lauantai 11. kesäkuuta 2016

Aistien sinfoniaa

Kevät ja kesä ovat perinteisesti hurinan, surinan ja sirkkelöinnin kulta-aikaa, eikä tämä vuosi ole ollut poikkeus. Kissojen kehruupörinä on aina musiikkia korville, mutta talomme keväisen hissiremontin äänet eivät varsinaisesti ilahduttaneet minua sen enempää kuin yläkerran naapurin kello 6:40 alkaneet pianosoolotkaan. Älämölömetelin huippu saavutettiin kuitenkin noin pari viikkoa sitten, kun talomme edustalta piikattiin asfalttia lähes koko yön ajan. Niin sikeäuninen kuin yleensä olenkin, raja tuli tuolloin vastaan. Heräsin äkäisenä kuin ampiainen, ja haave uudelleen uinahtamisesta haihtui kuin Juitsi-pupun huokaus Saharaan.
 
Vai huokaisiko pupunen sittenkin vehnänorasruukkuun? Mene ja tiedä.
 

Yritin ensin sinnitellä sängyssä tulpat korvissa ja tyyny korvan päällä, mutta eihän siitä mitään tullut. Mitä enemmän pyörin ja huokailin, sitä kauemmas uni karkasi. Jotta edes mies pystyisi nukkumaan, hiivin hissun kissun peittoineni sohvalle ja ehdotin, että teddynallet Nuppu ja Juju auttaisivat minua ensin rentoutumaan ja sitten vaipumaan edes jonkinlaiseen horteeseen. 

 
Aivan niin, tällainen aa-tuuti-lullaa-asento oli hakusessa!

Pienen silittely- ja pussaussession jälkeen sainkin hermoni taas hallintaan. Kehräysvärinä pehmensi kivasti kadulta kantautuvaa porantärinää, ja silmäni alkoivat lupsahdella kiinni. Teddynallet kuitenkin virkistyivät emoa hoivatessa, eikä niillä ollut aikomusta jatkaa enää tutimista. Nupun teki mieli leikkiä, joten se töpsytteli iloisena palloradan ääreen. Rullausääni ei minua korvatulppien ansiosta häirinnyt, mutta luomieni läpi tihkui jatkuvasti valon välkettä, sillä tokihan Nupun pallorata on välkkyvää mallia. Niinpä laitoin tyynyn vuorostaan silmilleni.


 
Nättiähän tuollainen leiskuva ilotulitus on, mutta että kolmelta yöllä...


Uni yritti jo vallata mieleni, mutta sitä ennen vielä yksi aisti joutui koetukselle: nenääni leijaili tuoksu, joka ei ollut peräisin kesäiseltä kukkaniityltä. Otin tyynyn pois silmiltäni ja huomasin, että Juju oli käynyt hiekkiksellä ja saapunut puhdistamaan peppukarvojaan juuri nenäni alle. Tuoksut minimoidakseni asettelin tyynyn tällä kertaa nenäni päälle. 

 
Tai ehkä Juju oli vain käynyt ajamassa kanankakkaa vehnäviljelmilleen?

Hetken kuluttua hellyttävä aistielämys viimeisteli sinfonian: tunsin, kuinka Juju pötkähti jalkojeni päälle ja asetti kuononsa pehmoisesti pohkeelleni. Nuppu taas tunkeutui kainalooni samettisena pikku pötkylänä. Se olikin viimeinen muistikuva ennen kuin Nukkumatti haki meidät kolme Untuvaisille Kissanminttusaarille…

 
Siellä ilma tuoksuu ruusunnupuilta, korvat kylpevät ihanassa kehräyksessä,
ja ihoa vasten tuntuu silkkistä räggärinvillaa...


Ja jos sattuu avaamaan silmät, saattaa biitsillä nähdä
komean kesäkollin havaijilaislei kaulassaan!

24 kommenttia:

  1. Kaikenlaista aistikuormitusta! Jaksamista remontin keskelle ja muutenkin. Tuollainen erilaisten vaimentimien kanssa turaaminen on yöaikaan kyllä aika rasittavaa. Toivottavasti naapuri edes rauhoittuu. Täällä taas oli viime yönä naapurilla jonkin sortin pirskeet. Musiikkimaussaan on parannettavaa.

    Tärkein tähän loppuun. Nuppu on niin supersuloinen ja superpehmoisen oloinen, että ellei nukkumatti noutaisi noin söpöä kissaa, niin nukkumatti olisi kyllä epäkunnossa! Juju taas jujumaiseen tapaansa niin komea hunksi, että ihan ottaa sydämestä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :) Onneksi hissit on nyt kunnostettu (ja vaihteeksi toinen rappu saa kärsiä), ja tieremppakin on päättymässä. Tällä kertaa oli onneksi vain kahden viikon puristus. Ei ollut kiva se kesä, jolloin kuukauden ajan sahailtiin raitiovaunukiskoja. :-D Naapuri taas ei taida tulla ikinä ajatelleeksi, että pimputus olisi mukavinta esim. klo 8-21 välillä. =)

      Nuppu on kyllä melkoinen pehmounipallero - ja tämänkin kissaemon sydän menee aina veteläksi Jujun komeuden edessä. <3

      Poista
  2. Olisikin ihme jollei tuollaiset pehmeän suloiset räggärit kainalossa ja jalan päällä vaivuttaisi uneen :) Kuka voi olla niin huonotapainen että soittaa pianoa ennen aamuseitsemää....murrrrrr....sanon sen räggärin kielellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räggärinukutus on nuijanukutustakin tehokkaampi! <3 Meidän yläkerrassa asuu kyllä sellainen pimputtaja, että oksat pois! 8-o Välillä sormet tapailevat koskettimia puoli seiskalta aamulla, mutta illallakin saattaa kissanpolkka raikua vielä kympin jälkeen. Mur tosiaan - ja sähhhhh! (Viimeisin oli räggärisähinää selkä köyryssä ja turkki pörrössä.)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Tuohan olisi ollut täydellinen otsikko tälle postaukselle! :-D

      Poista
  4. Kaikenkattava juttu perusviisikon osalta. Vaan eikös aisteja ole lopulta enemmänkin? Esim. se, että tietää katsomatta suunnilleen, paljonko kello on? Kissat kyllä tietävät. Yökolmelta TIETENKIN on leikkiaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noista maagisista ja intuitiivisista aisteista saisikin muuten ihan oman postauksensa! :) Täytyykin painaa korvan taakse. Makuaistia olisi voinut vielä perusviisikon kohdalta vahvistaa, mutta siihen tukeuduin tietty pusuttelusession aikana. :-D

      Poista
  5. Varmasti inhottava herätä tuolla tavalla keskellä yötä... jos meillä Misu saa jäädä pois yövuorosta tallissa ja nukkuu minun vieressäni, se lähes poikkeuksetta alkaa vaatimaan ulos pääsyä kun kello näyttää kolmea... onneksi teillä kisut saivat sut nukahtamaan uudestaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä oli aika ärsyttävä herätys, varsinkin kun seuraavana aamuna oli herättävä aikaisin töihin.
      Ilmeisesti kissoilla on tosiaan siinä kolmen maissa aktiivinen vaihe, kun Misunkin sisäinen kello alkaa silloin piristä. :)

      Poista
  6. Kakkapylly aamutuimaan, ei kiva.. Viikonloppuna rapsuttelin cocoa kun haistoin sen ihanan kakka-aromin ja katsoin hännän alle.. Pökälehän siellä mikäs muukaan! :D Nukkumista häiritsevät asiat on kyllä maailman arsyttävimpiä. Itse olen maailman huonounisin ja joudun usein käyttämään korvatulppia, sitten onkin korvat kipeät :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, miten ne peffiskarvat niin lemahtivat, kun ei ollut edes salamatkustajaa toisin kuin Coco-hassukalla! :-D Ehkä olin vain aistit yliherkkyystilassa, ja pian alkoi taas onneksi happitilanne parantua. Mä nukun yleensä niin sikeästi, etten herää edes miehen herätyskelloon. Mutta piikkaus oli liikaa!

      Poista
  7. Sepä oli aistien kannalta kokonaisvaltainen herääminen.. :p (Peppuhajut naamalla <3 :D ) Nuppu on niin suloinen, ettei mitään rajaa. Supersöpöt nukkuma-asennot! Onneksi yöllä oli vielä sen verran pituutta, että ehdit lopulta uinahtaa uudestaan, Nupun ja Jujun avustuksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuppu on kyllä niin söpö vanupallero, että sitä katselemalla jo rentoutuu. <3 Vähän mua nauratti se Jujun tuoksautus - se oli varmaan seurausta mun ruokavalion rikastuttamisesta. Nupun ja Jujun kanssa on ihana nukkua sitten, kun aistitilanne tasoittuu.<3

      Poista
  8. Tosta asfalttihommasta lähtee kyllä järkyttävä meteli.. onneks sulla oli kaks nukkumatin avustajaa siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, mutta voi eiiih: meille tuli eilen rappukäytävään ilmoitus, että pari kerrosta ylempänä alkaa näillä näppäillä MITTAVA remontti, joka kestää ELOKUUN loppuun. Alamme harkita muuttoa metsämökkiin keskelle sysintä ja hiljaisinta metsää. Nyyyysk.

      Poista
    2. Voi eikä! :'D tsemppiä loppukesään....

      Poista
    3. Kiitos, sitä tarvitaan! :-o Mun meluherkällä luonteella pitäisi asua jossain kallion kolossa keskellä erämaata. Paitsi että pelkään karhuja.

      Poista
  9. Onneksi aistiseikkailu päättyi onnellisesti nukahtamiseen mussukoiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu hyvin, melkein kaikki hyvin. :) Mutta saas nähdä, miten unimussut hoitavat emon rentouttamisen naapurien mittavan asuntoremontin aikana...

      Poista