keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Pakkasta ja paahtoa

Arktiset pyörteet riepottelevat maatamme, ja vaikka olin onnistunut surfaamaan flunssa-aaltojen ulottumattomissa kiitettävän pitkään, viime viikolla jokin pöpö tarttui kaulahuiviini (luultavasti täpötäyteen survotusta ja miten sattuu kulkevasta metrosta) ja onnistui nujertamaan minut pariksi päiväksi osittaiseen vuodelepoon. Snörppäsin surkeana untuvapeiton alla, mutta onneksi minun ei tarvinnut olla hetkeäkään yksin, vaan tohtori Juju huolehti taas maman grillauksesta
 
”Ei hätää, äiskä. Mä en päästä sua nousemaan koko päivänä ees veskiin tai juomaan.”

Napsin sinkkitabletteja ja kittasin kuumaa mehua samalla, kun Juju teki taikojaan. Pikku tohtoriherran paahtokyvyt olivatkin sen verran suvereeneja, että keittiössä majaileva leivänpaahdin sai yllättäen kamalan kateuden puuskan. Se tajusi kohdanneensa voittajan ja lopetti tsemppaamisen. Torstaina iltapalapaahdon yhteydessä rakkine sammutti valonsa ja yritti vangita viimeiset leivänkannikat ikuiseen paahtoon. Ymmärsimme yskän: oli aika vetää töpseli viimeisen kerran seinästä ja ryhtyä suunnittelemaan tulevaisuuden paahtoja. 



Selvää oli, ettei pelkkä tohtori Juju riittäisi. Se paahtaa kyllä hienosti mamaa,
mutta veikkaan, ettei ruispuikula lämpenisi sen kyljen alla riittävän rapeaksi.


Olen ennenkin kertonut, kuinka tärkeää paahtaminen minulle on. Käytän paahdinta enemmän kuin kahvinkeitintä tai mikroa pesukoneesta nyt puhumattakaan, joten uuden leivänpaahtimen hankinta oli iso päätös. Perehdyimme huolellisesti tarjontaan ja puntaroimme kuumeisesti vaihtoehtoja. Kokonaisen vuorokauden sietämättömän paahtovajeen jälkeen talouteemme muutti Kitchen Aid.
 
Kuvittelin, että laite olisi joko hopeinen, punainen tai musta,
mutta se olikin toffeelaikukas ja näytti yllättävän ahkeralta.

 
Keittäisiköhän tämä keittiöapuri meille myös aamupuurot,
piilottaisi sekaan mantelin ja ripottelisi hedelmiä päälle?


Pyyntöni taisi olla liikaa, sillä pikku keittiöapuri joutui soittamaan paikalle
toisen pikku keittiöapurin, joka ei näyttänyt lainkaan yhtä palvelualttiilta.


Lohdutin Nuppua ja Jujua, että hassuttelin vain niiden kustannuksella.
Oikeasti Kitchen Aid oli jo kytketty sähköverkkoon ja se paahtoi
ensimmäisiä leipiään. Kun homma oli hoidettu, kuului PIM...
 
...ja kissani olivat hypnotisoidut. Nuppu varsinkin vaipui syvätranssiin
ja aloin jo pelätä, että se muuttuisi paahtoleiväksi tai muhkusämpyläksi.


Uusi paahdin hypnotisoi myös meidät, sillä koskaan aikaisemmin
ei paahtoleipä ole maistunut yhtä hyvältä!

Miten te muut olette huolehtineet riittävästä paahteisuuden asteesta näin helmikuun pakkasilla?

22 kommenttia:

  1. Ihania kisuja ;) Teillä taisi olla isompi paahtoloota kuin meillä joskus kymmenkunta vuotta sitten, koska kisut mahtui noin hyvin sinne teillä; meillä entinen kisu päätti ängetä väkisin uuden paahtimen lootaan, vaikka oikeesta vaan puoli kisua olisi mahtunut sinne! :P
    Toivottavasti on flunssat ja muut pöpötaudit menneet siellä ohi, meikällä ei ole onneksi iskenyt (ainakaan toistaiseksi) - vaikka sitä tuntuu olevan täälläkin päin liikkeellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pieni tuokin loota oli, mutta Juju onnistuu kutistumaan tarvittaessa vaikka kuinka pieneen tilaan! :-D Toivottavasti onnistut välttämään pöpöt jatkossakin! Flunssailu on niin inhaa, vaikka kissat tekevät siitäkin olotilasta siedettävämmän.

      Poista
  2. Me paahdettiin emäntää muutama viikko sitten ja hyvin se auttoi! Leipäpaahdinta emäntäkin tykkää käyttää, mutta tämän asunnon laite ei ole niin hyvä kuin emännän oma, jonka on syönyt laatikkopino. - Pepsi ja Max

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti paahdettu, Pepsi ja Max! <3 Toivottavasti se emäntä pääsee pian kaivelemaan oman paahtimen taas esiin!

      Poista
  3. Oijooi, mitä korkeaa draamaa teillä on riittänyt! Nuppunen jännittää, montako karvayökkölä mama saa kröhhäistyksi esiin, Juju koettaa täyttää kaikki talouden- ja sairaanhoidon tehtävät ja sitten vielä te jäätte ilman lämmintä ruokaa paahtovehjekriisin vuoksi!

    Täällä on kans hoidettu mun flunssaa oikein tehokkaasti pari päivää, välillä naaau-nam-nam-lisäyksin, kun palveuskunta tuijottelee vain huhtikuisia lentolippujaan lämpimään eikä muista, että pakkasella pitää tarjota paljon ruokaa lämmitinkissoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Nuppu katsoi pää kallellaan, että mikäs äiskään taas iski. :-D Onneksi ei tullut karvapalloja! Toivottavasti ei sultakaan ja olet pian taas entistä ehompi - suureksi osaksi toki kissojen ansiosta! <3 Ei varmaan ne lentoliput ja etelänhaaveetkaan toipumista hidasta. :)

      Poista
  4. Naurattaa kamalasti tuo epäpalvelualtis apuri. :DD

    Täällä ei paahdeta mitään koskaan, mutta ei olla kyllä oltu tänä vuonna flunssassakaan. Syy-seuraussuhde selvä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin nauratti muakin! :-D Nupulla ei ole pokerinaamaa.

      Enpä tiedä tuosta paahdon ja flunssan yhteydestä. Mä onnistuin superpaahtoelämästä huolimatta karttamaan flunssat ja flunssantapaiset ainakin puolitoista vuotta. Toivottavasti seuraavaan menee vähintään yhtä kauan - niin ihanaa kuin Juju-tohtorin huomassa onkin.

      Poista
  5. Täällä tulis kyllä tosi kuuma, jos vielä paahdettais päältä! On pitänyt keksiä toisenlaisia hoitokeinoja, esimerkiksi kevyt, lyhytaikainen painautuminen kylkeen kiinni toimii tässäkin ilmastossa. Onneksi on kissoja, niin sairastaminenkin on paljon kivempaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kissa piristää oloa silloinkin, kun kurkkua kolottaa, päätä kivistää ja nenä snörppää! Ooh, vähän käy kateeksi tuo teidän ilmasto taas. 8) Kieltämättä kissojen työlistalta voi muuttaa lämmitystoimenpiteet helliksi painautumisiksi. <3 Ne toimivat säässä kuin säässä.

      Poista
  6. Joko olet toipunut vuorokauden mittaisesta paahtovajeesta? Kuulostaa kammottavan pitkältä ajalta, jos on addiktoitunut laitteeseen. :-D Kakkosapuri on ihan ilmiselvä minä keittiöön paiskattuna, tosin miljoona kertaa söpömpi. Onneksi ykkösapuri oli valmiina käärimään hihapuhvinsa ja paahtamaan mitä paahdettavissa oli. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaahan se paahdottomuus oli, ja sitä joutui ihminen kyseenalaistamaan koko leivän syömisen ja pohtimaan identiteettiään ihan tosissaan. Mutta tuo uusi paahdin hallitsee paahdon niin hyvin, että vanhat traumat unohtuivat. Leivistä tulee juuri sopivan rapeita pinnasta mutta pehmoisen lämpimiä sisältä. Yeah! :o)

      Mäkin näytän tuota kakkosapurin naamaa aina keittiöhommissa - siksi en voinut sitä soimata. :-D Meidän taloudessa miehet ovat niitä kodin todellisia hengettäriä. :)

      Poista
  7. Onneksi grillausmeetelmä toimi flunssaan ja leivänpaahdotkin jatkuvat taas häiriöttä. Kaksi suurenpuoleista kotikriisiä on ratkaistu ja kuvien keittiöapulaisilla on hetki aikaa levähtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nyt on taas elämä mallillaan ja paahdot oikealla asteella! :o) Nyt voi jo nauraa helpottuneesti koko episodille ja keskittyä sinisimmuapurien ihasteluun.

      Poista
  8. Onpas todella kaunis paahdin mutta ei tietenkään vedä vertoja kisuleille kauneudessa.
    Hienoa jos flunssa on jo voiton puolella. Kivaa viikonloppua ja kevään alkua ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuo punainen paahdin tuo kivasti väriä keittiöön - ja on jännässä kontrastissa Hupsujen sinisiin silmiin. <3

      Poista
  9. Lämpöä siis riittää! Hyvä näin pakkasilla justiinsa. Meillä on pientä paahtelua yleisimmin päiväunien aikaan, joskus harvoin jopa kahden puolen ihmiskönttiä. Leivänpaahdin taas paahtaa mieluiten ruisleipää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmitys on tärkeää näillä keleillä - ja päikkäripaahto ihan ehdoton! <3 Meidän uusi paahdin on päässyt kokeilemaan jo monia eri leipälajikkeita - ruis toimii aina! :-P (Tulipas taas nälkä!)

      Poista
  10. Näyttääpäs modernilta paahtimelta! Ja tuo toffeelaikukas paahdin hurjan pehmeältä. :D Kissat on kyllä parhaita flunssaisen kavereita, ei paljon muita vilttejä tarvitse! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paahdin on modernein paahdin, jonka olen koskaan nähnyt. On niin luksusta, miten se tarttuu leipiin ja kiskoo ne hempeästi sisuksiinsa. Ei mitään rämpsäyksiä ja äkkihiostusta kuten edellisellä laitteella. Ja jos on pakko olla flunssassa, niin mieluiten kissaseurassa. <3

      Poista
  11. Kyllä tommonen jujupaahtaja kelpaisi meillekkin jos meidän paahdin sanoo itsensä irti. Minäkin paahdan aina leivät, ei voi syödä leipää ilman paahtamista! Hih tuo Nupun ilme :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu ei turhaan peittele tunnetilojaan - karvanassusta näkee kaiken! :-D Kitchen Aid on ollut tosi hyvä, ja leipä tosiaan ei ole leipä ilman paahtoa!

      Poista