Puuskia ja puhureita

Viime postauksemme päättyi ihanaan vapauden hurmaan. Nuppu-kaunotar löyhytti tassujaan Titanicin kannella ja seilasi turkki hulmuten kohti jännittävää horisonttia. Vaan eipä Jujukaan mastosta tähyillessään nähnyt tummia pilviä, joita Hupsusaarten ylle oli kasautumassa.
 

Nupun olisi kannattanut ostaa Acapulcosta Gore-Tex-tuulipuku.

Ensimmäinen pieni pilvenmöllykkä ei ollut vielä kovin synkkä. Se ei tuonut mukanaan sadetta mutta pienen tuulenpuuskan kuitenkin. Koska Miss Nuppu of the Seas osoittautui niin suosituksi mööpeliksi, emme raaskineet seilauttaa sitä alkuperäissuunnitelman mukaisesti eteiseen. Keskelle olkkaria ankkuroituneesta loistoristeilijästä tuli kuitenkin ongelma, kun halusimme katsoa hömppäkomedian mutta kannella limboavat kissat peittivät puolet valkokankaasta. Niinpä aloitimme ahkeran sisustusprojektin. Kun mieheni raahasi vanhaa kiipeilypuuta kolmatta kertaa ympäri asuntoa, kuului kuitenkin pahaenteinen ”raks”.

 

Ajatella, miten tällainenkin tukki voi voimakkaissa otteissa katketa tulitikun tavoin!

Kissoille kerroimme, että pasaatituulet ne vain puhalsivat palmuvanhuksen kumoon.

Föhn-tuulet sentään kuljettivat luoksemme jotain kivaa: vanhan palmun
paikalle kasvoi hetkessä tällainen valoisa ja siro orkidea.

Seuraavan kerran tuuli kääntyi vastaiseksi, kun yritin kirjoittaa aivan tavallista pikku postausta tänne blogiin. Vaikka kuinka tökin näppäimistöä, ruudulle nytkähteli niin nihkeää tekstiä, että olin vähällä uinahtaa. Unenrippeet tosin katosivat, kun yritin miettiä puisevalle postaukselleni edes hauskaa kuvitusta. Ainutkaan valokuva ei onnistunut, vaan otokset olivat joko heilahtaneita, pimeitä tai täysin epäolennaisia. Niinpä nauhoitin Jujusta agilityvideon, jonka oli tarkoitus kiskoa onneton postauksemme epätoivon suosta. Halukkaat saavat tässä vaiheessa heittää ilmoille arvauksen, suostuiko Juutuubi lataamaan videota koko kansan katsottavaksi!

 

Tällaista bloggaus on pahimmillaan: johtosotkuja, tyhjiksi hulahtaneita akkuja,
läppärin täyttynyttä muistia ja kirjurin totaalista pään tyhjyyttä.

Jujua harmitti, kun emo uhosi jo panevansa pillit pussiin lopullisesti. 
Kuten huomaatte, niin ei vielä käynyt.

Pahin ukkospilvi ajelehti kuitenkin päälleni sunnuntai-iltana, kun saavuin lihakset kolottaen kotiin ratsastusleiriltä. Huomasin, että Nuppu lipoi tavallista enemmän etutassuaan ja välillä jopa ravisteli sitä. Niinpä pidin sille pikaisen terveystarkastuksen, jossa selvisi, että varpaiden välissä oli tutun näköistä punoitusta. Olin kuvitellut, että tassukamppailumme oli jo historiaa, sillä neiti on töpötellyt jo yhdeksän kuukautta varpaat priimakunnossa, mutta vanha vaiva möllöttää taas mörkönä arjessamme.

Joka puolelle asuntoamme ilmestyi
tällaisia kieltomerkkejä.

Niinpä Nupulle vedettiin päähän turvakypärä.

Vaikka Nuppua ei periaatteessa haittaa elää satelliittina,
se protestoi kuupan epätrendikkyyttä: tämä liilatassuinen
töttänä nähtiin jo viime kaudella. Oranssi olisi sesongin väri...

Keksimme sentään iloksemme, että hyvien nettiyhteyksien varmistamiseksi
Nuppu-satelliitti voi toimia myös aurinkopaneelina ja ladata samalla
niin omia kuin emonkin moninaisia akkuja.

Nupun tassua hoidetaan nyt laimennetulla Betadinella. Puhdistettuihin varpaanväleihin huiskautetaan ripaus Bacipact-pulveria ja toivotaan parasta. Olen yliherkkänä kanaemona kissaemona kärsinyt tilanteesta kovasti. Apein mielin hemmottelin aamulla Nuppua syöttämällä sitä tassusta, kun Juju päätti yhtäkkiä piristää hieman tunnelmaa. Se lönkötti reippaasti paikalle ja läimäytti tassullaan vettä niin, että pisarat vain roiskuivat meidän kaikkien vakaville nassuille. Juitsin toive toteutui, sillä pakkohan minun oli nauraa. Samalla haaveilin, että keittiöömme ilmestyisi kaunis sateenkaari, joka johdattaisi meidät kohti onnekkaampia tuulia…

Nuppu haluaisi vielä lähettää synttärionnittelut mummille!

Jujukin lähettää mummille aurinkoiset kehräykset ja lupaa pitää tunnelmaa yllä vastakin!

Tässä myös sokerina pohjalla se Jujun uusin agilitytemppu: