Fakta #1: Juju on villeistä villein zumbapoika!
 |
| ”Mama, ota mua etutassuista kiinni, niin vedetään vähän lambadaa!” |
Kun olen yksin kotona, väännän toisinaan lattarimusiikit soimaan. Enricojen, juanien ja ricardojen samettinen ääni saa Jujunkin tanssitassut väpättämään, mutta salsa-askeleet muuttuvat aina nopeasti rämäpäiseksi riehunnaksi. Viimeksi zumbasta kehkeytyi hurja ajojahti: Juju alkoi vaania minua ja loikkasi lopulta kohti niin villisti, että juoksin kiljuen pakoon. Sitten vaihdoimme osia niin kuin leikkiin kuuluu, ja matot olivat säntäilystä makkaralla.
Fakta #2: Nupusta tulee päivä päivältä luttanampi.
 |
| Näin me tytöt aina köllötellään nenä takaraivoa vasten. |
Kun Nuppu tuli meille, se oli aluksi vähän ujo. Aikaa myöten se kesyyntyi, ja olen monesti ajatellut, että tämän mössytettävämmäksi ei kissa voi enää muuttua, mutta voipas! Perunavertauksia käyttäen Nuppu oli joskus rapsakka ranskanpottu, mutta nyt se on voinokareella kyllästettyä herkkumuusia, joka valuu, vaikkei lautasta edes kallistaisi. Nuppu on aina mukana kaikessa, eikä vessaankaan pääse ilman sinne tänne retkahtelevaa hurinatuppoa. Nuppu osallistuu pyykkien ripustamiseen, inttää ihmisen aina kaverikseen ruokakupille ja mönkii huristen kainaloon nukkumaan. Yksi Nupun hellyttävimmistä piirteistä on, ettei sen maailmassa esiinny käsitettä ”henkilökohtainen tila”.
Fakta #3: Nupulla ja Jujulla on tuore 80 sentin velka.
 |
| ”Tältä se voitto sitten tuoksuu... Aika raikkaalta toistaiseksi.” |
Nuppu ja Juju voittivat taannoin 20 euron lahjakortin läheiseen lemmikkiliikkeeseen, ja viikko sitten marssimme vihdoin ostoksille. Kissojen 15 kilon hiekkasäkki jäi maksamaan kanta-asiakasalennuksen ja lahjakortin jälkeen 80 senttiä. Mies ei jaksa olla kiusoittelematta katteja lähes euron vekselistä, joka laitettiin heti vetämään.
 |
| ”Ois me ilman hiekkaakin pärjätty, kato vaikka!” |
Fakta #4: Kissoja pussatessani sanon välillä ”Se on hau hau”.
 |
| ”Ei tätä juttua, äiskä, eihän?” |
En tiedä, mistä sanonta on tullut tai mitä se merkitsee. Loogisesti ajatellen minun pitäisi sanoa ”Se on mau mau”, mutta sanon silti ”Se on hau hau”. On myös tärkeää, millä nuotilla ja rytmillä lausahduksen ilmaisen. Älkääkä vain kysykö, mihin subjekti viittaa, sillä se on yhtä hämärän peitossa kuin fraasi itsekin.
Fakta #5: Laulan kissoille usein ”Mi-au, miiau” -biisiä
 |
| ”Ääää! Sanokaa, kun nää noloudet loppuvat!” |
Aiemman faktan kanssa samaan kategoriaan kuuluu myös oma keksimäni ”Mi-au, miiau, mi-au, miiau” - laulu, joka alkaa moduloida alaspäin, kunnes rekisterin rajat tulevat lopulta vastaan tai mies sanoo ”Kiitos”. Nupulle olen säveltänyt myös ihan oman tunnusbiisin, joka menee näin: Nuppu on ihana, Nuppu on suloinen, Nuppu on kissa niin hassunkurinen. Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu pop, Nuppu-nuppu-nuppu-nuppu, Nuppu-nuppu-nuppu pop. Harkitsin hetken, että olisin kirjoittanut laulun myös nuottiviivastolle, mutta palaamme asiaan ehkä jokin toinen kerta. Laulurepertuaariini kuuluu myös My Little Ponyilta lainaamani rallatus ”My Little Kitten”, jota on esitetty hupsuille pentuajoista lähtien.
Fakta #6: Tarvitsemme kipeästi uuden kiipeilypuun.
 |
| ”Vanha puu on ihan tipun nokkima.” |
Nuppu ja Juju saivat nykyisen kiipeilypuunsa yksivuotislahjaksi. Kyseessä on oikein kelvollinen Zooplussalta tilattu Natural Home IV -puu, joka tuntui nimensä mukaisesti luonnolliselta valinnalta beigepainotteiseen sisustukseemme. Teline on kestänyt monenlaiset kähyt, ripsutukset ja riekkumiset, mutta tämän vuoden puolella se on antanut ränsistykselle periksi, ja olen jo monet kerrat etsinyt uutta puuta. Toistaiseksi mikään niistä ei kuitenkaan joko miellytä silmääni tai sovellu Nupun maakrapumaiselle kropalle:
 |
| Ihan nätti ja jämäkkä puu, jonka mukana tulisi söpö kissakamu, mutta näen jo sieluni silmin, kuinka tuhma riippumatto keikauttaa pahaa aavistamattoman Nuppu-pulleron maan tasalle. Ei kiva. Tämän kanssa pitäisi käyttää suojaverkkoa tai kiipeilyvaljaita. |
 |
| ”Tämä on soma ja selvästi pesukelpoinen, mutta miten on ajateltu, että Nupun kaltainen pötkylä punnertaa itsensä tuonne ylös? |
 |
| Tämä olisi Nupulle sopiva puu, mutta minua häiritsee gepardikirahvikuviointi sekä tietynlainen robottimaisuus. Tämä olisi kuin karmiva pelle, joka lähtee haahuilemaan asuntoa ympäri heti, kun valot sammuvat. |
Isojen ja kiipeilyhaasteisten kissojen omistajat, huom! Olisiko teillä vinkkiä, millainen puu olisi hyvä ei-niin-hyppiväiselle pötikälle ja sen pikkuveljelle? Otamme ehdotuksia vastaan tassuja yhteen hakaten.
Fakta #7: Kissojen ansiosta olen hivenen ekologisempi ihminen.
 |
| ”Joo-o, näissä kaikissa on pupunsuojelukuva, ja näitä kun töpöttelet naamaan, niin ei otsakaan kiiltele kovin pahasti.” |
Sydämeni on pamppaillut aina eläimille ja luonnolle, mutta en ole aina osannut valjastaa aatteitani tekojen tasolle. Työsarkaa riittää vieläkin, mutta kissojen myötä minusta on tullut entistä herkempi tietyille asioille. Kun ostan uusia meikkejä tai pesuaineita, yksi tärkeimmistä kriteereistä on, ettei niitä ole testattu eläinkokeilla. Lihaa emme miehen kanssa syö lainkaan, vaan meidänkin edestämme piffiä napaansa kiskovat naskalihampaiset Nuffe ja Juffe.
Fakta #8: Juju on ruokaa odottaessaan jäyhä jököttäjä.
 |
| Jökötysasennossa haitarimainen kissa menee kasaan ja pyöristää selkänsä sujuvaa nostoa varten. |
Ruokapalvelut pelaavat Hupsuttamossa mielestäni keskimääräistä paremmin, sillä joka ilta noin kuuden maissa Juju saa hissikyydin sivupöydälle Canaganin märkäruokaa lopsuttamaan. Juju voisi toki itsekin hypätä pöydälle, mutta miksi se tekisi niin, kun se voi vain jäädä jököttämään jäyhästi jalkojeni juureen, kunnes nostan sen pöydälle?
Fakta #9: En saa koskaan luettua loppuun Donna Tarttin Tikliä.
 |
| ”Niin, onhan meillä tässä vielä vähän työsarkaa, mama...” |
On noloa myöntää, että minulla on joululomasta saakka ollut lainassa yksi ja sama kirja. Käytin sitä välillä kirjastossakin näytillä, jotta sain taas jatkaa uusimiskierrettäni. Yleensä olen kirjojen suhteen melko kranttu: lainaan kirjan vain, jos ensimmäisen sivun luettuani tekee mieli kääntää seuraavalle. Jätän myös opuksen helposti kesken, jos se ei koukuta. Tikli on kuitenkin osoittautunut omituiseksi välimalliteokseksi, jota ei tee mieli ahmia mutta jota luen sujuvasti ja kakomatta eteenpäin aina, kun muistan siihen tarttua. Olen lukaissut joulun jälkeen monta muuta kirjaa, joten Tikli ei ole tilkinnyt lukuflow’tani, mutta epäilen silti, pääsenkö tarinaa ikinä loppuun. Jos en, niin ainakin Juju ottaa järkäleestä ilon irti hyvänä kökötyspaikkana.
 |
| ”Jos mä haudon tikliä riittävästi, niin lepattaakohan se vapauteen? Sitten Theo pääsee pälkähästä ja mamakin saa jonkinlaisen päätöksen tälle loputtomalle saagalle.” |
Fakta #10: Haaveilen salaa omasta pihasta.
 |
| Niin haaveilee muuten Nuppukin! |
 |
| Jujusta en ole ihan varma. |
Kuten jotkut saattavat muistaa, en ole mikään mestarillinen viherpeukalo vaan sovin mainiosti kerrostaloasukiksi. Näin kukkeimman kesän aikaan unelmoin kuitenkin pikkuruisesta pihapläntistä, joka olisi tosiaan niin pikkuruinen, että voisimme kanahäkittää sen ihan kokonaan leikkikehäksi minulle ja kissoille. Siellä me sitten touhuilisimme porukalla koko kesän ja kirjoittaisimme tätä blogia baden-badenien ja aurinkovarjon välissä.
 |
| Mutta olisiko ruoho silti vihreämpää kanaverkon tuolla puolen? |
Koska haasteita kuuluu välittää eteenpäin, päätimme tehdä jotakin yllättävää ja kinuta, että kateissa olevat kaverit tekisivät paluun blogien maailmaan. Siksi 10 faktan haaste mäjähtää nyt näille kovasti ikävöidyille blogikamuille: Pesukarhukissat (mitä kuuluu, Paavo ja Jackson?), Valloittava kissa (olisi kiva nähdä taas teitä, Hannibal ja Myrsky!) ja Karvakorvien valtakunta (ohoi, Jami ja muut karvakorvat!) Muutkin saavat ehdottomasti tarttua tähän haasteeseen - on aina kiva oppia uutta blogituttavista!
❤️ Ihanaa juhannusta kaikille!❤️
Olipa monta uutta asiaa! Kiipeilypuun löytäminen tuottaa aina vaivaa, että siitä olisi mahdollisimman paljon iloa joka osapuolelle. Toivottavasti vekselissä ei ole mikään älytön korko :/
VastaaPoistaKiipeilypuussa on melkoinen miettiminen ja jahkaaminen! Olisi ihana hankkia monta erilaista, mutta meidän pieneen asuntoon ei millään mahdu kuin yksi iso puu + yksi raapimatynnyri. Vekselin korosta en uskalla kysellä pankkiirilta, mutta toivotaan, että marginaalit ovat matalalla. :-o
PoistaMe matkittiin blogikamuja kiipeilypuun hankinnassa ja tänään meiltä lähti tilaus saksanmaalle samalaisesta puusta kuin Naukulaan oli juuri hankittu! Meillä kun oli hakusessa kulmaan sopiva eikä liian iso puu ja tämä vaikuttaa täydelliseltä.
VastaaPoistaHahaa...Tikli...! Minulla oli ihan sama ongelma Tiklin kanssa, mutta kun pääsin vauhtiin, niin kirjaa ei voinut laskea kädestä (kiitokset Ana!).
Naukulan puu on hieno ja katsoin sitä kiinnostuneena, mutta me tarvittaisiin vähän isompi, jossa olisi monta nukkumapaikkaa - ja sellaiset hyvät hyppimälevennykset Nuppua silmällä pitäen.
PoistaMiten kauan sulla kesti koukuttua Tikliin? Mä olen nyt jo sivulla 520 (eli yli puolenvälin) eikä mulla vieläkään ole suurta vetoa kirjaan. Se on sujuvaa ja helppolukuista - ja haluan tietää, miten Theo päätyy siihen ekan luvun tilanteeseen - mutta mitään suurta innostuksen hytinää en tunne. Höh.
Kiinnostus kasvoi suunnilleen siinä vaiheessa, kun Theo lähti New Yorkista eli noin parin sadan sivun kohdalla (e-kirjaversiossa on 788 sivua). Loppua kohden se minusta vain parani.
PoistaKieltämättä siinä kohden tarina alkoi vetää vähän paremmin, mutta mua vähän etoi ne Vegas-ördäilyt. Nyt olen kohdassa, jossa Theo kävi rouva Barbourin luona pahoittelukäynnillä. Täytyykin yrittää muistaa tarttua kirjaan taas illalla. :) Hiljaa hyvä tulee.
PoistaIhastuttavia faktoja! Friedeä rupesi nyt kiinnostamaan tuo tiklinhaudontaprojekti! Se kun ymmärtää kyllä paperinippujen päällä istumisen, mutta ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, että niistä voisi kuoriutua tipuja, jos kysymysessä on tipuihin liittyvä nippu. Pitääkö nyt siis lähettää ihminen pulukirjakauppaan?
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa hakea kirjastosta tai lähimmästä kirjakaupasta jokin tipujen maailmanhistoria. Tai sitten sellainen soiva lintukirja, koska siitä opuksesta jos jostakin syntyy hautomalla paitsi puluja myös kaikkia muita Suomessa vierailevia pyrstökkäitä. :) Kuvat on, äänet on - ja pian höyhnetkin! Tsemppiä hautomapuuhiin! Etäpäivät sopivat siihen täydellisesti! :)
PoistaKyllä te kuule voisitte ostaa saman puun mikä meillä! Ei kömpelö Cocokaan ole sieltä tippunut vaikka aluksi meitäkin kauhistutti riippumatto, mutta kyllä se silti aika jykevä on ettei siitä keikahda. :--) Ihania uusia faktoja teistä, oli tosi kiva lukea niitä täältä mökiltä käsin. Täällä on onneksi mukana läppäri kännykän nettiin yhdistettynä. Harmi vaan että oon poistanut tästä photarin niin en tiedä pystynkö postaamaan täältä mitään järkeväää, mutta katsotaan..
VastaaPoistaHei, onko tuo eka siis se teidän puu?! :-o Miksen teillä kyläillessäni tajunnut syynätä sitä tarkemmin?! Olisi kiva päästä katsomaan noita puita johonkin halliin ja ottaa Nuppu niitä testaamaan. Voihan se olla, että aliarvioin sen kiipeilytaitoja, mutta kun se on oikeasti pudonnut sohvaltakin... Nukkuvatko teidän katit siinä riippumatolla? Ja pääseekö Coco hyppäämään siitä helposti yläkoriin? Meidän puussa yläkori on selvästi Nupun suosikkipaikka ja se alempi taso Jujun valtakuntaa (Nuppu ei ole siinä koskaan). Yksi vaihtoehto olisi ostaa uusi samanlainen puu, vaikka se olisikin ehkä vähän tylsä valinta.
PoistaToivottavasti postailet nyt sieltä mökiltä paljon kaikenlaista! Ei tartte olla järkevää! :) Järkevyys on yliarvostettua. Kaikki kuulumiset ovat kivoja! <3
"Pudonnut sohvaltakin" :-D
PoistaIlona on tipahtanut unissaan kahdesti kirjahyllyn päältä ja herännyt matkalla, tullut jaloilleen alas. Zetor tipahti samalla lailla unessa ikkunalaudalta, heräsi myös matkalla. Eli ei niihin välttämättä edes satu vaikka ne tipahtaa.
Mutta Ilona ja Zetor ovatkin oikeita kissoja! :o) Mua vähän epäilyttää, tippuisiko Nuppu jaloilleen. Jotenkin tuntuu, että ei, koska kun Nuppua laskee vaikka sylistä lattialle, se ei läheskään aina vääntäydy jalat edeltä -asentoon, vaan sen voi asettaa matolle kyljelleen... :-D
PoistaNyt mua muuten alkoi kiinnostaa tämä puu. On vain vähän tyyris, mutta se olisi samaa sarjaa kuin Ruffen ja Cocon puu - mutta lisähyppyalustojen kera...
PoistaJuu eka puu on meidän puu ja sama puu ostettiin myös mimmille ja alfille mutta siellä puu ei tainnut saada arvostusta.. Meillä ei riippumatossa nukuta mutta sieltä hyppääminen on helppoa yläpetiin. Molemmat oppi sen kun pidettiin puuta ensin vähän aikaa ilman yläpetiä että tajusivat mikä tekniikka on paras. Tossa riippumatossa noi reunat on aika leveät niin siitä pääsee helposti yläpetiin. Meillä se on molempien lemppari paikka.
PoistaTuo toinen puu on niin iso niin pitääkö se laittaa seinään tai kattoon kiinni? Meillä oli joskus kattoon laitettava ja kattoon jäi ihan kamalat jäljet :( Mutta noi xxl puut on kyllä ihanan jykeviä eikä meidän siitä vielä repsota naruakaan. Meillä on vaan se versio missä toi maja on puuta eikä tuota kangasta :) Se on vähän kalliimpi mutta niin kovin hieno! Lisäksi tuo on kiva kun siihen voi vaihtaa noita kankaiden värejä!
Ai niin, totta muuten - toi mun uusi suosikkipuuhan on ihan järkyttävän kokoinen! Tajusin koon vasta, kun menin katselemaan Zooplussaan käyttäjien kuvia. :-o Joo, ehkä ei sittenkään tuollaista jyhkymuhkua meille, vaikka tasojen sommittelu olisi täydellinen. Voi itku, miksi pitää olla näin hankalaa?! Mä en uskalla luottaa, että Nuppu oppisi välttämättä oikean tekniikan riippumaton kanssa. :-D Kun neiti on vähän semmoinen ”kaksi vasenta tassua” -malli...
PoistaJos me oltaisiin Ameriikassa, niin löytäisin heti aika monta meille sopivaa, esim. tämä tai tämä tai tämä. Enkä edes jaksa nyt linkata, mutta kun hakee "cat tree" -kuvahausta, niin löytyy kaikkea ihan liian ihanaa... *snif* Tulee vähän sellainen olo taas kerran, että pitäisi hankkia isompi asunto, jotta voisi sisustaa sen kiipeilypuilla. :)
Juu meillä tuo puu ei tosiaan saavuttanut suurta suosiota alkuperäismoodissaan. Nykyisellään se on ruma, mutta käyttökelpoinen ja kömpelykselle sopiva.. :D Puu itsessään on kyllä tosi tukeva ja hintansa väärti, ei siinä mitään. :)
PoistaJos "piparkakkupuuta" (http://www.zooplus.fi/shop/kissat/raapimispuut/suuret_puut/alle_180cm/606607) myytäisiin hintsusti isompana, se olis täydellinen, niin rakastettu se meidän hajonnut oli. Saattaa toki vaatia lisätukia, ettei puut katkea heti alkuunsa. Mäkin oon jostain syystä ollut tosi krantulla päällä katsellessani puita, kun mikään ei kelpaa kuitenkaan... (Ihan huvikseen vaan tutkailen tarjontaa..) :p ;D
Mä kävinkin jo katsomassa, että mitäs sille teidän puulle lopulta kävikään, kun muistin, että sitä vähän tuunattiin! :-D Tuo piparkakkutalo olisi ihan unelma Nupullekin, mutta meidän pikku kaksiosta ei varmaan löytyisi sille riittävän isoa tilaa - ja se tosiaan olisi täydellinen vähän isompana. On tää kyllä hankalaa. Marraskuun muruset löysi meille aika sopivan puun täältä, mutta rupesin jahkaamaan, onkohan tuokin vähän liian pieni. Isompia ei tuoltakaan sivustolta löytynyt, mutta mukava siellä oli käydä kranttuilemassa, joten käyhän säkin. :-D
PoistaMeillä on ollut jo vuosia (varmaan kymmenkunta vuotta - ostettu edesmenneelle kissalle, nykyisetkin käyttävät mieluusti)sellainen kiipeilypuu, että ulottuu lattiasta kattoon ja on "ruuvattu kiinni" ja hyvin on toistaiseksi pysynyt ja kestänyt - vaikka se aina välillä keikkuu aikas pahasti, varsinkin kun jos tuo 8 kg katti loikkii (kyllä, kiloistaa huolimatta se on nopsa ja topsa poika!) innosta vinkeenä :P
VastaaPoistaKiitos kommentista! :) Onpa teillä kestänyt kauan tuo puu, vaikka teidän kisu on paljon isompi kuin Nuppu ja Juju, jotka ovat molemmat alle viisikiloisia! Mä olen kyllä katsellut joitain kattoon ruuvattaviakin puita, mutta niistäkään ei ole löytynyt vielä sellaista versiota, joka tuntuisi sopivalta Nupulle. Se ei nimittäin ole mikään haka kiipeämään runkoa pitkin tai loikkaamaan korkealle. Puussa täytyisi olla riittävästi välitasoja ja mielellään ainakin kaksi suht korkealla olevaa nukkumapetiä, jottei tule kränää. :-D Täytyy vielä jatkaa tutkimuksia - onhan niitä puita muuallakin kuin Zooplussalla.
PoistaJoo, se on kestänyt kauan - rupesin tänä aamuna katselemaan vanhoja kuvia - ihan kaikkia vanhoja kuvia en kuitenkaan jaksanut tutkia ( :P ) - ja löysin pari kuvaa ajalta 02/2007 missä entinen kissa röhmötti kyseisen kiipeilypuun ylimmällä vanerilla. Siinä kiipeilypuussa on "loota" alhaalla ja pari vaneria ylempänä, mutta mikä siinä oli sitten vielä lisäksi sellainen "roikkukangas" yhessä välissä niin se ei juurikaan ole ollut käytössä (paitsi että se oli vähän tiellä, niin se myös rupesi roikkumaan aika pahasti jo muutaman käyttökerran jälkeen...). Meidän molemmat kissapojat ovat / on olleet aika suuria - suurempia kuin teidän muruset..., tyttökissa (tällä hetkellä on 2 kissaa, edesmennyt oli poikakissa) on niin topsa että vaikka se on aika paljon pienempi on niin topsa että se antaa huutia toiselle suuttuessaan ja poju joutuu häipymään tyttösen vihan alla :P Mutta on ne välillä olleet kaksinkin siinä kiipeilypuussa :P
PoistaTuo puu on kyllä aika klassikko! :) Epäilen, tehdäänkö enää edes noin kestäviä... On kyllä hankalaa löytää sellainen puu, joka vastaisi useamman kissan tarpeisiin, kun meilläkin nämä ovat niin erilaisia. Nuppu on rohkea mutta kömpelö, kun taas Juju on ketterä mutta arka. Nuppu riekkuu yleensä aina ensimmäisenä ylimmillä orsilla ja mä seuraan huolestuneena vieressä. :-D Mulla tutkimukset jatkuvat edelleen. Terkkuja teidän puukiipijöille! <3
PoistaMeidän mussulaiset kiittää terkuista - tyttönen juuri veteleekin unosia kiipeilypuussa ja poju tarkkailee pihan tapahtumia ikkunalaudalla :P Ja on meillä joskus käynyt putoamistumpsauskin - poju tipahti joskus keväällä yläorrelta kesken unosten, kun rupesi vanuttelemaan (unissaan)... - eikä ehditty tehdä mitään kun se jo löysi itsensä lattialta (n. 1,2 m pudotus)... - mutta se kipusi heti samaa kyytiä takaisin orrelle :P Ja kissoilla on joskus hypyt epäonnistuneet, mutta sitten ne ovat ottaneet hyppynsä uusiksi...
PoistaVoi ei, mikä äksidentti! :-o Kyllä kissojenkin kanssa saa välillä olla sydän syrjällään - mutta onneksi ei käynyt kuinkaan! :) Meilläkin on joskus todistettu (varsinkin Nupulta) epäonnistuneita loikkia. Se lähtee välillä ihan kummallisiin yrityksiin, jotka ovat lähtökohtaisesti tuhoon tuomittuja, mutta onneksi ei ole sattunut mitään. <3
PoistaJuu, kisut on välillä aika ihmeotuksia ;) Mitä tulee raapimispuihin tms. juttuihin, niin onko tullut käytyä fyysisesti kaupoissa, etenkin lemmieläinliikkeissä? Näin tänään eräässä liikkeessä, kävin meidän kisuille vähän herkkupaloja, useammalaisia raapimis-/kiipeilypuita ;)
PoistaOlen mä vähän niitä livenäkin vilkuillut, mutta ei ole tullut vastaan vielä mieluista lemmikkikaupoissakaan. Usein ovat aika pieniä - ja toisaalta sitten myös kalliita. Kunhan loma alkaa, niin täytyy tehdä vähän tarkempaa tutkimusta. :)
PoistaTää on niin postauksista paras!
VastaaPoistaKuules, voi sääli, annoin juuri eilen oman Tiklini kiertoon kaverille! Olisinpa tiennyt että sen voi antaa sullekin. Luin sen pariin kertaan, koska eka kerta oli hidas. Sehän on vähän semmoinen kirja, että ekat sata sivua on yhtä hinkkausta eikä se ala vetää ollenkaan - mutta sitten kun se alkaa vetää, niin _todellakin_ vetää! Niin että jaksa vaan.
Hauska kuulla! :-D
PoistaJa kyllä mä aion tuon Tikli-projektin viedä kunnialla loppuun, kun tässä kommenttiketjussakin on tullut jo kaksi uskottavaa kannustusta. Mua ehkä vähän puuduttivat ne Theon Las Vegas -vuodet, mutta nyt kun ollaan taas New Yorkissa ja vähemmän pöllyssä, niin imua on hivenen enemmän. Jännä ilmiö - tykkään, vaikken ole mitenkään lumoutunut. Tai ehkä tämä vain ei ole lumoutumiskirja. Raportoin sitten, miten kävi. :)
Kanaverkolla aidattu takapiha... hmm ei kai taka-ajatuksena vaan ole ottaa paria kotkottajaa kissojen kaveriksi.. ;D
VastaaPoistaVoi olla, että nyt on vähän kotkotuskuumetta ilmassa ja salahaaveita siihen suuntaan. :) Odottelen innoissani myös sun raporttia uudesta parvesta ja mahdollisista nousevista agilitytähdistä. :)
PoistaTiklin ahmin heti uutuudeltaan, suit sait. Kauhian kiva postaus, kun niin paljon uutta tietoa.
VastaaPoistaMitenhän mua ei nyt ollenkaan yllätä, ettei sulla kauan nokka tuhissut tämän(kään) kanssa! :-D Meillä on kovin erilaiset lukuhaasteet! :-D (Miten se voi olla jo suoritettu?!) :o)
PoistaKiva postaus, opittiin uutta teistäkin :)
VastaaPoistaMeillä kaupasta ostettu, kattoon asti yltävä kiipeilypuu kesti käytössä huiman kuukauden, minkä jälkeen todettiin, että parempi tehdä ihan itse. Riiviöillä tuota massaa riittää, joten puun tulee kestää kovempiakin rallitteluja. :)
Kiitos! :)
PoistaOhoh, teillä ei puu sitten kauan saanut huojua tuulessa! :-o Riiviö-nimitys taitaa olla oikein osuva. :-D Mulla ei pysy vasara(kaan) kädessä, joten pakko turvautua kaupan antimiin. Nuppu ja Juju ovat onneksi aika rauhallisia kiipijöitä, kun puu kesti neljä vuotta, mutta ripsuttelu kuluttaa väkisinkin sisalit ennen pitkää poikki. :-I
Kissa on nostettu pöydälle, ihan kirjaimellisesti! ^.^ Ihan kauheen ihania juttuja teistä! <3 Tottakai ihanaiselle Nuppuis-pötkyläiselle piti keksiä laulu.. <3 Hau-hausta tuli mieleen, että me tervehditään ukkelin kanssa toisiamme "haudihou" tai "hauhau", hassu yhteensattuma jälleen :D Kyllä teidän pitää saada oma pikkuinen piha, että saatte Jujun kanssa lisää tilaa zumbailuille ja hippaleikeille! :D
VastaaPoistaKiitos! <3 Ihanaa, kun joku reagoi näihin hauhaumaulauluihin ja muihin... Vähän jo hävetti, että piti niistäkin mennä kertomaan. Jätin sentään paljastamatta, että Nupulle lauletaan myös biisiä ”Nuppu ei oo mikään schmopsi” (..?) ja Jujulle Dallasin tunnusmusiikkia "Pupuup-pupuup-pu-pikkuinen kissi-iihaanaa se-e on!” :-D Kai teilläkin on edes pari tunnusbiisiä Mimmille ja Alfredille? Tuosta hauhautervehdyksestä (spookya) voisi lähteä kehittelemään jotain... Jotta se on hauhau! :o)
PoistaHehe, ei ole tunnusbiisiä, koska sävelkorvani on olematon. Sen sijaan rääkkään kissoja loputtomalla "Alvleet alvleet alvleeeet moimoimoiiiiimitäalvleeeet" -lässytyksellä :D Nuppuhan ei kyllä olekaan mikään schmopsi, mutta Schmimiii-lättänokka saattaa kuulla schmopsiudesta vielä.. :DD Hauhauhun pieni välikevennys, että se on sentään miehen keksimä, eikä mun (ei niin spookya?). Hauhau! :o)
PoistaMun tutkimuksen mukaan sävelkuluilla ei ole niin väliä (Nupulta kuuluu aina "här här", kun alan hoilottaa sen korvan juuressa). Jos haluat laulaa oikeaoppisesti Schmimiiiille schmopsibiisiä, niin voin paljastaa, että sävel on sama kuin "Uuno, Uuno on numero yksi". :-D "Schmimmi, Schmimmi on schuloinen schmopsi" voisi toimia. :-D (Ja on se hauhau vähän spooky silti.) Alvleet! :-D :-D Melkein looginen lempinimi!
PoistaMahtavan kattava ja söpö tietopaketti, kiitos siitä :)
VastaaPoistaMukavaa kesänjatkoa !
Kiitos! Ja teille myös! :) Kohta alkaa äl oo äm aa! :)))
PoistaNäitä oli tosi kiva lukea tällein uuden lukijan näkökulmasta 😄 !
VastaaPoistaOnpa hauska kuulla! :o) Tässä tulikin tällaista perustavanlaatuista infoa. :-D
Poista