Nupulla oli ennen joulua ongelmia tassunsa
kanssa. Niin suloinen kuin Nupun oikea etutassu onkin, se tulehtui kerta
toisensa jälkeen. Tästä syystä Nupulla oli meneillään inha on-off-suhde
tötterön kanssa. Kun vielä joulun jälkeen tassussa oli jonkin verran
punoitusta, päätin etsiä käsiini uuden eläinlääkärin, joka tarkistaisi Nupun
päästä varpaisiin (varsinkin niihin!) ja antaisi minulle ohjeet, kuinka
saisimme tassun taas tuliteräksi. Kun Nuppu kuuli, että veisin sen
eläinlääkäriin, se alkoi parannella tassuaan pikavauhtia. Lääkäripäivän koittaessa (tasan viikko sitten) tassussa oli enää vain pieni, kuivahtanut jälki, mutta paketoin Nupun silti
sadeasuun ja lähdin kuljettamaan sitä uuteen seikkailuun.
Nuppu oli jo pelottavan sopeutunut tötteröön ja kapusi yläpesäänkin se päässään. Me nostimme katin sieltä pois, sillä homma näytti hivenen vaaralliselta. Meistä. Ei Nupusta. |
Nupun sadeasu loihdittiin oikeastaan kuljetuskassin
päälle. Ensimmäisen kerroksen muodosti tuttu ja turvallinen kissaviltti ja
toisen jättisuuri Ikean kassi. Kun tähän comboon lisättiin vielä sateenvarjo,
on sula ihme, että koskaan saavutimme määränpään. Onneksi kuitenkin selvisimme
bussimatkasta, sillä Nupusta kissaklinikalla oli oikein mukavaa. Sen hössötys saattoi olla osittain jännitystäkin, mutta luulen, että se myös viihtyi paikassa ihan aidosti. Uudella lääkärillä oli ihana stetoskooppi, jota Nuppu
sai huitoa tassullaan. Sydämen kuuntelusta ei tosin meinannut tulla mitään, sillä Nuppu kehrätä huristeli niin pontevasti ja touhotti nuppumaiseen tapaan. Silloin nokkela lääkäri nosti hupsun räggärini sivupöydälle ja alkoi laskea hanasta vettä. Nuppu höristi heti kiinnostuneena korviaan ja lopetti hämmästyksissään kehräämisen. Ja hyvinhän se Nupun sydän
pamppaili!
Nuppu söpöine pikku tassuineen ja varvassukkineen. |
Kaiken kaikkiaan Nuppu-neiti sai terveen
paperit, eikä tassuunkaan määrätty hoitoa. Jos punoitus palaa, se hoidetaan
antibioottitableteilla. Ennen kuin lähdimme vastaanotolta, hoitaja tuli hakemaan
huoneesta siamilaiskissaa, joka oli toipumassa nukutuksesta. Se maukaisi möreän
surumielisesti, ja jouduin pitelemään Nuppua kaksin käsin, jottei se olisi
mennyt lohduttamaan unenpöpperöistä kaveria. Sellainen Nuppu juuri on – valpas ja lempeä hoivakissa. Onneksi tassu näyttää nyt niin hyvältä, ettei Nuppu itse
tarvitse enempää hoivaa vaan saa toivottavasti sipsutella tästä lähtien terveellä tassulla.
Tötteröä ei ole näkynyt yli viikkoon, eikä kukaan meistä ikävöi sitä! |