Näytetään tekstit, joissa on tunniste muumio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muumio. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. toukokuuta 2014

Haikukattien lukupiiri

Vaikka Nuppu ja Juju ovat äärimmäisen viihdyttäviä höpönassuja, haluaisin tänä kesäisenä toukokuun iltana muistuttaa, ettei korkeakulttuuri ole suinkaan niiden tassujen ulottumattomissa. Siinä missä Nuppu kokoaa mallikansiota ja keräilee hiuslenksuja, se myös kuuntelee klassisen musiikin helmiä, joista tämänhetkinen suosikki on Brahmsin klarinettikvintetto. Se käpertyy pienen kaiuttimeni äärelle ja pumppaa tassuillaan sointujen tahtiin. Jos erehdyn hyräilemään mukana, Nuppukin alkaa inistä joko minut hiljentääkseen tai solistisiin osuuksiin valmistautuakseen.


"Mistä tätä toosaa saa kovemmalle?"

Jujukin on sisimmässään pieni, pirteä kulttuuripupu, eikä sille riitä, että harrastamme agilityä, pallottelua ja sturtsihiiren pyydystämistä. Herkkä runopoikamme on päätynyt viime aikoina muutamaan otteeseen etsimään hengen ravintoa kirjallisuuden piiristä:

Yllätin Jujun selaamasta
kirjahyllyn tarjontaa...

Se valitsi luettavakseen Waltarin Jujuel Karvatassun.

Jotta Jujun ja Nupun ei tarvitsisi taas nolostella hömpänpömppää, jota tänne blogiin suollan, päätin tuottaa vaihteeksi jotakin jalompaa: kissoilleni omistettuja, aistillisia haikuja, jotka tuovat esiin yhteiselomme erilaisia sävyjä ja merkittäviä hetkiä japanilaisen tavutuksen keinoin (linkkivinkit uusille lukijoille, jotta kukaan ei putoa kärryiltä):

Hirmuinen peto
raksuja vailla

Kirjaimet ylväät
hiekalle pursotetut
lapioon poimin

Muumio pieni
peiton alla pötköttää
huristen kovaa

Minkutus hurja
portit avaa Narniaan
vuohien luokse

Trendikäs lenksu
laminaatilla liukuu
jääkaapin alle

Kun lausuin tuotokseni ääneen, yleisönä oli kaksi kulttuurinnälkäistä kattia, jotka hotkivat joka sanan kuin ne olisivat olleet tonnikalaliemessä dipattuja broilerinsydämiä:

Nupun mielestä hiekkisruno ei ollut korkeakulttuuria.
No, makuasioista ei voi kiistellä.

Kun minun vuoroni oli ohi, Nuppu halusi esittää vielä bravuuritemppunsa. Siinä ballerinamme nousee kurottavaan asentoon ja heiluttaa tassujaan kuten Joutsenlammessa kuuluukin. Arkisemmassa yhteydessä käyttäisimme tempusta nimeä "leijona":

torstai 24. huhtikuuta 2014

Möröt, monsteri ja räggärit

Stressi on ärsyttävä mörkö, joka taklaa minut aika ajoin ja vetää mukanaan mutaan möyrimään. Nyt loman jälkeen kyseinen peikko ei onneksi hihhuloi luonani, mutta yleensä se löytää jossain vaiheessa tiensä takaisin. Tällä kertaa olen kuitenkin varustautunut ja päättänyt käyttää yhä paremmin kissoja suojakilpenäni. Faktahan on, että silkkiset ragdollit ovat kautta aikojen jahdanneet mörököllit tiehensä omistajiensa elämästä. Karhean kielen lipaisu on saanut taivaan taas selkenemään, ja viiksikarvojen kutitus kasvoilla on tuonut esiin auringon. Lisäksi olen varmistanut hyvien fiilisten valta-aseman hankkimalla Nupun ja Jujun lisäjoukoiksi tällaisen monsterin:

Diili on se, että pyydystän mieltäni vaivaavat huolet paperille. 
Sitten sujautan lappusen monsterin kitaan, ja Nuppu varmistaa, ettei otus 
sylkäise huoliani päiväpeitolle vaan purekselee suunsa tyhjäksi.

Sen lisäksi että kissat karkottavat negatiivisuutta ihan vain olemassaolollaan, ne osaavat myös antaa hyviä vinkkejä stressin hälventämiseen:


 Ensinnäkin kannattaa nukkua riittävästi:

Erityisen hyvin tutiminen toimiin silloin, kun voi painautua hupsun  tai tosi höpsön ystävän kylkeen.
Toisekseen täytyy muistaa, ettei peiton alle piiloutuminen ratkaise pidemmän päälle mitään:

Mutta jos murjotus muuttuu mukavaksi muumioleikiksi,
se on ilman muuta hyväksytty stressintorjuntatapa!

Kolmanneksi vielä tämä kultainen sääntö: Hyvälle ystävälle voi kertoa mitä vain, ja yhtäkkiä isoistakin möröistä voi tulla ainakin hiukkasen pienempiä ja säyseämpiä.

Voi vain olettaa, ettei kiipeilypuun yläkorista tule kiistaa
 vähään aikaan tämän lämminhenkisen keskustelun jälkeen.


tiistai 10. syyskuuta 2013

Nasta muumio



Jujulle yksi päivän kohokohdista koittaa heti aamulla. Kun se havaitsee tyynyjen pöyhintää, se töpsöttää paikalle häntä terhakasti pystyssä. Täkin hulmahdus saa sen suorastaan ekstaasiin, eikä se voi muuta kuin hypätä sängylle spurttailemaan – korvat formuloina totta kai. Tästä syystä petaaminen ei ole koskaan nopea operaatio, mutta mikä vauhdissa hävitään, se hupsuudessa voitetaan.

Päiväpeitto on petaamisen paras osio. Kun se on paikoillaan, Juju löytää aina reitin pitsipäällisen alle. Se möyrii matalana muumiona pitkin sänkyä, ja jos erehdyn nostamaan peittoa, Juju tarttuu siihen pikku tassullaan ja kiskoo sen takaisin päälleen. Välillä muumiomöyrintää kestää vain hetken, mutta toisinaan Juju jopa nukkuu päiväunet suloisen pitsisenä pikku möykkynä.




Mustanaamioinen Nuppu ja nastamuumioinen Juju