Paluu Hupsuttamoon

Viimeisen viikon olen viilettänyt tuulimyllyjen katveessa Hollannissa ja vastaanottanut päivittäin useita raportteja kahden karvapalleron luksuselämästä "mummin" hellässä huomassa. Nämä onnenräggärit saivat nukkua sängyssä kaikki yöt, niillä kävi runsain määrin vieraita, ja niitä leikitettiin, ihasteltiin ja harjattiin enemmän kuin koskaan. Aloin äidin viestejä lukiessani olla jo hieman huolissani, mahtaisivatko muruset enää hyväksyä meitä "elättäjiä" laisinkaan takaisin. Onneksi Juju oli sentään osoittanut kaipauksen merkkejä moukumalla ulko-oven edessä töistäpaluuaikaamme. Nuppu sen sijaan oli touhunnut niin kuin Nuppu aina touhuaa. Sen elämä pysyy vankasti raiteillaan, kunhan rapsutusten ja ruoan määrä on vakio.

Tämä nuppu sai minut kaipaamaan Nuppua suunnattomasti!

Nämä tulppaanit olivat virkkuja kuin Pikkukissi.

Haarlemissa tapasin tällaisen pikku kaverin. Se näytti pennulta,
mutta tiedän jo kokemuksesta, että kyseessä oli normaalin kokoinen
aikuinen, jonka ragdoll-vääristyneet silmäni vain mielsivät pieneksi.

Tällaisenkin näyn kännykkäni tallensi. Jostain syystä
puolet kuvistani esittävät jonkinlaisia karvaotuksia.

Niin kuin tämäkin... Possumaailman Nuppu ja Juju.

Saavuimme kotiin eilen illalla yhdentoista jälkeen, ja ensimmäisenä vastaan hipsutti yllättäen Nuppu. Se näytti tunnistavan meidät ja tuli heti tutkimaan isoja reppujamme. Myös Juju töpsötti paikalle ja päätyi heti syliini pusuteltavaksi. Se painoi päänsä kaulaani vasten eikä edes yrittänyt esittää, ettei olisi kaivannut "mamaa". Yön kissat saivat liehittelymielessä nukkua kanssamme, sillä olihan minun voitettava takaisin niiden ylenpalttinen rakkaus. Niinpä minua ei edes haitannut, vaikka jouduin keskeyttämään puoli yhdeltä ininäksi muuttuneen nujakan ja takavarikoimaan kello neljältä Jujun pahvilaatikon. Hitusen myöhemmin heräsin, kun Nuppu kiskoi hiusrenksua nutturastani. Otin renksun unisena kokonaan pois ja piilotin sen yöpöydän kauimmaiseen kolkkaan. Puoli viideltä tosin kuului epäilyttävää ääntä ­­– ikään kuin joku heittelisi samaista renksua parketilla – ja molemmat kissathan siellä lattialla leikkivät riemumielin, kunnes sensuuri iski taas salaman lailla. Loput herätykset olivat lempeämpiä suukoista nuolemiseen ja kehräyksestä peiton alle mönkimiseen. Niin ihanaa kuin reissaaminen onkin, parasta on aina palata kotiin omien hupsujen luo.

Kerrankin tajusin olla törsäämättä tylsiin tuliaisiin
ja ostin paketillisen kevään värisiä hiuslenkkejä.

Lenksut olivat jättimäinen hitti varsinkin Nupun mielestä.

Se ei tiennyt, millä lenksulla se leikkisi, joten se leikki niillä kaikilla.

Näin pääsiäisen kunniaksi kiipeilypuuhun ilmestyi yksi tipu lisää...

Nuppu toivotti tipusen tervetulleeksi mutta vannotti sitä jättämään lenksut rauhaan.

Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! Toivottavasti teitä vielä on jäljellä pitkästä tauosta huolimatta! :)

Tuoksuvissa tunnelmissa

Siinä missä Stockmannilla tungeksitaan Hulluilla päivillä, meillä käynnistyivät tänään hullun ihanat kissanpäivät. Kiireisen työrutistuksen päätteeksi sain vihdoin jäädä aamulla kotiin loikoilemaan, sillä kauan kaivattu loma alkoi. Kainalooni peiton alle pujahti huriseva Nuppu-kissa, joka tuoksui taas niin hyvältä, etten voinut olla painamatta nenääni sen turkkiin ja kyselemättä, mitä parfyymia se käyttää. Olen koko Nupun lapsuuden ja nuoruuden ihmetellyt samaa asiaa – kuinka se voi aina tuoksua niin hyvältä: puhtaalta villalta ja ruusunnupuilta. Pienenä sen nimikkotuoksu oli luultavasti "Kitten Love", mutta veikkaisin, että nykyisin Nuppu käyttää tuoksua "Purrrfect Blossom". Toki Nupun suukoissa häivähtää ruokailun jälkeen Eau de Chicken, ja hiekkisvisiitin päätyttyä ilmasta voi aistia Eau de Poopin vienon löyhähdyksen, mutta pääosin Nuppua tekee mieli nuuskutella 24/7.

Nuppu on keväisen kepeä kukkaistuoksu, jossa vaniljainen vaahtokarkki
 kohtaa auringonnousun ja villit orkideaniityt. Ei jätä ketään kylmäksi!

Jujunkaan tuoksua ei voi missään nimessä moittia, vaikka se ei levitäkään ympäristöönsä aivan yhtä hempeitä molekyylejä kuin Nuppu. Jujun tuoksu on neutraalin villaisa, joten syy miksi painan kasvoni sen turkkiin liittyy ennemminkin silkkiseen tuntuun kuin aromeihin. Ja mitä nuuskutteluun tulee, Juju on siinä itse melkoinen mestari. Äsken se jo haistoi, että "emohan" tuoksuu aivan lomalta: kampaamolta, kahvilta ja suklaahippukekseiltä...

Juju de toilette -tuoksussa on pääosissa mystinen myski, joka lisää kuulasta charmia
sekä luo tunteen leppeästä metsätuulenvireestä, joka kuiskuttaa korvaasi salaisuuksia.

Juju tietää tasan tarkkaan, millä
tuotteilla hiuksiani taas lotrattiin.

Kyllä vihikissa orkidean haistaa, oli se muovia tai ei.

Karkeakarvainen saapasjalkakissa

Kevät on rakkauden kulta-aikaa, ja minunkin on tunnustettava eräs kaukoihastukseni kohde: Shrek-elokuvien punaraitainen Saapasjalkakissa. Sen charmi puree minuun täysillä, ja kallistan aina huokaisten pääni, kun se katsoo valkokankaalta suurilla, vetoavilla silmillään. Meinasin myös kuolla nauruun Saapasjalkakissa-elokuvan trailerin nähdessäni, joten kyllähän leffa piti katsoa, vaikka se osoittautui hienoiseksi pettymykseksi. Eräs perheessämme kuitenkin ilahtui, kun Saapasjalkakissan oma pläjäys ei saanutkaan minua lirkuttelemaan sydämen kuvat silmissäni. Ja se joku on pieni ihailijani Juju.

Onhan Jujukin raidallinen. Lierihattu vain puuttuu! 

Niin, ja ne saappaat...

Viime aikoina Juju on taas seuraillut minua kuin hai laivaa. Se on jopa pari kertaa tullut luokseni omituisesti häärien: se nostaa tassut syliini, nuuhkii kasvojani, nousee kokonaan päälleni, pyörii siinä hetkisen ja asettuu sitten niin pieneksi keräksi kuin iso ragdoll-poika kykenee. Jos joitain yksittäisiä, yöllisiä hellyydenpuuskia ei lasketa, Juju on nukkunut sylissäni viimeksi pentuaikoina. Silloin se rötkötti siinä milloin mitenkin päin, mutta isoksi pojaksi kasvettuaan se totesi, ettei sylini ole riittävän suuri ja alkoi nukkua vieressäni. Nyt kehä on onneksi sulkeutunut, ja oma charmikas saapasjalkakissani on tehnyt paluun. Viime yönä nuo kaksi hempeää kissaherraa menivät alitajunnassani sekaisin, ja näin unta, jossa vein Jujun trimmattavaksi. Se oli kovin pieni ja punaraidallinen, ja kun sen turkki ajeltiin, sen karva muuttui karheaksi kuin espanjanvesikoiralla. Silti olin siitä niin ylpeä kuin vain omasta Saapasjalkakissastaan voi olla!

Tässä on tyylinäyte Jujun pentu-unista.

Kainalossa! <3

Tänään Juju nautiskeli silityksistäni näin autuaan näköisenä. Leukarapsutus on parasta, mitä se tietää.

Aikaisten tipujen matokuuri

Peipot saapuivat viime viikolla työmatkaani piristämään, ja siitä saakka minusta on tuntunut keväältä. Ounastelen, että satakieletkin räpyttelevät luoksemme etuajassa, sillä ensimmäinen niistä on jo perustanut pesänsä asuntoomme. Kyseisen tirpan nimi on Nuppu, enkä ole koskaan ennen kohdannut yhtä merkillistä livertelijää. Se sirittää, inisee, piipittää, hihkuu ja hurisee. Eilen se lehahti sängylle viereeni ja pirisi kuin vanhan ajan puhelin. Vastasin tietenkin "haloo?" ja lankoja pitkin tuli kehräävä ja pöykkäilevä Nuppu-kissa.

Nuppu soittaa 112, kun se kaipaa suukkomylläkkää.

Vai onko otus sittenkin kurki tai haikara?

Sanonnasta "aikainen lintu madon nappaa" mieleeni muistui aloittaa eilen "kainalokanasteni" puolivuosittainen matokuuri. Jälleen kerran tunnen itseni onnekkaaksi, sillä pikku tipuset nokkivat Axilurit kämmeneltäni mallikelpoisesti. Leikkaan tabletit neljään osaan ja murennan sekaan harhautuksen vuoksi myös kuivattuja kanaherkkuja. Tässä vaiheessa Nuppu vispaa vikisten leijonatassujaan ja Juju naukuu ja hurisee keittiötasolla. Kun innostus on näin hurja, matolääkkeet eivät  ehdi sammaloitua kämmenelleni. Toisinaan silti käy niin, että kissat hoksaavat tabletinpalat ja jättävät ne viimeiseksi. Ehdin aina pelästyä, etteivät herkut enää kelpaa, mutta tähän asti kissat ovat rouskuttaneet nätisti viimeisetkin hippuset. Kai ne ovat kuulleet myös sanonnan "sokeakin kana jyvän löytää" eivätkä halua jäädä "pekkaa pahemmaksi"...

Matonamuja tähän nassuun, pliide!

Toisinaan Juju on silityksiä kaipaava silkkiuikku. 

Välillä linnut saavat luvan väistyä, kun savannin valtaavat ronsut ja jellonat – kylki kyljessä totta kai.