Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulkukissat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kulkukissat. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. huhtikuuta 2015

Vieraan maan maukuja

Nuppu ja Juju ovat kermapeppuisia pikku aristokatteja. Ruoka tulee niiden beigeihin ufokuppeihin kuin Manulle illallinen, niiden turkkia pestään, harjataan ja puunataan, niitä leikitetään monta kertaa päivässä ja ne saavat suukkoja ja rapsutuksia yli lain sallimien rajoitusten. Kaikesta tästä on tullut palleroille melkeinpä itsestäänselvyys, ja varsinkin Nupun vaatimuksia kuunnellessa tulee joskus ihmetelleeksi, miten kyltymätön voi pienen kissan mukavuudenhalu olla. Siksi minusta oli tärkeää koota kuninkaalliset räggärit kainalooni ja kertoa niille, millaista elämää Kanarian kissat viettivät.

Juju veikkasi, että Atlantin saarilla kaikilla kateilla on oma vesiskootteri,
ja Nuppu oli varma, että Kanarian räggäritypykät nauttivat palmujen
katveessa pina coladaa raksujen kera.

Nupulla ja Jujulla alkoivat korvat lerpattaa, kun paljastin, että etelässä on paljon kissoja, joilla ei ole lainkaan omaa kotia. Nuppu yritti ehdottaa, että kulkukissat ovat sen elokuvaidoli O'Malleyn kaltaisia onnellisia seikkailijoita, mutta emo joutui surukseen sanomaan, ettei niin aina valitettavasti ole. Onneksi kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka haluavat parantaa kissojen oloja, ja hotellimme Kanarialla oli aktiivinen siinä puuhassa. Jokaisessa huoneessa oli lehti, jossa kerrottiin, että kulkukissoja leikataan, rokotetaan ja adoptoidaan, ja muurien ympäröimän hotellikompleksimme suojissa asui suuri joukko kissoja, joiden elämä ei ollut oikeastaan lainkaan hullumpaa.




Nuppu ja Juju yllättyivät, kun kissojen koti ei ollutkaan bambumaja vaan aika perinteinen
boksi. Niitä säälitti pikkuruinen raapimapuu, mutta toisaalta oikeat palmut saivat
räggärini henkäisemään ihastuksesta. Nupulle ei kerrottu hotellin 24 h raksubaarista.
Kissoilla oli myös paljon mukavia lymypaikkoja kivimuurilla ja näkymät omalle lammikolle.
Minä taas kiiruhdin joka aamu heti herättyäni parvekkeelle tarkistamaan,
kuinka monelle kisumisulle sain kulloinkin toivottaa buenos diasit!

Hotellin reviiriltä löytyi myös auringon lämmittämiä portaita fiinin ravintolan tuntumasta.

Kauniin väriset rakennukset toimivat jännittävinä kuvaustaustoina, ja Nuppua
harmitti, ettei se päässyt hotellin alueelle mallikansiotaan täydentämään.

Toiset kissat suostuivat poseeraamaan heti täysillä, kun taas jotkut
karjuivat, ettei niiden nassuja saa kuvata ja laittaa ties mihin nettipamfletteihin.
Kun kisulle selvisi, että edustan blogia Hupsu ja tosi höpsö, jossa seikkailee
hieman hänen oloisensa Juju-kissa, hän muuttui heti suopeammaksi.
Siitä lähtien aloin saada kissat kellahtamaan tällä tavalla jo pelkällä läheisyydelläni.

Hyvä on, myönnetään, että saatoin myös kyykistellä ja lässyttää, eikä edes puhuta siitä,
kuinka pitkiä rapsutussessioita vietin mm. tämän suloisen kattimattisen kanssa.
Juju ja Nuppu olivat hetken mustasukkaisia mutta unohtivat pian koko jutun, sillä emo
loihti niille oman kujakattiseikkailun, jossa vanha, risainen silityslauta vedettiin esiin
vaaralliseksi kallionkielekkeeksi. Living on the edge! Kyllä kermapeputkin sen osaavat!