Helmikuu kääntyy kohta maaliskuuksi, ja moni
on jo viettänyt talvilomansa. Jotkut meidän kaltaisemme kummajaiset eivät ole
silti edes vielä lyöneet lukkoon loma-ajankohtaansa saati suunnitelleet, mitä viikon
huilitauolla voisi tehdä. Asiaan varmasti vaikuttavat kohdallamme kaksi
untuvikkoa, joita alan ikävöidä sydämeni pohjasta jo kauan ennen kuin matkaa on
edes varattu. Tuntemukseni ovat kuitenkin silkkaa itsekkyyttä, sillä kun olemme
poissa, kissoilla on laadukasta luksusaikaa parhaassa mahdollisessa hoidossa.
 |
| "Varaa pian ne lennot, niin mummi tulee ja suukottaa!" |
Päädymme kai tänäkin keväänä lähtemään jonkinlaiselle
reissulle, sillä maisemanvaihdos tekee aina hyvää. Mutta vaikka ympäristö
vaihtuu, kissaorientoituneet aivoni tuottavat minulle silti päivittäin useita
kuvia Nupusta ja Jujusta. Aina kun vastaan töpöttää jokin eläin, minulle tulee
mieleen jompikumpi ”lapsukaisistani”. Villisti häntäänsä heiluttava
jackrusselinterreri saa minut ajattelemaan välittömästi Jujua ja pörröinen
bichon friché Nuppua. Virkeä vaunuponi voi olla kuin ilmetty Juju ja ruohikolla loikova
lammas Nuppu. Pisimmälle hallusinaatiot kehittyivät viime keväänä, kun
löysin Kölnin eläintarhasta Nupun ja Jujun näköiset gepardit, mangustit ja kirahvit.
Mieleni valtasi joko hulluus, tai sitten kissamuruseni vain matkustavat
sydämessäni aina sinne, minne ikinä menenkin…
 |
| Miten Juju (vas.) ja Nuppu (oik.) päätyivät hollantilaisen supermarketin eteen?! |
 |
| Juju (vas.) ja Nuppu (oik.) aistivat juutalaiskorttelin tunnelmia Budapestissa. |
 |
| Kotikaupungissakin voi matkustaa. Nuppu (edessä) lepuuttaa jalkojaan Korkeasaaressa. Takana chillaa Juju. |
 |
| Pus, pus, Nuppu! Luv you too! <3 |
Voikun olenkin jo Nuppua ja Jujua kaivannut ja nyt sainkin ikävän häädettyä pois hetkeksi, kun naureskelin monille eri Nupuille ja Jujuille. ♥ Itse ei jaksa ollenkaan postata mitään, kun tuntuu, että käy vain töissä siivoaa ja nukkuu. Inhottavaa kun ripuli vaan jatkuu eikä lääkkeet auta ja ollaan ihan ällikällä lyötyjä. Hermot kireällä ja inhotttaa, kun en saa helliä omia pikku karvapallojani. Tahtoisin vain pusutella ja halitella :(
VastaaPoistaOlenkin miettinyt, mitä teille kuuluu ja pitänyt peukkuja, että tilanne olisi jo rauhoittunut! Kurja kuulla, että ripuli vaivaa yhäkin. Sen loppuminen varmasti toisi luottamuksen siihen, että pahin on takana ja näkyy valoa tunnelin päässä! Tuntuu niin pahalta, kun et voi paijailla ja suukotella Ruffea ja pikku-untuvikkoa... :-((( Toivotaan, että viimeiset mousset on nyt moussattu ja pääset pian taas nauttimaan kissaelämästä! Tsemppiä ja jaksamista!
PoistaEnpä usko, aika huonolta näyttää. Mies varmaankin vie kissat sunnuntaina mukana tampereelle, enkä tiedä millon ne sitten tulee takaisin kun lueskeltiin vähän yhtä blogia ja siellä oli, että ''Joidenkin eläinlääkäreiden näkemyksen mukaan giardiasta on lähes mahdoton päästä eroon ja siksi hoito onkin ajoittain "turhaa", giardian voi ja todennäköisesti saa hyvinkin pian uudelleen. Kyseessä on joidenkin mukaan matoihin verrattava eliö, jota on aina ympäristössä jonkin verran ja mitä oireiden mukaan tarvittaessa häädetään.'' ja ''Kystat selviävät pakkasessa n. 2 viikkoa, vedessä yli 2 viikkoa, huoneenlämmössä jopa kaksi vuotta''. Niin paljon murtuneisuutta havaittavissa..
Poistahttp://jemima-ink.blogspot.fi/2013/03/giardia-lamblia.html tuosta voi lukea lisää jos kiinnostaa.. :(
Uuh, tulipa kieltämättä lannistunut olo, kun luin tuon. Mutta kyllähän giardiaa on onnistuttu hävittämään, joten kyllä tekin sen varmasti nujerratte! Mutta ei ole helppo homma, ja hermot takuulla kireällä ja mieli paha. Voi kunpa jotenkin pystyisin heilauttamaan taikasauvaa ja kadottamaan tuon inhottavan riesan, niin tekisin sen sen saman tien! Tsemppiä - ja uskoa siiihen, että kaikki vielä kääntyy parhain päin!
PoistaTaikasuavan heilautus olisi nyt kyllä kiva juttu, onneksi saadaan isältäni auto lainaan ja mennään viikonlopuksi tampereen kotiin ja kisset jäävät sinne niin kauaksi aikaa kunnes paranevat. Tämä on varmaan fiksuinta mitä tässä tilassa voi tehdä. Siellä on toinen hiekkalaatikko ja raapimispuu valmiina joissa ei ole pöpöjä. Saadaan sinne äitini ostama höyrypesurikin mukaan ja siellä on helpompi siivota kun vähemmän tavaraa. Mies saa ottaa paljon kuvia ja kuulumisia minulle, että pystyn kirjoittamaan blogia vielä vaikka muruja ei luonani olekkaan. Espoon suunnalla isäni asunnossa tehdään taas kunnon siivous hinkataan lattiasta kattoon joka ikinen tavara, ettei pöpöä enää tule takaisin kun kissat ovat tervehtyneet :) Kiitos tsemppauksista!
Poista