 |
| ”Jeiiii! Silmissä vain vilisee pusuja, unia, hiekkisreissuja ja rypsipossuja...” |
Oli ihan normaali keskiviikkoaamu, ja heräilin hyvin sujuneesta yöhorteestani jo pari minuuttia ennen miehen herätyskelloa. Tunsin oloni virvoittuneeksi ja energiseksi, mutta koska minulla ei ollut vielä kiirettä mihinkään, jäin loikoilemaan peittoni alle, kun mies lähti keittämään kissoille aamupuuroa. Tiesin, että aamupalan jälkeen hurinakaksikko päästettäisiin kimppuuni ja meillä olisi vielä pitkästi yhteistä halipusuaikaa.
 |
| Puurokulhon nuoltuaan Nuppu jonottaa makuuhuoneen ovella, jotta se pääsee ensimmäisenä emoa herättämään. Yleensä se hoitaakin vastuullisen tehtävänsä oikein rapsakasti. |
En osaa sanoa, mikä meni tällä kertaa pieleen, mutta seuraavat muistikuvat minulla on hetkestä, jolloin havahduin hassuun ääneen. Se kuulosti suurin piirtein tältä: ”Nas, nas, nas, LUTS! Nas, nas, nas, LUTS!” Räpyttelin hetken hämmästyneenä silmiäni, mutta tajusin nopeasti, että olin yllättänyt Nupun ”suihkusta”. Se suki tyytyväisenä peppukarvojaan korvani juuressa, ja hyvä niin, sillä muuten olisin nukkunut pommiin! Vilkaisin hätääntyneenä kelloa, mutta torkahdukseni oli kestänyt vain parikymmentä minuuttia. Kehuin huojentuneena Nuppua valppaudesta ja huolenpidosta läheltä-piti-tilanteessa.
 |
| Vastineeksi sain hurinaa, ja töppäsimme Nupun kanssa nyrkkimme yhteen. ”Anytime, emo!” se sanoi ja lupasi hoitaa herätykset jatkossakin yhtä hyvin. |
Aamumme sujui tuttuun tapaan. Mussutin aamupalaa, muokkasin itseni työkuntoon, petasin sängyn päiväkuosiin ja lahjoitin kissoille joka-aamuiset raakalihaköntsät. Kahvia särpiessäni ihailin, kuinka aamut ovat yhä valoisampia, ja tunsin jo kevään kolkuttelevan Hupsuttamonkin ovea. Olin sanalla sanoen onnellinen, ja se oli hyvä tunne se.
 |
| ”Me puhjetaan maman kanssa keväisin ihan uudenlaiseen kukoistukseen.” |
Kun kiskoin kenkiä jalkaani, kurkistin vielä keittiön kellosta, olinko hyvin aikataulussa, sillä tavoitteeni on aina olla raitiovaunupysäkillä muutamaa minuuttia vaille kahdeksan. Silloin tukkani nousi kissapipon alla pystyyn, sillä kello oli kolmea vaille yhdeksän! YH-DEK-SÄN! Ei kahdeksan. Ou nou!
 |
| ”Aika paha juttu, äiskä. Mitähän siellä toimistolla nyt sanotaan?” |
 |
| ”Herätä mut vain, jos tulee loparit!” |
Tunsin oloni niin hönöksi, etten voinut muuta kuin virnuilla koko työmatkan ajan. Oli onni onnettomuudessa, ettei minulla sattunut olemaan aamulla palaveria – ja loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta, olenko töissä puoli yhdeksältä vai tuntia myöhemmin, kunhan päivän tunnit tulevat täyteen. Niinpä illan tullen toimiston vähitellen tyhjentyessä erään deskin äärellä paloivat vielä valot. Tietokoneen kelmeässä kajossa työtään teki kissanomistaja, joka turvautuu vastedes oikeaan herätyskelloon karvavekkarin sijaan.
 |
| Näihin oveliin teddynalleihin ei voi luottaa herätysbisneksissä. Muistakaa se! |
Voi ei! :D Onneksi Nuppu herätti, etkä nukkunut vielä pidempään! :) Meillä karvaiset herätyskellot toimii vähän liiankin aikaisin, jos Misu on sisällä yötä, silloin noustaan jo aamu neljän maissa.. :)
VastaaPoistaNo sanopa muuta - parempi myöhään kuin ihan järkyttävän myöhään! :-D
PoistaJos Nuppu ja Juju pääsisivät vapaasti makkariin, niin veikkaan, että ainakin Nupulle tulisi hellyyspuuska viimeistään neljältä. Siksi meillä on aina ovet kiinni. Mutta yleensä Nuppu herättää mut heti, kun se päästetään makkariin (se tosiaan jonottelee ovella ja tulee heti inisten puskemaan mua ja mönkimään mun peiton alle), mutta nyt se mokoma oli vain hiipinyt viekkuun nukkumaan! :-D Ja Juju-sankari oli niin ikään kiepillä jalkopäässä ilman pienintäkään aikomusta herättelyyn. Mutta ekstrauni tuli tarpeeseen - oli kerrankin ihmeen virkeä ja innostunut olo heti aamusta. :)
Haha, voi ei ja hups. Onneksi ei käynyt kuinkaan ja mikäs sen parempaa kuin herätä virkeänä ja onnellisena! Tunti sinne tai tänne, eikös niitä kellojakin kohta jo siirretä kesää kohti.. ;) Onneksi Nuppu oli ajantasalla (ainakin kesäajantasalla), ettei toimistolla ihan yöhön asti mennyt ^.^ Ai että näitä teidän höpsöttelyjä on niin kiva lukea :))
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista! :o) Olihan se superpitkä yö keskellä viikkoa aika ihana vahinko ja autuas maistiainen kesäajasta. Me voitaisiin oikein hyvin Nupun kanssa siirtää ”kissankelloa” tunnilla eteenpäin jo nyt. Ja ensi viikolla taas tunnin lisää jne. Todellista sloulaiffia. <3
PoistaOh noes! Kuulostaa jokseenkin tutulta, meillä Lilli osaa sammuttaa kännykän herätyskellon, parkkeeraa tassunsa sopivasti siihen näytön päälle ja kun herätys pärähtää soimaan, sievästi siirtää tassuaan pari milliä ja avot, herätys ohitettu :D
VastaaPoistaTuo on jo hi-tech-nukkumatteilua! :-D Hetken tuudittauduin jo turvallisuuden tunteeseen, ettei pommiin nukkumista voi enää tapahtua, kunhan muistan asentaa kännykkään herätyksen, mutta jaa-a. :)
PoistaKarvavekkarit ajattelivat vaan äiskän parasta ❤️
VastaaPoistaNo näin mäkin sen lopulta tulkitsin. ❤️ Olo oli hyvä ja levännyt koko päivän, joten kyllä kissat tietävät, mitä mami tarvitsee.
PoistaKisulit tajuaa elämän tarkoituksen, tunti sinne tai tänne, maailmaa pyörii silti :)
VastaaPoistaKivaa sunnuntaita !
Kiitos, ja samoin myös teille! :) Nämä pörröläiset saavat elämän aina oikeaan perspektiiviin. Olen ihan ylitunnollinen, ja teki hyvää huomata, että muita lähinnä huvitti mun lisäunen rohmutus.
PoistaKarvavekkariin voi kyllä luottaa. Se herättää täsmälleen silloin kuin sen on määrä. Se tosin ei aina ole juuri silloin kun ihmisen mielestä pitäisi. Ovat siinä(kin) mielessä kuin velhot. (A wizard is never late. Nor is he early. He arrives precisely when he means to.)
VastaaPoistaHyvä ettei pommiinnukkumisesta tullut seurauksia. Liukuvassa työajassa on se hyvä puoli, että ellei aamusta ole sovittuja asioita, voi töihin mennä vaikka vähän myöhemminkin. Tosin kotiinkin olisi kyllä kiirus illan puoleen. (Kuin Tom Bombadililla: Tomilla huoli on talostaan ja odottaa Kultamarja.)
(Olen Tolkienin vaikutuksen alaisena. Jatkuvasti vähän ja ajoittain paljon.)
Nuppu on kyllä melkoinen mamin Gandalfiina, joka tekee näemmä taikojaan niin kuin parhaaksi näkee. Ja olihan tämä viimeisin loitsu ihmisenkin parhaaksi, sillä harvoin on ollut yhtä tarmokas olo työpäivän startatessa. :-D My preciousssssit ovat kyllä niin hurjan preciouseja, ettei mitään rajaa. <3 Mutta aion silti turvautua toisenlaisiin vekkareihin jatkossa, ettei uinailusta tule paha tapa.
PoistaAarteet on todella niin preciousss, että jos joku meinaisi ne viedä tai niit vahingoittaa, niin varmasti sähisisin, huutaisin, purisin ja vainoaisin varasta hamaan loppuun saakka! :-D
PoistaJos tavoite on herätä tiettynä aikana, kannattaa ottaa käyttöön vekkari, jonka herätysaikaan voi vaikuttaa helpommin. ;-)
Just näin! :-) Tämän mä opin kantapään kautta. Maman precioussseillä on ihan Oma Aika. Söpö ja Hyvä Aika. Mutta eri. :-D Tänään heräsin oikeaoppisesti kännykän kilinään. Se oli toki ajastettu niin, että jäi vielä puoli tuntia aikaa pusutella karvavekkareita. <3
PoistaMeillä on toistaiseksi toiminut vähän liiankin hyvin eli myös viikonloppuisin...
VastaaPoistaMutta hei, kevät on ihanaa aikaa ja se on ihan kohta tuossa noin!
Meilläkin tämä on toiminut aina tosi hyvin - varsinkin viikonloppuina! :-D Siksi tuo keskiviikkoinen unimaraton vähän pääsi yllättämään. Ja aah, kevättä kohti on hyvä mennä! :)))
PoistaRuffe voisi tulla sinne kailottamaan, tänään aamullakin sain kuunnella Rufuksen ''ihanaa'' laulua kello yhdeksältä aamulla. En nauti.. Nykyään Ruffe alkaa huutamaan aina kahdeksan aikaan aamulla :D
VastaaPoistaTervetuloa meille kailottamaan, Ruffe! :-D Kasiltahan on myöhään, ja ysi olisi oikein luksusta. Meillä Kiljukaula ja Piipertäjä alkavat möykkäämisen jo ennen seiskaa. Varsinkin viikonloppuna. Yleensä heivataan niille ruoat ja otetaan sitten vielä pienet jatkounet. Välillä ne jopa onnistuvat - niin kuin esim. keskiviikkona... Vähän liiankin hyvin...
PoistaSelvästi tiesivät, että emolla oli univelkaa :)
VastaaPoistaMeillä karvavekkareihin ei voi luottaa, ne voivat ihan hyvin nukkua kaikessa rauhassa herätyskelloon asti. Tänä aamuna Olga kiipesi päälleni puoli kahdeksan maissa ja siinä sitten nukuttiin yhdessä yli yhdeksään, onneksi oli sunnuntai!
Kissat aistivat tällaiset asiat ja hoitelevat mamin velkakierteet! :-D
PoistaYhteiset unet ovat parasta, mitä tiedän - ja päälle lötkähtävä kissa. <3 Kelpaa arkenakin! :o)
Huh, olipa jännä tarina. Meidän karvakellot ovat kyllä melko luotettavia siinä, että mokomat herättävät aina liian aikaisin. Täällä aurinko nousee jo viiden maissa ja kissat heräävät suunnilleen samoihin aikoihin. Pidetään ne siksi makuuhuoneen ulkopuolella, mutta silloinkin voi luottaa siihen, että viimeistään klo 9 kuuluu "miau miau" tai "skriits skriits" jostain niin kovaa, että siihen varmasti herää.
VastaaPoistaMeilläkin on tuo ensiherätys yleensä aina ennen mitään kelloja, mutta kun masu on täytetty, niin kissat yleensä haluavat halia (eli herättävät mut) tai näemmä nukkua. :-D Oi että, kun täälläkin nousisi aurinko jo viideltä. Mulle sopisi elämä lämpimässä aurinkopainotteisessa maassa paremmin kuin hyvin...
Poista