Ken vois kellot seisauttaa?

Tai osaisiko joku edes säätää viisarit vähän hitaampaan liikkeeseen? Sitä olen miettinyt viime aikoina sen verran usein, että Juju päätti kokeilla kissamaista ajanhallintaa jo viikko ennen kesäaikaan siirtymistä. Tulos oli tämä:
 

Sekuntiviisari vääntyi hienosti mutkalle! Hyvä, Pikkukissi!

 

Mutta kuin ihmeen kaupalla kello raksutti yhä eteenpäin. Seuraavaksi
Juju väänteli minuuttiviisarin solmuun, mutta ei auttanut sekään!

Aikapulaamme ei niin ikään paranna, että tänään vuorokaudesta nielaistiin yksi tuiki tarpeellinen tunti ties mihin madonreikään. Eikä mistään plopsahtele lisää luppohetkiä tai kiireettömiä kirjoitustuokioita. Jotta tämä kissaemo pysyisi silti iskussa, on Hupsujen hiukan hellitettävä tahtiaan.

Nuppu järkyttyi edellisestä kappaleesta sen verran, että se vain lisäsi kierroksia.
Letkeän pääsiäissamban sijaan se veti pirteän poloneesin.

Emme ole missään nimessä pakkaamassa naksutinta pussiin tai läppäriä yöpöydän laatikkoon, mutta pieni kevätkevennys on pakollinen toimenpide, jotta bloggaaminen pysyisi oikeassa mittakaavassa. Mitä enemmän olen kirjoittanut Hupsujen höpsötyksistä, sitä enemmän olen kehitellyt uusia aikasyöppöjä. Siinä missä alkuaikoina näpsin huolettomasti kännykkäkuvia ja kirjoittelin kepeässä hengessä rivin tai pari, otan nykyisin kameralla kymmeniä(tuhansia) kuvia, käsittelen niitä pitkään ja hartaasti, askartelen videoita ja lörpötän yhä laveammin. Se on hauskaa ja inspiroivaa, mutta samalla kuluttavaa, sillä kirjoitan myös työkseni eikä Juju tosiaan ole vielä oikeasti keksinyt, mistä vuorokauteen saataisiin lisätunteja lepäämiseen.
 

Juju ei ihan ymmärrä maman kohkaamista. Lepääminenhän on maailman helpoin juttu!

Ei tarvitse muuta kuin kellahtaa kyljelleen ja ottaa häntä kainaloon.

Ja joskus Nukkukatti tulee, vaikka ei ole vielä ehtinyt edes ottaa uniasentoa.

Aion nyt siis opetella rentoutumista (Jujun ohjeilla) ja palata blogiin vasta, kun tunnen, että uusi postaus kutkuttaa ja koputtaa päänupissa niin hurjasti, että se on pakko päästää maailmaan. Se voi tapahtua jo huomenna tai vasta viikkojen päästä, mutta tiedän, että hetki kyllä tulee.

Me Hupsut emme ole luonnostamme mitään tuppisuita.
Yksi tupposuu meidän joukostamme kuitenkin löytyy.

Luen kyllä teidän muiden ihania blogeja, vaikken aina ehtisi kommentoida. Puhelimella naputtelu kun on hieman hankalaa, ja yritän vähentää läppärin käyttöä. Toivottavasti paluutamme odottaa vielä lukija tai pari. Eniten nimittäin harmittaa, että blogihiljentymisen myötä joudumme eroon myös vilkkaista kommenttikenttäkeskusteluista, jotka ovat tämän harrastuksen suola. Meihin saa silti ottaa aina yhteyttä sähköpostitse tai blogikommentein - ja Facebookiin aiomme silloin tällöin sujauttaa pikkukuulumisia. Kiitos kaikille teille lukijoille kivoista höpöttelyistä ja anteeksi hetkellinen vetäytymisemme Hupsujen retriittiin. Teemme sieltä comebackin virkumpina kuin koskaan! Mutta toistaiseksi:

Nuppu has left the building!

Ei vaiskaan! Täällä tipu yhä nököttää orrellaan ja toivottaa kaikille iloista pääsiäistä!