Tuhannen tuliaista!

Nuppu ja Juju ovat pitäneet emoa ja iskää henkeen ja vereen kissaihmisinä. Tunne on ollut niin vahva, etteivät silloin tällöin sukista tököttävät koirankarvat tai hiuksista lemahtavat heppahöyryt ole käsitystä horjuttaneet, vaan aina on menty eteenpäin luottavaisin mielin. Mutta millaisia ajatuksia kissoissa heräsi, kun ne saivat kuulla, että isäntäväki oli lähdössä lomailemaan maailmaan, joka pyörii pallokorvaisen hiiren ympärillä?

Ai tällaisen vai?

Nuppu muistutti, miten hiirten kanssa ollaan. Ensin pitää mulkoilla,
sitten heiluttaa vähän peppua ja lopuksi täpätä niitä tassulla päähän.

Koska kissat eivät esittäneet suurempia vastalauseita, ylitimme Atlantin ja menimme mulkoilemaan Mikkiä ja Minniä Floridan Disney Worldiin.

 

Pompöösi hiiripariskunta ei tuimasta Nuppu-tuijotuksestamme piitannut,
eikä kukaan tainnut huomata pepunheilutuksiamme väenpaljoudessa.

 

En päässyt kuitenkaan täppäämään Mikkiä tassulla päähän,
koska se mokoma roikkui koko ajan Waltin käsipuolessa.

Orlandon Walt Disney World oli ihana mutta kovin Mikki-vetoinen paikka. Hupsuttamo pysyi silti koko loman oikeana Aristokatti-paratiisina. Mummi palveli, huolsi ja hemmotteli kaksikkoa kuin Tuhkimon linnan kuninkaallisia, eivätkä katit varmaan tulleet ajatelleeksi emoa ja iskää kovin usein. WhatsApp kuitenkin lauloi, ja sain jopa videomateriaalia pikku höpsyläisten puuhista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, olimmeko vihdoin löytäneet Animal Kingdomista Pikkukissin kuuluisan puun.

 

Mummi näytti kuvaa Jujulle, ja joo-o, tämä on kuulemma juuri se puu,
josta hampupesun aikaan aina puhutaan.

Nupulla oli emolle ihan toisenlaista asiaa. Se muisti, miten emo leveili
ennen lähtöä dollareillaan, ja uteli, joko tuliaiset oli ostettu.

Sydäntäni alkoi puristaa, sillä vaikka Disney Worldissa oli myynnissä vaikka mitä houkuttelevaa, mikään ei tuntunut oikealta valinnalta kahdelle räggärinrötkäleelle.

 

Vaikka hiiret ovat kissojen ruokaa, minulle tuli hytinä,
että näistä Mikki-nekuista saattaisi aiheutua pupusilleni
vain itkupotkuripuli. Niinpä jätin ne ostamatta.

Oma vuohi olisi niin Jujun, Nupun kuin emonkin unelmien täyttymys,
mutta emme olleet varmoja, viihtyisikö tämä kaveri yhdeksää tuntia jumbojetissä.

Tällainenkin olisi ollut vekkuli leikkikaveri tylsäksi muuttuneen Feeniksin tilalle,
mutta emoa kiljutti ajatus, että lisko mönkisi aamulla Hupsujen kanssa peiton alle.

Lelupuolella valikoima ei ollut juurikaan laajempi. Pingispallot ovat
aina jees, mutta tämän yksilön rahtaaminen olisi saattanut käydä selän päälle.

Lopulta hihkaisin ilosta, sillä löysimme kuin löysimmekin vihdoin kaupan, jossa myytiin jotain myös eläimille. Toivoin, että olisimme voineet ostaa kotona odottaville nöpönenille Irvikissa-teemaisen astiaston tai Aristokatti-huiskan, mutta tarjolla oli vain itämaisia asuja:

 

Okei, sieluni silmin näin jo Nupun naukaisemassa ”ni hao” kimono yllään, mutta
onneksi mies muistutti, mitä mieltä olen eläinten pukemisesta söpöilytarkoituksiin.

Niinpä jouduimme räpiköimään rapakon yli tyhjin tassuin. Onneksi kuitenkin kävi niin onnellisesti, että kissat unohtivat materialistiset seikat, kun ovesta putkahti tuttu parivaljakko. Molemmat mussukat tunkivat meitä halimaan ja puskemaan, ja suukkojakin vaihdettiin ainakin ziljoona. Kun heräsimme keskellä yötä aikaeroa ihmettelemään, Nuppu ja Juju halusivat auttaa. Kutsuimme Teddynallepalvelun sänkyymme, ja pian kaksi lämmintä tuhisijaa nukutti meidät jatkounille. Sopu olisi antanut toki sijaa vuohellekin, mutta ehkä on silti parempi, että se ilahduttaa yhä lapsia ja lapsenmielisiä Disney Worldissa.

 

Mutta mama, kerrotaan nyt se kiva tuliaisjuttu!

Hyvä on, Juitsi, kerrotaan, kerrotaan. Vaikka kissoille ei Disney Worldista tuliaisia irronnut, laukkuuni eksyi silti pienet blogituliaiset, jotka aiomme nyt arpoa teidän lukijoiden kesken. Kyseessä on Hupsujen ihka ensimmäiset arpajaiset, joita ei ole tarkoitus mainostaa, sillä toivoisimme, että lahjan saisi joku, joka on oikeasti seurannut taipalettamme ja ilahtuu lapsenmielisestä mutta toki kissamaisesta yllätyksestä.

Toinen syy mainostamattomuudelle on, että Hupsujen virallisesta
arvontakuvasta tuli hiukan toivottua apaattisempi.

Arvontaan voi osallistua, vaikka ei Bloggeria tai muuta seurantasysteemiä käyttäisikään, mutta laitathan siinä tapauksessa mukaan sähköpostiosoitteen (sen voi laittaa minulle sähköpostillakin, jos ei halua tähän näkyville nakuttaa! Osoite on sandranypnyp (at) gmail.com), jotta tiedän, että lahja menee varmasti oikealle henkilölle, jos arpaonni suosii. Arvontaan voit ilmoittautua kertomalla kommenttiosiossa, mikä Hupsujen hassutus on jäänyt parhaiten mieleesi. Meitä tämä tieto kiinnostaa, jotta saisimme vähän näkemystä siitä, millaisista jutuista pidätte eniten ja minkä sorttista hömpötystä tulitamme aalloille aina, kun suinkin ehdimme. 

 

Nuppu tsekkasi, että pussissa ei ole sisiliskoa tai kimonoa, joten ei syytä huoleen!

Arvontaan voi ilmoittautua lauantaihin 14.5.2016 klo 23:59 asti (Nuppu tuijottaa sekuntikelloa ja painaa tuossa kohden stoppia), ja arvontatulos paljastetaan jo seuraavana päivänä, koska olemme niin malttamattomia, ettemme kykenisi panttaamaan moista jymyuutista päivää kauemmin.

 

Jujukin tietää, mitä Disney-pussi on syönyt, vaan eipäs kerro,
jotta voittaja saisi yllättyä. Toivottavasti iloisesti!

Toivotamme kaikille tasapuolisesti onnea arvontaan, ja itseänikin vähän jännittää, 

ketä Hupsuttamon Onnetar tai Onnenpekka suosii!

Hupsujen vappu-comeback

Nupulla ja Jujulla on ollut jännä päivä. Kotona on liidellyt omituisia rapina-aluksia, vieraita kävi aina Läntisestä Mummolasta asti ja emo päätti yht' äk' yllättäen kaivaa blogin naftaliinista ja julkaista hupsuista muutamia pirskahtelevan pirtsakoita vappukuvia! Muistattekohan vielä, keitä nämä kaksi hömppäpalleroa oikein ovat?

 

Aivan niin, tässä hiirenkorvanvihreään vappupalloon tutustuu hemaiseva blogitähti
Nuppu Nöpönenä Nöpperssön, kaikkien kehrääväisten sankaritar ja taivaallisen
pehmeä karvapörhellys, joka sulattaa sydämet pinkiksi vaahtokarkkimönjäksi.

”Hei, mama! Nyt meni vähän överiksi”, huudahti Juippipuippi, tuo nappisilmäinen halikone,
joka pussaa, puskee ja puhaltelee korvaan niin, että emon iho menee väkisinkin kananlihalle
silkasta ylenpalttisesta rakkaudesta pientä, vekkulia kissapoikaansa kohtaan.

Vuolaasta ylisanaryöpytyksestä voi myös päätellä, etten ole taukomme aikana kirjoittanut juuri mitään. Olen värittänyt kissakuvia, käynyt kävelyretkillä, lukenut monta hyvää romaania, käyttänyt hädissäni Jujua päivystyksessä ja lomaillut Amerikan-mantereella.

 

Kylläpä emon sydän rysähti kurkkuun, kun eräänä huhtikuun aamuna oli nojatuolin alla tämän
näköinen katti! Diagnoosi oli ärhäkkä silmätulehdus, jonka syy jäi täysin hämärän peittoon.
Juju sai lyhytvaikutteisen kortisonipiikin ja antibioottitipat, jotka auttoivat välittömästi.
Onneksi opimme myös sihtaamaan lopulta tipat niin, ettei Juju saanut kovin monta kertaa
geelikulmakarvoja, intialaisia kastimerkkejä tai liivatekuorrutettua nenänpäätä.

 

Kun lähtö Suureen Maailmaan koitti, Juju katseli dollareita
jo näin kirkkain silmin. Kissat jäivät hyvillä mielin mummin
hoteisiin, vaikka ne yrittivätkin ensin ängetä matkalaukkuihin.

 

Nupun mielestä emoon tarttui Amerikasta ripaus mahtipontisuutta,
jonka Nuppu on handlannut ilman reissujakin. Tämän kuvan myötä
neitokainen haluaa lähettää sulhaselleen hellät nenäpusut
ja vappulupauksen ikuisesti roihuavasta räggärirakkaudesta.

 

Jujukin halusi lähettää hempeitä vapputerkkuja mm. Mimmille ja muille ihanille tyttökisuille.

 

Aiempina vuosina vappupallot ovat aiheuttaneet karvamakkaroideni vatsanpohjassa ikäviä väänteitä. Pari vuotta sitten Nuppua vaani hulmuavaharjainen leijona, ja vuosi takaperin Jujun kimpussa häärivät kamalat kolmoset. Kun kiikutin eilen kotiimme tämän kevään sydämelliset tulokkaat, en osannut oikein odottaa, kumpaa kattia folioduo pahemmin röykyttäisi.

 

Vaikutti siltä, ettei Juju ainakaan saanut pahoja traumoja.

Nuppukin oli suorastaan innoissaan nähdessään tynnyrin yllä leijuvan pallon.

Juju on tykännyt kiiltokamuista niin kovasti, että otti ne päikkäreillekin mukaan.

Parasta Jujusta on kuitenkin ulkoiluttaa palloja samalla,
kun antaa kevätauringon paahtaa ihanasti viiksikarvoja...

Yhtä nautinnollista vappua kaikille teille, jotka olette vielä blogiimme löytäneet! Aktivoidumme taas vähitellen, ja luvassa on yksi pieni yllätyskin. Älkäätte siis kaikotko kovin kauas! :)

Ken vois kellot seisauttaa?

Tai osaisiko joku edes säätää viisarit vähän hitaampaan liikkeeseen? Sitä olen miettinyt viime aikoina sen verran usein, että Juju päätti kokeilla kissamaista ajanhallintaa jo viikko ennen kesäaikaan siirtymistä. Tulos oli tämä:
 

Sekuntiviisari vääntyi hienosti mutkalle! Hyvä, Pikkukissi!

 

Mutta kuin ihmeen kaupalla kello raksutti yhä eteenpäin. Seuraavaksi
Juju väänteli minuuttiviisarin solmuun, mutta ei auttanut sekään!

Aikapulaamme ei niin ikään paranna, että tänään vuorokaudesta nielaistiin yksi tuiki tarpeellinen tunti ties mihin madonreikään. Eikä mistään plopsahtele lisää luppohetkiä tai kiireettömiä kirjoitustuokioita. Jotta tämä kissaemo pysyisi silti iskussa, on Hupsujen hiukan hellitettävä tahtiaan.

Nuppu järkyttyi edellisestä kappaleesta sen verran, että se vain lisäsi kierroksia.
Letkeän pääsiäissamban sijaan se veti pirteän poloneesin.

Emme ole missään nimessä pakkaamassa naksutinta pussiin tai läppäriä yöpöydän laatikkoon, mutta pieni kevätkevennys on pakollinen toimenpide, jotta bloggaaminen pysyisi oikeassa mittakaavassa. Mitä enemmän olen kirjoittanut Hupsujen höpsötyksistä, sitä enemmän olen kehitellyt uusia aikasyöppöjä. Siinä missä alkuaikoina näpsin huolettomasti kännykkäkuvia ja kirjoittelin kepeässä hengessä rivin tai pari, otan nykyisin kameralla kymmeniä(tuhansia) kuvia, käsittelen niitä pitkään ja hartaasti, askartelen videoita ja lörpötän yhä laveammin. Se on hauskaa ja inspiroivaa, mutta samalla kuluttavaa, sillä kirjoitan myös työkseni eikä Juju tosiaan ole vielä oikeasti keksinyt, mistä vuorokauteen saataisiin lisätunteja lepäämiseen.
 

Juju ei ihan ymmärrä maman kohkaamista. Lepääminenhän on maailman helpoin juttu!

Ei tarvitse muuta kuin kellahtaa kyljelleen ja ottaa häntä kainaloon.

Ja joskus Nukkukatti tulee, vaikka ei ole vielä ehtinyt edes ottaa uniasentoa.

Aion nyt siis opetella rentoutumista (Jujun ohjeilla) ja palata blogiin vasta, kun tunnen, että uusi postaus kutkuttaa ja koputtaa päänupissa niin hurjasti, että se on pakko päästää maailmaan. Se voi tapahtua jo huomenna tai vasta viikkojen päästä, mutta tiedän, että hetki kyllä tulee.

Me Hupsut emme ole luonnostamme mitään tuppisuita.
Yksi tupposuu meidän joukostamme kuitenkin löytyy.

Luen kyllä teidän muiden ihania blogeja, vaikken aina ehtisi kommentoida. Puhelimella naputtelu kun on hieman hankalaa, ja yritän vähentää läppärin käyttöä. Toivottavasti paluutamme odottaa vielä lukija tai pari. Eniten nimittäin harmittaa, että blogihiljentymisen myötä joudumme eroon myös vilkkaista kommenttikenttäkeskusteluista, jotka ovat tämän harrastuksen suola. Meihin saa silti ottaa aina yhteyttä sähköpostitse tai blogikommentein - ja Facebookiin aiomme silloin tällöin sujauttaa pikkukuulumisia. Kiitos kaikille teille lukijoille kivoista höpöttelyistä ja anteeksi hetkellinen vetäytymisemme Hupsujen retriittiin. Teemme sieltä comebackin virkumpina kuin koskaan! Mutta toistaiseksi:

Nuppu has left the building!

Ei vaiskaan! Täällä tipu yhä nököttää orrellaan ja toivottaa kaikille iloista pääsiäistä!

Hedelmäpeliä ja valjasvenkoilua

Aktivointihaasteen viimeisenä aamuna hörpin keittiössä aamukahvia ja kertailin kissojen kanssa viikon parhaita paloja. Meillä oli ollut tosi mukavaa, ja varsinkin Juju oli lähtenyt jokaiseen tempaukseen reippaasti mukaan. Mitä enemmän hehkutin Jujun sankaritekoja, kuten joutsentanssiksi yltynyttä pilatessessiota, sitä mietteliäämmäksi Nuppu kävi. Se räpisteli ihan huomaamattani keittiön sivutasolle, ja yhtäkkiä tapahtui jotakin yllättävää: Nuppu pudotti lattialle passionhedelmän ja aloitti hillittömän futispelin! Juju oli vielä aamupöpperössä, mutta itse lähdin heti riemumielin mukaan ylimääräiseen aktivointinumeroon ja sain sen jopa videolle:

Oli hyvä, että Nuppu järjesti futista aamuksi, sillä illan viimeinen aktivointiosuus oli sille lällyhelppo: kaivoin kevään kunniaksi esiin valjaat ja sovittelin niitä kissojen ylle. Kissatytsy antoi pukea ompunvihreät valjaat ylleen kuin nätin kukkamekon, ja sen ainoa kysymys oli, että milloin meille tilataan omat räggärirattaat, joilla se pääsisi huristelemaan lähipuistoon lenkille.

 

Tällaista on tämän kevään valjastelumuoti. Tassut kantavat ja kuono osoittaa puistoon!
Emo vain vielä jahkaa, kehtaisiko työnnellä Nuppua kärryssä vai ei...

 

Nuppu unohti pian valjaat kokonaan, mutta Juippia harmitti, että sisko oli
ängetty pakkopaitaan. Niinpä se tuli taputtelemaan Nuppua selkään.

Kun Juju alkoi suunnitella nipsujen aukaisemista,
 minäkin muistin, että oli valjasvaihdon aika.

 

”Wää, wää, wää! Auttakaa! Mama kiusaa! Ota pois, ota pois, ota pois!”

”Ei hätää, hinkkaan nämä irti! Ähhhh phhhh kjäähhhh!”

”Okei, ei sitten. Mutta kyllä näistä varmaan pääsee luikertelemaan vapaaksi!”

 

”Hei, kuka jätti namit ilman valvontaa?”

Kun Pikkukissillä lähti taas ajatus namien voimalla pelaamaan,
se palasi alkuperäiseen nipsunavaamissuunnitelmaansa.

Lopulta Juju pysyi taas tassuillaan, enkä raaskinut siltä vielä enempää pyytää.
Olen varma, että parin harjoituskerran jälkeen Juitsikin muistaa, etteivät
vänttiset ole maailmanloppu vaan miellyttävä asuste turvalliseen ulkoiluun.

Kiitämme vielä Viiruvarpaita kivasta haasteesta, joka piti meidät säpäkän tehokkaina koko viikon ja tarjosi hurjasti hupaisia hetkiä. Aiomme jatkaa hauskojen ohjelmanumeroiden kehittelyä vastakin, vaikka haaste loppui!

Ja ettei ketään jäisi säälittämään Juitsi-reppana, niin poitsulla on kaikki
hyvin, vaikka se joutui pitämään pari minuuttia valjaita. Trauma unohtui
pian, ja kultamussu pääsi rentoutumaan sohvalle emon kainaloon.

Aktivoivaa kissapilatesta

Kesken aktivointiviikon Nupun ja Jujun arkistruktuureita horjutettiin. Sen sijaan että olisin mennyt keskiviikkona perinteisesti pilatestunnille, tulinkin heti työpäivän jälkeen kotiin ja toin mukanani vieraan. Ystäväni on piipahtanut meillä kylässä ennenkin, mutta ei vielä koskaan kesken viikon. Outoa oli myös se, miten pitkäksi ilta venähti, ja possujunakin rymisteli ihan miten sattuu. Hauskaa meillä silti oli, ja Juju sai näyttää illan aikana koko sirkusrepertuaarinsa. Se oli myös onnensa kukkuloilla päästessään yöksi ihanan tädin söpöksi uninalleksi.

Juju oli nukkunut melko nätisti ystäväni jaloissa, tosin kerran se oli hellävaroen
tönitty syrjemmäs, sillä turkinnuolutuokio oli saanut koko hetekan tutisemaan.

 

Nuppukin viritteli jo vähän tuttavuutta tädin kanssa, eikä
ensimmäiseen suukkoon ole varmasti enää pitkä matka.

Koska keskiviikon pilates jäi välistä, olin sijoitellut taktisesti aktivointikalenteriimme torstaille yhteisen joogahetken kissojen kanssa. Jälleen kerran sain huomata, että toinen mussukoistani on innokkaampi yllätystempauksiin kuin toinen.

 

Yritin ensin perehtyä alan kirjallisuuteen, sillä en ole koskaan harrastanut
pilatesta kissan kanssa, mutta Jujun mielestä improvisointi rulettaa.

Periteoreettisena ihmisenä salakuljetin hakuteoksen joogastudiollemme,
mutta Juju uhkasi haukata minua isovarpaasta, jos vielä kupeksisin.

Niinpä aloitin samalla tavalla kuin normaalilla pilatestunnilla. Keskityin aktivoimaan
keskivartalon syviä lihaksia ja etsin imprint-asennon. Ja lisäsin siihen kissan.

Aktivoin uloshengityksellä vatsalihakset ja nostin kädet ylös.
Naminhimo aktivoi Jujun ojentamaan sorjasti vasemman etusensa.

Seuraavaksi etsin lapatukea risti-istunnassa. Huomasin, ettei
Juju muistanut tehdä samaa, vaan ryhti pääsi vähän löpsähtämään.
Mutta ei saa olla liian niuho. Tämähän oli Jujun eka sessio.

Harjoitin tasapainoani yhdellä jalalla seisten.
Juju taas leijutti etujalkojaan ilmassa,
mikä ei onnistuisi ilman vinoja vatsalihaksia.

Jossain vaiheessa treeniä minusta tuntui, että olemme
ennemminkin satubaletissa kuin pilatestunnilla.

Kun harjoitus oli ohi, kumarsimme toisillemme. Namaste!

Vaikka Nuppu ei osallistunut pilatesharjoitukseen, aihe kiinnosti sitäkin.
Ehkä jo seuraavalla kerralla saan treenikavereita kaksin kappalein!