 |
| ”Ostaakohan mama mulle tuliterän skootterin, jolla pääsee karvayökköjä karkuun?” |
Lemmikkiliikkeestä mukaan lähti tuubillinen kissanmallasta, ja ruokakaupan yrttiosastolta löysin vihdoin ja viimein vehnänorasta. Lisäksi ostin maissinsiemeniä, sillä harvakarvainen byökkääjämme on pikkuprinssimäisen nirso myös vihertuotteiden suhteen. Valmislaatikoissa kasvatettavat heinäsadot eivät Juidelle kelpaa, ja emokin vierastaa maksalaatikkomaista folioformaattia. Niinpä oli aika kokeilla jotain uutta.
 |
| Kun ajelin kotiin läpinäkyvään pussiin tungettu ”vehnäperuukki” pyöränsarvessa heiluen, eräs japanilaisturisti näppäisi minusta kiireesti valokuvan. Kyllä riittää Hokkaidossa ihmeteltävää! |
Kotona minut otettiin vastaan erittäin lämpimästi, ja kissat halusivat päästä heti tuliaisia tutkimaan. Ja vaikka emon pinkistä sporttirepusta ei löytynyt skootteria, muskelivenettä tai kiiltävän punaista Ferraria, niin Juju oli oikein tyytyväinen sen antimiin:
 |
| ”Jes! Vegespagettia! Jos tätä nassuttaa aikansa, niin päätyykö pusuun Mimmi-kissan kanssa?” |
 |
| Juju mussutti heinää kuin Kippari-Kalle pinaattia, ja olin haljeta onnesta, kun vihdoin löytyi iskän chilien rinnalle jotain muutakin maistuvaa kortta. |
Aluksi Juju ihmetteli kissanmallasta ja nyrpisti sille nenuaan. En kuitenkaan antanut periksi, vaan tein kuten eläinkaupassa neuvottiin: pursotin tuubista tahnaa pienen iilimadollisen verran ja liimasin sen Jujun sorjaan sääreen. Pientä poikaa inhotti – syystäkin – ja se nuolla lipsutti kintun kiireesti puhtaaksi. Samalla Jujulle kävi, kuten minulle lomallamme: vihaan sieniä sydämeni pohjasta, mutta toiseksi viimeisellä buffet-aamiaisella löysin suosikkimössöni seasta sienen! Mieheni oli tiennyt asiasta koko ajan ja katsellut huvittuneena, kuinka popsin joka aamu sieniä hyvällä ruokahalulla. Nolona jouduin myöntämään, että sienet voivat olla hyviäkin. Saman johtopäätöksen Juju teki kissanmallaksesta, ja Puitsista kehkeytyi oikea olutpoika:
 |
| Ensimmäisen nirsoilukerran jälkeen Juju on lupsuttanut mallasannoksensa sormeltani ja kerjää lisää varpaat harottaen. Mallas ei kuitenkaan ole herkku, vaan lääke. |
Olen myös ottanut ronskimmat harjausmenetelmät käyttöön ja furminoinut Jujusta isoja tuppoja kerran tai pari päivässä. Kaikki toimenpiteet yhdessä näyttävät tepsivän, sillä ainuttakaan karvayökköä ei ole asunnossamme näkynyt. Pienet raksuannokset ovat myös selvästi parantaneet Jujun ruokahalua muidenkin ruokien suhteen, mikä on lämmittänyt sydäntäni. Tajusin, että yksi syy karvayökköjen lisääntymiseen tänä keväänä on saattanut olla se, etteivät kissat ehkä saa tarpeeksi kuitua, joka kuljettaisi karvaa kohti häntäpäätä. Jujulla avuksi ovat tulleet nyt raksut, mallaskuuri ja heinät, mutta onko kenelläkään ideaa, kuinka voisi huolehtia varastopunkeille allergisen Nupun kuidunsaannista? Nupulla karvanlähtö on onneksi hillitympää, mutta silti yökköjä on tullut muutamia nyt kesän korvilla.
 |
| Jos tästä pufff-turkista alkaa lähteä kunnolla karvaa, niin hyök hyök vaan! |
Olen ollut varovaisen onnellinen Nupun kohdalla siitä, että elämme jo kesäkuuta, eikä sen painajaismainen tassuvaiva ole ainakaan toistaiseksi palannut. Koska kesä on ollut aina atopisoivaa aikaa, olen ollut erityisen varovainen, eikä Nuppu ole saanut mitään uusia ruokia. Se syö suurimmaksi osaksi ZiwiPeakin täysravintomärkäruokaa ja lisänä raakaa lihaa (rypsipossua, possunsydäntä ja hevosta), mutta saakohan neitonen tästä ruokavaliosta riittävästi kuitua? Psylliumista olen saanut vinkkejä, mutta jauheessa saattaa asustaa Nupun vihollisia, varastopunkkeja. Niitä emme haluaisi Söpöstiinamme tassuja kutittelemaan. Mutta mahtaisiko mallasta uskaltaa kokeilla Nupullekin? Kas, sitä mietimme seuraavaksi.
 |
| Vai odottaakohan Nuppu, että Ruffe-kihlattu tulisi ja veisi sen kesäterassille ihan vain yhdelle päärynäsiiderille? |
