tiistai 21. tammikuuta 2014

Kissojen soittotunti

Minusta viulu on soittimista hienoin, eikä korvilla voi vastaanottaa mitään kauniimpaa kuin Haydnin jousikvartettoja. Paitsi tietysti kissojen kehräystä. Olen aikaisemmin kehunut Nupun ja Jujun absoluuttista sävelkorvaa ja luontaista musiikintajua, joten vihdoin ja viimein päätin aloittaa niiden kanssa kurssin viulutekniikan perusteista.


"Onkos tämä Stradivarius vai Guarneri?"


Kaivoin esiin oman, rakkaan viuluni ja viritin ilmoille Accolayn viulukonserton alkunuotit. Sainko aplodeja tai hurraa-naukaisuja? En. Kaikkea muuta. Juju viiletti korvat ja häntä luimussa sängyn alle. Nuppu taas nousi istumaan tassupedissään ja mulkaisi minua. En edes tiennyt, että Nuppu osaa katsoa niin pahasti. Jatkoin lempeään piano pianissimo -kohtaan, mutta kun Nuppu-neitikin köpötti äkeänä sängyn alle, päätin luopua kamarimusisoinnista ja aloittaa kissojen kanssa aivan alkeista. Niinhän minäkin lapsena tein, eikä kukaan ole Paganini syntyessään. Jos musikaalisia kattejani on uskominen, minussa ei ole vieläkään viuluvirtuoosin vikaa. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?

Pitkällinen maanittelu sai Jujun tulemaan
lähemmäs kauheaa ulvomalaitetta.

Tätä lähemmäs hirviötä se ei tullut.

Siksi hirviö meni tapaamaan Jujua kiipeilypuuhun.
Treffit eivät kestäneet kauan.
Luulisi, että konekiväärikotelo pelottaisi
enemmän kuin pieni vaaraton viulu...
Kun tavallista viulua oli kauhisteltu ja hartsin tuoksua
nuuskuteltu, emo vetikin vielä ässän hihastaan. Kirjaimellisesti.

Sähköviulun ääni ei ollut yhtään pelottava,
ja Nuppukin näppäili sillä kauniita pizzicatoja.
Olin viulutunnin päättyessä varsin tyytyväinen Nupun edistykseen.
Se oppi, mitä tarkoittaa forte, piano, andante ja al dente.

10 kommenttia:

  1. Kylläpäs teillä on sivistyneet kissat! Meidän makkara tykkää vain syödä ja maata, perussuomalainen mies siis.. Osaahanse pari temppuakin, istua ja mennä maahan! Hyvin yksinkertaista. Lueskelin vähän sun blogia tuolta alusta ja kadehditaan hiukan Jujun viisautta, meidan pallo ei tajua edes aktivointileluja... :D Musiikistakaan tuo ei välitä. Luikkii karkuun hetikun joku koskee kitaraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Nuppu ja Rufus tulisivat takuulla juttuun, sillä Nuppu ei ole läheskään yhtä "bordercollie" kuin Juju. Osaahan se pari vakkaritemppua (joista "leijona" saa yleisön aina haukkomaan henkeään), mutta uuden ohjelmiston opettelu on sen verran nihkeää, että satsaan kaikki paukut Jujuun. Se onkin sellainen puhtipoju, että hyvä jos mukana pysyn. Täytyy myöntää, että odotin vielä vähän enemmän meidän musiikkihetkeltä, mutta alku se on tämäkin. ;-)

      Poista
  2. Meidän Misu on erikoistunut soittamaan pianolla kauheaakin kauheampaa kauhumusiikkia. Neiti aina hyppää koskettimille jos joku soittaa jotain. Olen kyllä yrittänyt opettaa sille missä on c, mutta ei se ole oikein vielä ymmärtänyt. :) Koira sen sijaan tulee aina viereen istumaan ja työntää kuonon käden ali, kuin sanoakseen: " Voisitko jo lopettaa???" Hauskoja nuo eläimet!
    T. Serkut maalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Misustahan löytyy ihan uusia puolia! :-D Teidän soittotunnit ovat paljon pidemmällä kuin meidän. Misu varmaan arvostaisi mun viulun vingutustakin enemmän kuin Nuppu ja Juju. Ilmeisesti musiikkimaku on eläimilläkin hyvin henkilökohtainen juttu - toiset tykkää, toiset taas ei ollenkaan.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Nupusta tulisi söpö viulisti.

      Poista
  4. Ihania kuvia! Nuppu ja Juju näemmä tekevät samaa, mitä meillä tehdään! Ostin ensimmäisen viuluni kesällä ja olen omatoimisesti harjoitellut kotosalla... Ja voooooi kuinka räsypojat inhoavat viulunsoittoa :D

    http://ruudolf.org/viulu/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ja oi, miten hieno viulu sulla on! Mun on Kajaanissa 1952 veistetty viulu, jossa on liian paksu kaulakin. Mutta soittimen tunnearvo on sitäkin suurempi. Harjoittelen paheksuttavan vähän, minkä huomaa jo siitä, että soitin viulua kotona viime viikolla ensimmäisen kerran koko sinä aikana, kun kissat ovat asustelleet meidän nurkissa... Mutta ehkäpä aloitan sähköviulutreenit kuulokkeiden kanssa, niin pienten räggisten korvat säästyvät. Hauskoja viulutreenejä teillekin! :-D

      Poista
  5. Ohoo, sinun viululla alkaa olla jo kivasti ikää! Se on kyllä hienon näköinen kajaanilainen viulu!

    Minulla on pianonsoiton taustaa, niin ajattelin, että en halvinta kehtaa ostaa edes ensiviuluksi. Nyt vaan toivon, että toivottavasti tuo pysyy omalla käytöllä hyvässä kunnossa. Pitäisi alkaa katselemaan jostain viulunsoitonopettaja, niin olisi ehkä paremmin rytmiä tässä soiton opiskelussa.

    Tuo on kyllä mainio puoli sähköviulussa, kun voi niitä kuulokkeita käyttää. Tuppaa vähän tökkimään nuo räsyjen kärsivät ilmeet soittamisen aikana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viulukehuista! Löysin tuon viulun 4-vuotiaana äitini lapsuudenystävän vintiltä. Siitä asti kinusin viulutunneille, ja 7-vuotiaana sain tahtoni läpi. :) Kun yläasteella tuli aika vaihtaa kokoviuluun, sain lahjaksi tuon lapsena löytämäni viulun. Siksi se onkin erityisen rakas.

      Onpa kiva, että olet aloittanut viulunsoiton! Toivottavasti löydät hyvän opettajan, niin harjoitteluun tulee lisätehoja. Sähköviulun ostin aikoinani, jotta kehtaisin vinguttaa yksiössä viulua enkä häiritsisi naapureita. Nyt se sopii näemmä hyvin myös räggärien liennytykseen. :-D Sillä tuntuma on aika sama kuin oikeassakin viulussa, tosin on paljon painavampi, joten kovin pitkään ei jaksa soittaa. Ja oi, minusta olisi kiva opetella pianon soittoa... :-D

      Poista