Portti salaiseen maailmaan

Tämänhetkinen vuodenaika muistuttaa talvea yhtä paljon kuin Nuppu sitruunaperhosta. Siksi kissat karttavat ikkunalautaa ja ronkuvat vähän väliä talven keskelle Narniaan. Siellä niitä odottaa paukkupakkasten lisäksi Aslan-leijona ja fauni nimeltä Gustaf.

"Käykää peremmälle, pehmot!
Kuningas kutsuu teidät
kanapateeta popsimaan!"

Narniaanhan mennään tietysti vaatekaapin kautta. Meidän tapauksessamme reitti kulkee halki puhtaalta tuoksuvien pyyhkeiden ja pussilakanoiden. Koska kissoilla ei ole peukaloita, ne eivät pääse satumaahan ilman kädellisten apua. Jujulla ei ole siis muuta mahdollisuutta kuin aloittaa sinnikäs kärttäminen: se istuu komeron edessä ja raapii ovea vimmatusti. Sen jälkeen se nousee takajaloilleen ja kirnuttaa. Jos mitään ei vieläkään tapahdu, Juju pillahtaa sydäntäsärkevään itkuun. Lohdutonta naukunaa on lähes mahdoton olla huomioimatta, ja joskus mieheni antaa tässä vaiheessa periksi. Heti oven auettua kaksi ragdollia katoaa loputtomaan, mustaan aukkoon hännänpäätään myöten. Kun olen yksin kotona enkä päästä kissoja heti Valkean velhon hoteisiin, Juju turvautuu salaiseen aseeseensa: Se huutaa selvällä englannin kielellä ”mamaa!” Ja millainen kissaemo ei tuollaista pyyntöä tottelisi? Harmi vain, ettei minua päästetä Narniaan. Ottaisin sinne niin mielelläni mukaan luistimet. Niille kun ei täällä oikeassa maailmassa näytä olevan tarvetta...

Nuppu ja Juju kuiskuttelevat, kumpi menee edeltä Narniaan.

Kiireisimmät ensin! Adios, loska ja vesisade!

Ensimmäiset lumihiutaleet osuvat jo Jujun kuonoon.

Häntäkin kannattaisi ottaa mukaan - jos ei muuten niin
lämpimäksi puuhkaksi, jonka voi kietoa tuiskussa kaulaliinaksi.

Miss Ragdoll Worldilla on edustustehtäviä
Valkoisen velhon linnassa.

Kas, sinne katoaa toinenkin kissa!

Routa ajoi porsaat kotiin tälläkin kertaa, ja illalla Nuppu
kertoi haukotusten lomassa kaiken seikkailuistaan.

Prinssi Kaspianiasta taas ei saanut irti kuin unista kehräystä.
Siitä päätellen päivä satujen maassa oli erittäin onnistunut.