sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Gaselli pullerokuurilla

Hoksasin eilen, että hiekkarantasesonki on nyt parhaimmillaan. En uskaltanut heittää vielä talviturkkiani, mutta villatöppöset sentään huljutin Suomenlahden kesäisiin aaltoihin. Uimarannan lähistöltä löytyi jäätelökioski, josta kävimme hakemassa miehen kanssa jäätelötötteröt, ja kermaisen makeaa herkkua lipoessani mietin, ettei teko varsinaisesti edistänyt bikinikuntoon pääsyä. Olo kuitenkin viileni ja mieli virkistyi, mikä oli kaikkein tärkeintä. Samalla koin myös antavani hyvän esimerkin Jujulle, joka passitettiin toukokuun puolenvälin paikkeilla niin sanotulle pullerokuurille.
 
Otapa, Juju, vähän emosta mallia! Herkku päivässä pyöristää somasti!

Kevään mittaan Jujusta on irronnut rekkalavallinen karvaa. Turkin alta ei kuitenkaan paljastunut muhkeaksi pumpattua gladiaattoria, vaan ankeriasmainen pikku gaselli, joka sai emon huolestumaan virtaviivaisesta ulkomuodosta. Höyhensarjalaisiakin toki tarvitaan, mutta missä menee hoikkuuden ja ruipeluuden raja? 


 
Ehkä siinä, jos muistuttaa enemmän konepestyä villasukkaa kuin muhkeaa kissaa?

Tai kun jalat ovat virttyneet auringossa seitsemänmetrisiksi?!

Juju ei ole koskaan ollut tyypillinen ragdoll. Sillä on aina ollut pitkät raajat ja vinttikoiran fysiikka, ja eläinlääkäri on kuvaillut sitä hoikaksi pojaksi. Koskaan en ole saanut ohjetta lihottaa sitä, mikä olisikin vaikeaa: Juju syö hyvällä ruokahalulla mutta vain sen verran kuin on tarpeellista. Jopa lempiruoissa tulee seinä vastaan, eikä Jujun helmasynti ole ainakaan mässäily. Oletan, että pikku kuikelomme on kuitenkin kunnossa, sillä se ei oksentele kuin satunnaisia karvapalloja, ja touhuaa ja spurttailee tavanomaistakin riehakkaammin. Ei siis varmaan ole ihme, että painostakin on karannut parisataa grammaa, mutta Jujulla ei olisi vara yhtään hoikistua, joten emo otti tehtäväkseen palauttaa painon ennalleen.


 
Tässä on kaksi hyvin erikokoista kissaa, mutta ne molemmat painavat lähes saman verran! 


Nupun ihannepaino on 4,6 kiloa, ja se on pysynyt lähes grammalleen näissä mitoissa koko aikuisikänsä. Vyötärölle ei ole muodostunut makkaroita, eikä neitiä ole koskaan tarvinnut patistella ruokakupille. Herkkäkuonoinen Juju on sen sijaan toista maata. Se on hyvin tarkka ruokavaliostaan eikä hyväksy kupposeensa esimerkiksi ravintopitoisempaa penturuokaa.


 
Eihän Juju ole mikään vauva vaan iso poika! 

Nuppu taas on pieni tyttö, jolla on iso peppu. <3 Terveisiä Cocolle!


Tuhdeimmillaan Juju on painanut reilut viisi kiloa, mutta silloin kissoilla oli käytössään 24 h -Alepaa muistuttava raksubaari. Papanoiden napostelu oli molempien kissojen lempipuuhaa, mutta sen jälkeen, kun Nupulla todettiin varastopunkkiallergia, meidän oli pakko poistaa lähes kaikki kuivamuonat asunnostamme. Siirtyminen märkä- ja raakaruokaan teki selvästi hyvää: Nupun allergiaoireet helpottivat, molempien kissojen turkin kunto koheni, ja mussukoista tuli kaiken kaikkiaan elinvoimaisempia. Painon laskeminen oli varsinkin Nupun kohdalla hyvä asia, mutta Jujulle toivoisin edes jonkinlaista vararasvakerrosta. Niinpä tartuin vinkkiin, jonka sain Nupun anopilta: voisin hankkia lampaanrasvaa ja plurtsauttaa sitä vähän Jujun kuppiin ruokahalua kasvattamaan. 
 
Rustiikkisen herkun etiketissä on Jujun lajitoverien kuva. Vaikuttaa lupaavalta!


Ajattelin, että pieni huomaamaton rasvatujaus saattaisi onnistua, mutta vaikka ujutin uutuutta Canaganin sekaan vain muutaman milligramman, Jujulta meni fiilikset. Se haistoi heti, että annoksessa oli jotain mätää, ja olin jo vähällä luovuttaa. Onneksi keksin vielä yhden keinon: dippauksen. Turautin rasvaa kämmenelleni ja kostutin kuivattua tonnikalapalaa ihraliemessä. Juju epäröi hetken, mutta tämän herkun vetovoima oli suurempi kuin lampaanrasvan luotaantyöntävä vaikutus. Niinpä sain sisäänajettua lampaanrasvan Jujun makumaailmaan. Nyt olemme jo päässeet tilanteeseen, jossa Juju nuolee loput rasvat kämmeneltäni, ja liekö rasvan vai emon kannustavien sanojen ansiota, mutta parin viime viikon ajan Juju on halunnut santsata oikeaa ruokaa. Eräänä aamuna se jopa oli niin kylläinen hyvästä ZiwiPeak-aamiaisesta, ettei se jaksanut raahata pullottavaa masuaan edes Hipsun hiusstudiolle! 
 
On mukavaa, että Juju myös itse muistuttaa, milloin on rasvauksen aika.


Sen saranat suorastaan narisevat,
ja pieni koipi huitoo jäykästi ylös ja alas.

Pienen öljyämisen jälkeen Juju on entistä ehompi.
Sen turkki on kiiltävämpi ja emo helpottuneempi.

Ilokseni voin tämän päivän punnituksen jäljiltä kertoa, että Juju on jo saanut takaisin ne parisataa kadonnutta grammaa! Tavoitteeni olisi, että saisimme kesän aikana ylitettyä viiden kilon rajapyykin. Kun Juju täyttää elokuussa aikuismaiset kuusi vuotta, vauvapainonkin soisi olevan historiaa.

 
Jäätelöä kissat eivät meillä tietenkään syö, mutta Jujun kuuluu saada nuuhkia
kaikkea uutta, mitä asuntoomme eksyy. Tämä nuuskuu mansikalta ja kaloreilta.

Kumman kesäherkun sinä mussuttaisit ensin? :-D

16 kommenttia:

  1. Jäätelöaddikti koki hetkellisen epätoivon, mutta kyllä pikkuinen räggäri vie voiton kesäherkkukisassa tietty ❤ Hienoa, että Jujun rasvaus on sujunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu tuulettaa mutta lupaa, että saisit valita molemmat!❤ Mäkin olen iloinnut hyvistä rasvaushetkistä ja niiden tuloksista! :))

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Nuppu ja Juju kiittävät kehuista - ja niiden mama on täällä pakahtua ylpeydestä. ;)

      Poista
  3. Tuo jäätelökuuri on niin hyvä, täälläkin noudatetaan ympäri vuoden :)
    Koirille on muuten jo omaa jäätelöä, onkohan kissoillekin ?
    Nero kylläkin syö silloin tällöin mielellään ihan ihmisille tehtyä jäätelöä, vanhanajan vaniljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäätelö on tosiaan aina hyvä idea! :-P Nerolla on hyvä jätskimaku - ei liikaa kikkailua, vaan tuollainen iätön klassikko! :) Siinäpä olisi Jujulla kiikkaamista ja ihmeteltävää, jos emo toisi joskus Mustin ja Mirrin kylmälaarista aidon ja oikean kissajäden! Tuli ekana mieleen jokin possunsydänmehujää. Brr. :-D

      Poista
  4. Tsemppiä Jujulle.
    Mullakin on massakausi meneillään ja purkkimoskaa on täytynyt välillä syödä ihan liian isot määrät. Jätän sitten kohteliaasti osan ruuasta kuppiin ja peittelen sen niin hyvin kun vaan pystyn tämän lattian kanssa, josta ei irtoa hiekkaa tai multaa tai mitään.

    Lampaanrasva vois maistua paremmin kuin tuo purkkimössö. Kiitoksia vinkistä.

    T: Ilmo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi massakaksoseni, Ilmo!
      Rasittavia tämmöiset pullerokuurit, kun me fiksut pojat kuitenkin itse tiedettäis parhaiten, minkä verran maistuis mitäkin - ja minkä päälle taas kannattaa kaapia sitä näkymätöntä hiekkaa... Toivottavasti sullekin kokeillaan herkkujen rasvausta. Se on melkein kuin kissojen popcornia!
      Slurps-terkuin,
      Juju

      Poista
  5. Hienoo Juippis että oot saanut vähän lihottua jee! Ja onneks emos on niin fiksu että se osasi dipata tonnikalaa ihraan, niin kamalalta kuin se kuulostaakin :D haha. Eiköhän susta vielä saada painava poika, mut ei haittaa vaikka ootkin tommonen sporttinen poju ei kaikilla tarvi olla yhtä isoa peppua ku Nupulla ja Cocolla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, kun annoit emolle ton vinkin - se on niin onnellinen, kun mulla alkaa olla sikspäkin päällä muutakin kuin ihoa ja karvaa! Ja ne ihrapalat on tosi herkkua - ja arvaa mitä?! Ei oo kertaakaan ees yrittänyt tulla yhtään plörrimpää tavaraa hiekkikselle. Siitäkin äiskä on riemuinnut kovasti. Ja ihan hyvä, ettei oo peba kovin pahasti levinnyt, kun se on Cocon ja Nupun trademark.
      Kallistushalein,
      Juippa (eikä mikään Ruippa)

      Poista
  6. Hyvä että Jujun hupeneminen on saatu kuriin! Olisihan kamalaa, jos olisi vähemmän Jujua, kun se on niin komeakin! Toki täytyy tasapaino olla: sopiva paino pitää myös suorituskyvyn optimaalisena, jolloin jaksaa paremmin ja nopeammin ylittää esteitä ja tehdä temppuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, miltä hupeneminen kuulostaa - ei saa mammanpojasta lähteä hippustakaan! <3 Onneksi rasva on toiminut edelleen, ja ruoka on maistunut. Ja kieltämättä virtaa tuntuu riittävän entistä enemmän. Eihän tuon rämäpään perässä pysy! Jospa saataisiin pian viriteltyä pitkästä aikaa tuhti agilitypostaus! :))

      Poista
  7. Mimmi toivoo, että viiden kilon rajapyykki ylittyy nopeasti, ettei vain jää Juitsia isommaksi :-D Mutta että seitsemänmetriset räpylät? Nyt kyllä juksaatte. ;D
    Hyvä, että keksit keinon, jolla lammasrasva uppoaa. Meillä onkin päinvastainen tilanne ja kissat on syöneet pari kuukautta laihisraksuja. :O Tarkoitus oli saada Alffis rantakuntoon, mutta toki Mimmikin on kaventunut siinä sivussa (äh, ei olisi tarvinnut) samaisen parinsadan gramman verran. No, tiedetäänpä nyt, millä painoa voi yrittää hilata ylöspäin, jos tarve vaatii. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuli Jupperille lisää pulleroitumismotivaatiota! Voi ei, miten noloa olla omaa daamia heiveröisempi! Räpylät ovat onneksi miehisissä mitoissa - ja vain ehkä pari senttiä liioiteltiin. :o)

      Painoasiat on kyllä niin hankalia - milloin on liikaa ja milloin liian vähän! Onneksi meillä Nuppu tuntuu olevan painoasioissa aika itsestään ohjautuva. Käyhän se puntarillakin ilman pyyntöä. :-D Tsemppiä teidän rantalookkien hankintaan, ja Mimmille terkut, ettei Juitsin takia tartte keventää. Poitsu tykkää, kun on enemmän Mimmiä halattavaksi. <3

      Poista
  8. Onnittelut kertyneistä grammoista, se on aina ilo, kun kissan painonlaskulle saa stopin. :) Meillä avun toi lopulta *kröhöm* Gourmeen lohimousse. Nykyisin onneksi alkaa mennä jo muutkin, ihan oikeat ruuat, Pojan kurkusta alas. Täytyypä pitää tuo lampaanrasva mielessä, jos painonlasku tuottaa vielä ongelmia. Mahtava vinkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Sain vähän lisäboostia tähän Juitsin painontarkkailuun teidän blogista. Onneksi Pojallekin löytyi keino grammojen kartuttamiseen. Tuntuu, että välillä pitää tosiaan kutkutella ruokahalua vähän herkuilla. Ja kannattaa tosiaan pitää tuo lampaanrasvakin mielessä - olen kiitollinen siitä vinkistä itsekin. :) Vieläkin Jujua vähän epäilyttää, jos sitä laittaa ruoan sekaan, mutta herkkujen kanssa rasva onneksi kelpaa erittäin hyvin.

      Poista