Ufot keittiössämme

Maailma on niin pieni pallukka loputtomassa avaruudessa, ettei olisi ihme, jos joltain toiselta planeetalta joskus löytyisi älyllistä elämää. Jos Jujulta kysyttäisiin, se tietäisi kertoa, että avaruusoliot ovat jo läsnä arjessamme. Eilen ruoka-aikaan keittiöömme nimittäin laskeutui peräti kaksi lentävää lautasta. Kiitoratanaan ne käyttivät harmillisesti kissojen ruokamattoa.

Siinä ne tunnistamattomat esineet nyt pröystäilevät!

Juju oli asiasta sydänjuuriaan myöten järkyttynyt. Vaikka ufot olivat kuorruttaneet kattonsa Jujun lempiruoalla, kissapoika ei mennyt lankaan, vaan jäi istumaan kauaksi mokomista härveleistä. Nuppu sen sijaan päätti ystävystyä muukalaisten kanssa ja toivotti ne tervetulleiksi ruokapöytäänsä. Hurrasin riemusta, sillä Nupun takia beiget marsilaiset olikin kutsuttu paikalle. Nyrpistelevän neitomme ongelmaksi on nimittäin kehittynyt viime aikoina tassuruokinta ja siitä vierottautuminen. Kun opettelimme raksuista pois, Nuppu ei suostunut syömään muuten kuin "emon tassusta” eli kämmeneltäni. Aluksi suostuin pitämään niljakkaita lihapaloja sen nenän edessä, mutta nyt päätimme päivittää pentulautaset isojen kissojen pyöreäpohjaisiin kuppeihin, jotka muistuttavat enemmän emon tassun muotoa. Enpä tosin arvannut, että vain siirsin alkuperäisen ongelman toiselle kissalle. Juju nimittäin sai ruokahalunsa takaisin vasta, kun tarjosin sille kanamössöä kädestäni…

Juju uskotteli itselleen, että avaruusoliot olivat
vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.

Se päätti silti pysytellä kaukana niistä.

Nuppua ei avaruuden vieraat pelota.

Vanha ufo olikin ihan liian pieni ja lättänä.

Lopulta Jujukin alkoi kiinnostua vertailevasta tutkimuksesta. Se yritti myös miettiä, mitä HH
 tarkoittaa: A) Hurjat Humanoidit, B) Haahuilevat Hammajaiset vai C) Huppu ja Huju?

Kun ufo oli todettu vaarattomaksi, ruoka maistui uudesta kupista.
Joko nyt tulisi loppu kummankin kissan tassuruokinnalle?