lauantai 4. helmikuuta 2017

Nuppu Urhoollinen

Juju on perheemme virallinen pupupöksy. Siinä missä muut näkevät rypistyneen nenäliinan, Puitsi bongaa nokkaansa teroittavan kyhmyjoutsenen. Nupun leukakarvoista roikkuva ruoanmuru näyttää Jujun silmään iljettävältä laavamonsterilta, ja nakkisormisen emon kylppärin lattialle jongleeraama hammastahnatuubi saa poitsun sutimaan ensin paikoillaan kuin piirretyissä ja luikkimaan sitten nenä valkoisena asunnon kauimmaiseen kolkkaan.
 
Turvallisuussyistä armas arkajalkamme on maastoutumisen mestari.
Sen vartalo on alati kiikutusvalmiudessa, koska asuntomme
on täynnä emon epäilyttäviä röykkiöitä ja mystisiä myttyjä.

Nupulle maailma näyttäytyy aivan toisenlaisena paikkana. Sen turvallisuudentunnetta eivät hetkauta edes eläinlääkärit, riemusta kiljahtelevat lapset tai eteisen hattuhyllyn raoista puuhkahännän päälle putoilevat lapaset. Koska typsykkä on aina niin yltiörohkea, yllätyin kovasti eräänä tavallisena arkiaamuna, kun Nuppu Urhoollisesta tulikin Nössö Ei-niin-urhoollinen.

Pöh! Nyt on tulossa melkoinen kalavale, koska eihän tämä ärjypantteri pelkää mitään!

Valmistelin itselleni aamupalaa samalla, kun kissoille oli sulamassa pussillinen pakastettua rypsipossua. Neppo Neppari ei millään jaksanut odottaa herkkuja, vaan hinasi itsensä tiskipöydälle ja vaapotti kohti lihapussia. Jostain selittämättömästä kohtalon oikusta kyseinen loppasuuahmatti pysähtyi kurkistamaan tiskialtaaseen, ja siihen matkanteko sitten tyssäsikin! Nuppu inahti kauhusta, juoksi masukarvat hyllyen kauemmas ja vilkuili vielä hätääntyneenä olkansa yli altaaseen päin.

 
Nuppu, ryömikö putkistosta keltahampainen cityrotta?

 Vai kiiluvasilmäinen alligaattori?

Koska Nuppu ei turhasta hötkyile, minuakin alkoi jännittää. Kurkistin sydän pamppaillen altaaseen. Ja arvaatteko, mikä siellä oli?! Pidelkää kiinni hatuistanne ja ottakaa turvaksenne talikot ja taikasauvat. Altaassa nimittäin vaani kauheista kauhein, hirveistä hirvein, yököttävistä yököin
 ja luonnottomista luonnottomin…
 
 ...ei räggäri vaan...
 
…lusikka! Notta näin rohkeita me Hupsut olemma!

Koetaanko muissakin kissakodeissa selittämättömiä sätkyjä, 
vai onko elämänne rohkeaa rokansyöntiä?

32 kommenttia:

  1. Voi Nuppu! Heijastiko lusikka kasvoissasi olleen unihiekan murusen ja järkytyit siitä? No sen saa pesemällä pois ja olet taas yhtä kaunis peilikuvassa kuin ennenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lusikassa oli ylösalaisin ihan kummallinen karvamonsteri! Nyt on nassu pesty, ja viimeisin vilkaisu peiliin todisti, että tässä ollaan taas ihan yhtä nättejä tyttöjä kuin ennenkin. -Nepsi

      Poista
  2. Kisujen sielunmaisema on tutkimaton. Tänään meille ihmeteltiin yhdessä ja erikseen kummallisista kummalisinta asiaa - lattiaa! Mamin silmiin siinä kohdassa ei näkynyt yhtään mitään, ei edes vinosti lattian tasolta katsottuna.
    Mutta lusikka olisi saattanut pompahtaa sieltä altaasta Nuppusen päähän ihan ylllättäen, kyllä sitä oli syytäkin varoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat mystisyydessään niin hassuja ja viehättäviä otuksia! :-D Meillä Nuppu varsinkin näkee sellaisia asioita, joita ihmissilmä ei millään havaitse. Veikkaan, että sillä on jotain mielikuvitusystäviä, joiden kanssa se temmeltää. :o) Pääasia on, että katit viihtyvät. Ja eihän se keltään ole pois, jos vähän varoo potentiaalisesti häijytapaisia lusikoita. :)

      Poista
  3. Juju ja Ivan ovat hengenheimolaisia: Ivan tuntuu joskus pelästyvän jopa omaa varjojaan ja tututkin asiat pitää tarkistaa varovaisesti, kun on ujo piimä -päivä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juju lähettää täältä Ivanille high five -läpsyn! Parempi varoa kuin katua! :o)

      Poista
  4. Hui, miten pelottava esine siellä pientä kissaa pelottelemassa. Nipsu oli nuorena tosi pelokas, mutta nykyisin urhea. Jesse on vielä arka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettäs kehtasikin lusikka sillä lailla säpsäyttää neitosta! Saas nähdä, rohkaistuuko Juju vielä vuosien saatossa. Mutta jos ei, niin ei haittaa - kyllä mama suojelee villasukilta ja kalkkarokäärmeiltä. :-D

      Poista
  5. Äägh, onneksi Nuppu ehti livahtaa monsteri-lusikan tieltä, tiedä mitä se olisi tehnyt! Meillä säikytään myös kaikkea, mikä on "väärässä paikassa väärään aikaan", enkä aina edes hoksaa, mille Alfred sähisee.. Kerran oli fleece-peitto liian rutussa sohvalla, se oli kammottavaa. :D Aina vaan Nuppusen silmät saa mut huokailemaan, ne on iiihanat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, kun teillä on ollut paha paikka! :-o Fleece LIIAN RUTUSSA!!!! :-D Voihan höppänäkatit! <3
      Nuppu kiittää simmukehuista ja räpsyttelee lumoavasti ripsiään. Tuohon katseeseen uppoaa ihan sydäntä myöten.

      Poista
  6. Luettiin tätä tarinaa tässä jännittyineinä Roopen kanssa ja oltiin niin helpottuneita, kun altaasta löytyikin vaan lusikka! Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jännittävien hetkien myötäelämisestä! :-D Onneksi tämä tarina päättyi huojentavasti.

      Poista
  7. Turvallisuus ennen kaikkea! Lusikoista ei voi olla varma. Ihmisten esineistä ei voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Parempi olla vähän liian säpsy kuin kohdata arvaamaton lusikka henkseleitä paukutellen. :)

      Poista
  8. On ihan terveellistä pitää varansa tässä maailmassa! Zetor on hölmömpi, se ei tajua pelätä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se juuri noin. Mutta ehkä Zetor ei ole hölmömpi vaan indianajonesimpi. :)

      Poista
  9. Ninni naukaisi kauhusta ja kipusi näppikselle kommentoimaan juttua mutta vieritti vain aiemmat kummastelut uudestaan esiin.

    Minullekin tuli mieleen, että kun on noin kiiltävänkupera laitos, ties mitä merkillisyyksiä se on heijastellut. Vai tykkäätkö muka itse vääntyillä peilitalossa miten sattuu?

    Edellisen Laku-kissani aikaan kävi kerran niin, että kun tulin kotiin ja avasin oven, pihalle säntäsi kauhistunut ruskea paperipussi. Laku saatiin lopulta kassista ulos. Se joskus hirmuisen VÄÄÄÄÄÄÄH!-äänen kanssa ryntäsi syliini, liekö häntä ajanut taas kissariepua takaa...

    Peppi on melkein flegmaattisen rauhallinen mutta harvoin Ninnikään kummemmin säpsyilee. Ehkä pitäisi näyttää lusikkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, olen kyllä sen verran pönttö, että aina naurattaa Lintsin peilitalossa! :-D Eikä mulle riitä, että vain katsoo kuvajaista, vaan pitää vielä ilvehtiä ja tanssahdella - tai mikä nyt minkäkin peilin edessä tyhmimmältä näyttää. :o) Mutta ei ole Nuppu emoonsa tullut. Ehkä se Miss Ragdoll World -titteli on tässä ratkaiseva tekijä - eikä universumin kauneimman sovi näyttää vääntyneeltä! :)

      Voi, Lakun pussisäpsäys oli varmasti hämmentävä kokemus! Hellyttävää, miten toinen tuli hätätilanteissa sun syliin turvaan. <3 Ehkä Pepille ja Ninnille voisi vilauttaa lusikkaa - jospa niitä vaikka naurattaisi oma hassu peilikuva. :)

      Poista
  10. Onneksi altaassa ei vaaninut mikään lusikkaa hirvittävämpi :D Pöpö on aika rohkea, mutta joskus pelästyy jos jotain odottamatonta tapahtuu. Kuten jos ovikello soi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovikello on kyllä paha! Meilläkin se säikäyttää aina molemmat kissat sängyn alle. Mutta ei mene kauan, kun ne jo kuikkivat eteisessä, että kuka tuli, kuka tuli, kuka tuli? :o)

      Poista
  11. Täällä elettiin tätä kauhutarinaa niin mukana, että tätikin säikähti lusikkaa. Ja sitten siltä pääsi hermostunut kikatus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :-D Onneksi ei kiljahdus, niin ei levitetty vahingossa pakokauhua Triolan leppoisaan sunnuntai-illanviettoon. :o)

      Poista
  12. No täällähän juttua lukiessa, loppua kohden, hain hatun ja talikon...ja sitten se olikin lusikka ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erinomaisesti eläydytty! :) Ja jos Nuppua on uskominen, niin talikko kannataa pitää aina lähistöllä, jos on lusikoita liikkeellä.

      Poista
    2. Mutta mutta! Tuli liikkeellä olevista lusikoista mieleeni. Tiiättekö, meillä lusikat ON liikkeellä. Niitä katoaa aivan päntiönään. Niitä on ollut toista tusinaa kumpaakin kokoa, ja nyt ei ole kuin viisi pientä ja isojakaan ei paljon sen enempää ole.

      Niin että Nuppu on kyllä oikeassa, lusikat on epäilyttäviä!

      Ps. Ovikelloa meillä pelästyy 50% ihmisistä ja 100% kissoista.

      Poista
    3. Teillä on oikeasti aika huolestuttavan kuuloisia lusikoita! Muakin vähän hirvittäisi tuollaiset vaeltavat aterimet! Meillä ehdottomasti eniten liikkeellä ovat sukat. En tiedä, mitä ne siellä pyykkikorissa kärhämöivät, mutta sukkapareilla on tapana erkaantua ennen pyykkäystä ikuisiksi ajoiksi! En tajua, mihin evakkoon niitä menee...

      Mäkin säpsähdän aina ovikelloa. Se soi meillä niin harvoin!

      Poista
  13. Unohdin ovikellon! Ja sen, että muinainen Laku-kissa pelkäsi miehiä, koska talossa asui vain naisia (miesväki haudattu) ja ovesta sisään kolistelevat miehet remontoida rymistelivät väistämättä. Vaikka perheystävä remontoija olisi tullut vaimoineen, lapsineen kylään, Laku oli varma, että kohta saha soi ja vasara kolkkaa ja katosi kylpyammeen taakse tuntikausiksi.

    Mutta varsinainen asiani oli tulla kertomaan, että Popot pogoillen -blogissa on teille tunnustus:

    http://www.rantapallo.fi/ananas2go/2017/02/06/vihdoin-valmis-jakamaan-tunnustuksen-blogger-recognition-awards/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tunnustuksesta, jonka ansiosta olen ollut tänä aamun huomattavasti normaaleja tiistaiaamuja ryhdikkäämpi! :) Nuppu ja Juju myös. Kehräsimmekin kovalla äänellä - ja leivoimme! :-D

      Ei ihme, että Lakulla oli ennakkoluulonsa miehiä kohtaan! Sahaamisnakuttelu on kamalaa! :-(Tekisi itsekin mieli mennä sykkyrään sängyn alle, kun pora alkaa laulaa naapurissa.

      Poista
  14. No onhan tuo aika hurja lusikka! :DD ihan alkoi täälläkin pelottaa ennen tuota kuvaa kun niin pelottelit :D oletteko kokeilleet sitä netissä villinnyttä kurkku ja kissa juttua? Meillä kisut ei mokomaa kurkkua edes huomanneet kun kerran sitä kokeiltiin... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän piti kerrankin kerätä jännityskierroksia, kun tämä meidän blogi on muuten niin lälly. :-D Ollaan testattu kurkkua ja banaania yms. katteihin, mutta ei meidänkään karvanassut niihin reagoineet. Ajattelin, että ehkä räggärit vain ovat koiramaisia vihannesten ja hedelmien suhteen. :)

      Poista
  15. Coco on kyllä semmoinen säikkypylly että saattaa välillä sähistä vaatemytylle.. :DD Ihana pönttö poika <3 Ruffe ei paljosta kyllä pelästy enkä usko että Ruffe on paljoa mitään ikinä säikähtänyt :') Muistan kun Coco mökillä pelästyi fasaania joka lähti lentoon, juoksi niin nopeaa ja matalana takaisin mökin sisään ettei oo tosi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coco-hömppä! :-D Juju ei ikinä sähise millekään, mutta voi sitä kiikuttamisen ja venymisen määrää, kun on ilmestynyt mytty uuteen paikkaan. :-D Fasaania pelästyisin mäkin, mutta Nuppu ja Ruffe vain katsoisivat rohkeina tassu tassussa. Ehkä niiden häissä vapautetaan ilmaan kyyhkysten sijaan parvi fasaaneja!:o)

      Poista