapainen mörökölli oli nimeltään Uppun, ja se murisi meille varsin tuimasti.


Massiivisella vararavintokerroksella varustettu Ujuj oli vieläkin ärhäkämpi.

Olin tietysti helisemässä vieraiden kanssa, sillä ne olivat tyystin erilaisia kuin meidän omat kullanmurumme. Ne jähmettyivät sylissäni suolapatsaiksi, jaksoivat leikkiä vimmatusti ikivanhoilla leluilla, eikä niiden turkista irronnut lainkaan karvaa! Kun visiitti venyi, päätin tarjota negamonstereille pientä välipalaa.

 
”Ei kiitos!” Uppun mörähti ja siemaisi nirsosti kurkkuvettä.

Ujuj taas ei lopettanut syömistä, vaan joutui hölläämään vyötään ja hotki lopuksi kupinkin.

Eväspaussin jälkeen Uppun keksi uutta huvitusta: se alkoi jahdata Ujuj-parkaa ja naksutteli tuppoja sen villapöksyistä!
 
Ujuj ei ole mikään mammanpoika, joten se vetäytyi kyläpaikan miehen kainaloon.

Uppun keksi pian parempaa tekemistä ja kaivoi kaapista kaksi suosikkiasustettaan.
Valkoiset kissapipot todistivat, ettei avaruussankarittarella ollut kovin häävi maku.

Niin urhea kuin Ujuj olikin, saimme pian selville, että toinen puoli siitä oli silti hieman uj-uj-ujo. Osaatteko arvata, kumpi puoli avaruusmörrikästä hypähti, kun kattilankansi lipesi rähmäkäpälistäni tiskipöydälle?

 
No tietenkin tämä etuosa!
Takapuolisko taas oli niin reipas, että se olisi uskaltanut pakittaa
vaikka kylppäriin asti. Harmi, että etuosa jäkitti vastaan!


Nuppu ja Juju katsoivat aivot vinksallaan, kuinka Uppun hyppeli esteitä, pujotteli jaloissa ja tanssi cancania. Ujuj sen sijaan ei suostunut edes harjattavaksi, ja kävi ilmi, että sen hajuaisti oli lähes olematon.
 
”Täällä tuoksuu joko kukka tai kakka!”
Ujuj myös rakasti viulumusiikkia niin paljon, että söi lopulta koko vinguttimen.

Mielestäni visiitin oli aika päättyä, joten tuupin negamonstereita avaruusalusta kohti. Uppun sujahti kiltisti sisään, mutta Ujuj viritti rohkeat takajalkansa oviaukon molemmin puolin niin, että lähtölaskenta viivästyi. Lopulta raketti kuitenkin ampaisi kohti negisten kotiplaneettaa, ja Hupsuttamossa valkoinen oli taas valkoista ja musta mustaa.
 
Nenänpää oli pinkki, silmät siniset ja korvanympärykset kinuskia.

Nuppukin saattoi painaa tumman kuononsa valkoiseen kauluriin
ja ottaa pienet, positiiviset päiväunet!

torstai 24. huhtikuuta 2014

Möröt, monsteri ja räggärit

Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä. Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:

Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. 
Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus 
sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi.

Sen lisäksi että kissat karkottavat negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä stressin hälventämiseen:


 Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:

Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun  tai tosi höpsön ystävän kylkeen.
Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:

Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi,
se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa!

Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.

Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa
 vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen.