lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kuituisaa kilpavarustelua

Analysoin viikko sitten karvayökköjen sielunelämää, ja moiset pienten kissojen ruoansulatusputkistoa tukkivat ällöpötikät saivat meiltä täystyrmäyksen. Podin postauksen jälkeen huonoa omaatuntoa, koska olen antanut tuppojen vedättää Hupsuja 6-0, mutta kunniakseni on sanottava, etten jäänyt karvaoksuihin makaamaan. Koko maanantain ajan mieleni perukoilla hautui suunnitelma hurjasta kilpavarustelusta, jollaista ei ole nähty sitten kylmän sodan. Kun kello lopulta naksahti 16:15, kipitin töistä lähimpään ostoskeskukseen lompakko repuntaskussa poltellen.

 
”Ostaakohan mama mulle tuliterän skootterin, jolla pääsee karvayökköjä karkuun?”


Lemmikkiliikkeestä mukaan lähti tuubillinen kissanmallasta, ja ruokakaupan yrttiosastolta löysin vihdoin ja viimein vehnänorasta. Lisäksi ostin maissinsiemeniä, sillä harvakarvainen byökkääjämme on pikkuprinssimäisen nirso myös vihertuotteiden suhteen. Valmislaatikoissa kasvatettavat heinäsadot eivät Juidelle kelpaa, ja emokin vierastaa maksalaatikkomaista folioformaattia. Niinpä oli aika kokeilla jotain uutta.
 
Kun ajelin kotiin läpinäkyvään pussiin tungettu ”vehnäperuukki”
pyöränsarvessa heiluen, eräs japanilaisturisti näppäisi minusta
kiireesti valokuvan. Kyllä riittää Hokkaidossa ihmeteltävää!

Kotona minut otettiin vastaan erittäin lämpimästi, ja kissat halusivat päästä heti tuliaisia tutkimaan. Ja vaikka emon pinkistä sporttirepusta ei löytynyt skootteria, muskelivenettä tai kiiltävän punaista Ferraria, niin Juju oli oikein tyytyväinen sen antimiin:

 
”Jes! Vegespagettia! Jos tätä nassuttaa aikansa, niin päätyykö pusuun Mimmi-kissan kanssa?”

Juju mussutti heinää kuin Kippari-Kalle pinaattia, ja olin haljeta onnesta,
kun vihdoin löytyi iskän chilien rinnalle jotain muutakin maistuvaa kortta.

Aluksi Juju ihmetteli kissanmallasta ja nyrpisti sille nenuaan. En kuitenkaan antanut periksi, vaan tein kuten eläinkaupassa neuvottiin: pursotin tuubista tahnaa pienen iilimadollisen verran ja liimasin sen Jujun sorjaan sääreen. Pientä poikaa inhotti – syystäkin – ja se nuolla lipsutti kintun kiireesti puhtaaksi. Samalla Jujulle kävi, kuten minulle lomallamme: vihaan sieniä sydämeni pohjasta, mutta toiseksi viimeisellä buffet-aamiaisella löysin suosikkimössöni seasta sienen! Mieheni oli tiennyt asiasta koko ajan ja katsellut huvittuneena, kuinka popsin joka aamu sieniä hyvällä ruokahalulla. Nolona jouduin myöntämään, että sienet voivat olla hyviäkin. Saman johtopäätöksen Juju teki kissanmallaksesta, ja Puitsista kehkeytyi oikea olutpoika:

 
Ensimmäisen nirsoilukerran jälkeen Juju on lupsuttanut mallasannoksensa sormeltani
ja kerjää lisää varpaat harottaen. Mallas ei kuitenkaan ole herkku, vaan lääke.

Olen myös ottanut ronskimmat harjausmenetelmät käyttöön ja furminoinut Jujusta isoja tuppoja kerran tai pari päivässä. Kaikki toimenpiteet yhdessä näyttävät tepsivän, sillä ainuttakaan karvayökköä ei ole asunnossamme näkynyt. Pienet raksuannokset ovat myös selvästi parantaneet Jujun ruokahalua muidenkin ruokien suhteen, mikä on lämmittänyt sydäntäni. Tajusin, että yksi syy karvayökköjen lisääntymiseen tänä keväänä on saattanut olla se, etteivät kissat ehkä saa tarpeeksi kuitua, joka kuljettaisi karvaa kohti häntäpäätä. Jujulla avuksi ovat tulleet nyt raksut, mallaskuuri ja heinät, mutta onko kenelläkään ideaa, kuinka voisi huolehtia varastopunkeille allergisen Nupun kuidunsaannista? Nupulla karvanlähtö on onneksi hillitympää, mutta silti yökköjä on tullut muutamia nyt kesän korvilla. 

 
Jos tästä pufff-turkista alkaa lähteä kunnolla karvaa, niin hyök hyök vaan!

Olen ollut varovaisen onnellinen Nupun kohdalla siitä, että elämme jo kesäkuuta, eikä sen painajaismainen tassuvaiva ole ainakaan toistaiseksi palannut. Koska kesä on ollut aina atopisoivaa aikaa, olen ollut erityisen varovainen, eikä Nuppu ole saanut mitään uusia ruokia. Se syö suurimmaksi osaksi ZiwiPeakin täysravintomärkäruokaa ja lisänä raakaa lihaa (rypsipossua, possunsydäntä ja hevosta), mutta saakohan neitonen tästä ruokavaliosta riittävästi kuitua? Psylliumista olen saanut vinkkejä, mutta jauheessa saattaa asustaa Nupun vihollisia, varastopunkkeja. Niitä emme haluaisi Söpöstiinamme tassuja kutittelemaan. Mutta mahtaisiko mallasta uskaltaa kokeilla Nupullekin? Kas, sitä mietimme seuraavaksi.

 
Vai odottaakohan Nuppu, että Ruffe-kihlattu tulisi ja veisi sen kesäterassille ihan vain yhdelle päärynäsiiderille?

16 kommenttia:

  1. Hitsit, teidän huudeilla on noi vehnänorakset 10 kertaa komeammat kun meidän huudeilla! Nyt isku annoskateus :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ISOSTA marketista löytyi ISO pöheikkö. :-D Mulle tuli siitä annoskateuden sijaan tukkakateus. Jos puska ei olisi ollut niin vihreä, niin olisin laittanut sen ilman muuta päähäni ja muotoillut siitä yhtä upean ranskanletin kuin Frozen-leffan Elsalla...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No juu, mutta ei päätynyt suukkoon, ei. T. Pettynyt Juippa

      Poista
  3. Noi maissinsiemenet olis voinut korvata ihan vaikka pussillisella popcorn-maissia... ei siis mikropoppareita, vaan tavallisia kattilassa tehtäviä. ;) on edullisia ja pussista riittää useampaan kylvöön. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai me Hupsut nyt tuolla lailla loogisesti osata asioita tehdä! :-D Vaikeimman kautta aina mennään. Mutta kiitos vinkistä! Taidanpa kokeilla seuraavaksi kasvattaa kateille oman popcorn-pellon! :)

      Poista
  4. Oho, en oo kuullut monesta kissasta, joka söisi mallasta, vapaaehtoisesti varsinkaan! Hyvä että avut byökin torjumiseen järjestyi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoa tässä on vielä se, että meidän pikku nirsoilija vetää mallaksen vapaaehtoisesti! :-o Tai ehkä tämä onkin ihan linjassa kaiken muun kanssa: Jujulla vain on tosi omalaatuinen maku - ja esim. possunsydän ei kelpaa, koska se ei herättele makunystyjä samaan tapaan kuin mallas. Tai sitten Juju tajuaa, että jos se ei syö mallasta sormelta, ”iilimato” tuikataan taas inhasti nilkkaan, ja sitten ällöttää. Eli parempi nuolla kiltisti sormelta. Ei voi tietää, mikä selitys on oikea. :)

      Poista
  5. Jihuu oksottomuudelle ja Juitsipuitsin kesäkarvoitukselle! Saattaa olla, että Mimmulaista ei spagetin toisesta päästä löydy suukoteltavaksi, ellei joku keksi tehdä kanaspagettia... :D Schmimii kuitenkin kuiskuttelee, että Juitsin siirappista mallasta voisi maistella ihan koska tahansa, hihi ;)
    Meillä on herkkä raja, milloin mallas muuttuu hyvästä keinosta huonoksi, kun tahtoo ohjeen mukaan annettuna aiheuttaa mahanväänteitä ja ripaskasessioita. :p Tuo popcorn-vinkki menee täällä kokeiluun lomareissumme jälkeen, anonyymille kiitos! Josko Mimmikin ne kelpuuttaisi ja pääsisi jyvälle Jujun vegespagettiajatuksesta :)
    (Plus vielä, että limasienet on yäks tämänkin tätin mielestä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juitsi voisi antaa siirappisen suukon ihan Mimmin nenälle! <3 Kyllä sitten olisi kissat ihan sulaa mallasta ja vegespagettikin alkaisi maistua. Juitsi kyllä tykkäisi varmaan kanaspagetistakin, varsinkin jos siinä olisi vähän sardiinia seassa. (Herran suosikkimärkäruoka on nykyisin Canaganin kana-sardiini.)
      Ihmeellistä, että Juipan pöksyt ovat pysyneet valkoisina, koska yleensä kaikki outo aiheuttaa plörröisyyttä. Olen kyllä antanut mallasta tuosta syystä vähemmän kuin ohjeessa sanotaan - vain kerran päivässä sellainen sentin plurtsaus. Nyt ajattelin lopetella kuurin, kun ongelmia ei ole ilmennyt ja pötköt ovat oikein priimaa laatua.
      Onneksi sullekin tuli uutena tuo popcorn-vinkki. Luulin, että kaikki muut taas tietävät ja mä olen ihan kuutamolla. :-D Luin jostain, että maissi on monien kissojen mielestä maukasta. Toivotaan, että Mimminkin! Niin, ja sienistä näemmä saa hyviä ja erittäin epälimaisia afrikkalaisessa keittiössä. Kuola oikein valui sen kasvismuhennoksen ääressä. Kukapa olisi uskonut! 8-)

      Poista
  6. On kyllä monipuoliset eväät (lääkkeet), eiköhän noilla taistelu karvayökköjä vastaan voiteta.
    Vaatii näköjään akrobaattisia taitoja tuo heinän syönti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvältä vaikuttaa tilanne karvabyökkien suhteen, ja muutenkin tuntuu olevan Juitsin masu hyvässä kuosissa. :) Niin, ja niskalihakset jumppautuvat mukavasti heinää syödessä. Pitäisi itsekin lähteä tästä koneelta vähän heinänkorsia kurottamaan, ettei menisi hartiat jumiin.

      Poista
  7. Mä syön talvisin kans vehnänorasta ja keväällä siirryn kotipihan antimiin. Ruohoa pitää saada päivittäin :) -Alex

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa meilläkin olisi kotipiha, jonne voisi mennä laiduntamaan! :-o Olet onnenpekka, Alex! - Juizi

      Poista
  8. Aika hieno puska! Hyvä että on maistunut eikä enää tule ökkipökkiksiä! Ruffe tahtoisi viedä Nupun heti terdelle, mut ilmoista tuli vähän huonot ja kohta alkaa taas vesisateet joten terdelle menoa täytyy vähän taas odotella. Ruffen pitää myös miettiä miten se voisi karata ja kaahata meidän kaaralla beibinsä luo <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ollutkin muhkea? :-D Puska kilpaili puffailussa jopa Nupun kanssa. Neiti Söpönöpönenukin on harmitellut viime päivien vilakkuutta ja sateita, mutta terden sijaan kelpaisi kuulemma ajelu sillä teidän kaaralla. Jonnekin kivalle näköalapaikalle olisi kuulemma kiva päästä. Radiossa voisi soida jokin hempeä kissaballadi, kun pariskunta vähän kehräilisi kylki kyljessä ja nauttisi maailman menosta. <3

      Poista