Näytetään tekstit, joissa on tunniste nurin kurin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nurin kurin. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Totaalista nurinkurisuutta

Nuppu ja Juju ovat kuulleet kesälomareissustamme kyllästymiseen asti, mutta antoivat minulle luvan tehdä vielä yhden matkapostauksen. En nimittäin millään malta olla bloggaamatta hassusta piirteestä, joka vaivaa Britteinsaaria: kaikki, mikä suinkin voidaan tehdä ylösalaisin, väärinpäin ja mukkelis makkelis, tehdään todellakin niin – hämmentyneen turistiparan kustannuksella.
 
”Aika paha, koska emon spatiaalinen älykkyys ei ole lähtökohtaisestikaan ihan Picasson tasolla.”

”Muistatte ehkä sen kerran, kun äiskä asensi meidän talon ihan katolleen?”

Oikeanpuoleinen liikenne on tietenkin yksi brittien suurimmista kummallisuuksista. Vaikka olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaa Englannissa ja käynyt monesti Irlannissa, ei pääni millään kääntyisi suojatietä lähestyessä oikealle. Luulen, että niskaani on kasvanut jonkinlainen vaijeri, joka kiskoo päätä vasemmalle, vaikka pinnistelen kaikin voimin toiseen suuntaan. Päivien harjoittelu tietenkin löystyttää vaijeria jonkin verran, joten loppulomasta saavutetaan yleensä tila, jolloin en enää rehellisesti tiedä, mihin suuntaan milloinkin pitää vilkuilla.

 
Välillä auttaa, jos muistaa painaa katseensa nöyränä varpaisiin lisäohjeiden toivossa.

Liikenteen lisäksi tarkkana saa olla myös monissa muissa paikoissa. Ovet pitää vetää auki ulospäin mennessä, avain pujotetaan lukkoon ylösalaisin ja valonkatkaisinta naksautetaan alaspäin lisävalaistuksen toivossa. Nämäkin nurinkurisjutut ihmetyttivät meitä:
 
Miksi bussikatokset avautuvat kadulle päin? Siksikö,
ettei bussi roiskuta pysähtyessään vettä ihmisten tassuille?

Miksi suihkusta tulee kylmempää vettä,
kun isoa vipua kääntää ”hot”-suuntaan?

Tulin siihen tulokseen, että kyseessä on jokin laajamittaisempi aivojen peilikuvarakennelma, jonka kautta maailma näyttäytyy briteille täysin erilaisena kuin meille muille eurooppalaisille. Olen varma, että omat pienet sahanpuruilla täytetyt aivoni saivat loman aikana tuiki tarpeellista jumppaa, joten päätin järjestää vastaavanlaista virkistystoimintaa 
myös pikkukisuille. Millaista oli elo nurinkurisessa Hupsuttamossa?

Kanaa ja kania tarjoiltiin kumotulta kupilta.

Lomalukemiset tavattiin ylösalaisin ja lopusta alkuun päin.

Agilityssa vallitsivat viidakon lait...

...ja tynnyriinkin mentiin ihan kummallista reittiä.

Emo ripusti rusetin tällä kertaa Nuppusen häntään…

...ja kuonon sijaan mussukka sai suukon vasempaan peppukannikkaansa.

Sen verran rankkaa käänteinen elämä oli, että emon oli lopulta vihellettävä (säkki)pilliin ja pyöräytettävä Hupsuttamoa 180 astetta vasemmalle.

 
Nyt on taas pakko ladata akkuja, jotta jaksaa emon seuraavatkin lomatempaukset!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kissaemon tekstiilimoka

Nuppu ja Juju ovat onnekkaita kissoja siinä mielessä, että niitä rakastetaan enemmän kuin laki sallisi. Niitä yritetään hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla, ja niille kehitellään hassutusta – joskus tahallaan, joskus tahattomasti. Tahallisessa viihdyttämisessä mieheni on usein parempi kuin minä: viime viikollakin hän osti pikkuisille aivan yllättäen uuden, pehmoisen talon. Minä taas hauskutin kaikkia asentamalla sen vahingossa nurin niskoin:

Muuttui lattia katoks, katto lattiamatoks... 
Puolustuksekseni sanottakoon, että
 katsoin toisella silmällä Voicea sen verran
kuin teeveestä erään poitsun takaa näkyi.
Nuppu näytti viihtyvän Vekkulassa hyvin.
Jujukin halusi kokeilla, mutta näin jälkikäteen
olen huomaavinani hienoista hämmästelyä.
Ehkä se mietti, että jos se olisi vauva, istuttaisin
sen takuulla ylösalaisin auton turvaistuimeen.

Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tai viimeinen tekstiilimokani. Olen mestari pukemaan sukat, paidat ja jopa housut nurja puoli ulospäin. Jumppatunnille olen onnistunut pakkaamaan mukaani kaksi vasenta sukkaa ja eriparikengät – ja viime viikolla zumbasin aluspaita ylläni pienen unohduksen takia. Tästä näkökulmasta tuntuu silkalta ihmeeltä, että Nupusta on kehittynyt niin tyylitietoinen nuori neiti. Kissani ovat myös maailman huomaavaisimpia, sillä Jujun pientä, vinoa hymynkaretta lukuun ottamatta ne eivät ole kiusanneet minua kömmähdyksestä. Mieheni ei tosin voinut olla näyttämättä, kuinka talo oikeasti pystytetään:

Nyt kun maailma kierähti taas oikein päin,
Nuppukin rauhoittui vihdoin nukkumaan...