Material girl

Ajattelin ensin otsikoida Hupsujen tämänpäiväisen postauksen fraasilla ”Turhaa, aivan turhaa”, mutta koska en ilahtunut sen mieleen loihtimasta lallatuksesta, vaihdoin korvamadoksi Madonnan ikivihreän pop-helmen tytöstä, joka oli perso timanteille ja koruille. Toisin kuin ehkä epäilette, emme aio käsitellä nyt Nuppu-neidin turhamaisuuksia, vaan valokeilaan astuu emo, joka on jo ennestään tunnettu hömpsähdyksistään paitsi kissojen tavaroihin myös kaiken maailman kissamaisuuksiin. Ongelma siis on olemassa ja tiedostettu, ja Trio MiuMau tarjosi meille parhaan mahdollisen välineen asian käsittelyyn: haasteen nimeltä ”Typerimmät hankinnat top 3”.

Nupun mielestä töttäpöttä on turhin hankita Numero Uno ja toivoo,
että poikaystävä Ruffe lähettäisi sille äkkiä trendikkäämmän kaulurin,
viis rubiineista ja safiireista!

Juju ihmettelee joskus, miten se ei muka riitä kissaihanuudeksi,
vaan emon pitää vielä kuorruttaa itsensä ja asuntokin kissajutuilla.

Parempaa vastausta en ole kyennyt antamaan kuin että kissat ovat niin kauniita,
hassuja, ihania ja suloisia, että haluan ympäröidä itseni niillä. Töissä en voi
halia Nuppua ja Jujua, joten korvissa kilisevät katit pitävät yllä hyvää kissafiilistä.

Päivän teema ei kuitenkaan ole kissamaisien tavaroiden höhlyys, vaan kissoille kärrätyt kummallisuudet. Siitäpä meillä vasta löytyykin materiaalia, koska kissoille ei toistaiseksi ole vielä voinut pirauttaa kauppareissulta ja kysyä, että kaipaisivatko ne kenties aromaterapeuttista tassunhierontalaitetta, moottoroitua peltomyyrää tai katosta hiljalleen laskeutuvaa kissanminttu-ufoa. Niinpä on vain luotettava omaan arvioon sekä haavekuvaan kissasta, joka lahjan saadessaan kiertää tassut kaulani ympärille, muiskauttaa suukon poskelleni ja rientää sitten koko loppupäiväksi leikkimään ihan uudella ihanuudella.

Tässä idyllisessä kuvassa kissa on saanut lelun, joka miellyttää sitä viikosta toiseen. Puuhippa
on lisäksi terveellinen aktiivisen nuoren harrastus, joka kehittää erinomaisesti tasapainoa.

Parhaita hetkiä ovat myös ne, kun jokin pieni, vaatimaton vempain ilahduttaa suuresti.
Tämän trikoomekon vyön kanssa on paineltu ympäri asuntoa ainakin sata kertaa.

Aina ei voi kuitenkaan osua oikeaan, ja sen mekin olemme mieheni kanssa saaneet karvaasti huomata. Pidemmittä puheitta haluan esitellä teille typeryyshaasteen finalistit:

 

Viimeistään tässä vaiheessa varmasti ymmärrätte, miksi valinta on niin vaikea!

Jotta postauksen jatkosta tulisi kiehtovampi, kehotan valitsemaan kuvasta kolme mielestäsi typerintä tuotetta ja pitämään peukkuja niiden puolesta. Viekö voiton yksinäisyyden kyyneliä jääkaapin ovessa vierittänyt apina, jouluna parit epäilevät katseet puoleensa vetänyt piparkakkulelu vai lämpimien tassujen kosketusta vaille jäänyt ikkunalautapehmuste? Entä miten taistossa pärjää rentouden nirvanaan kuskaava hierontakeskus, lämpimät unet takaava patteripeti tai kirahvikuosinen painikaveri? Ja mitä paljastuukaan yököttävän mysteeripussin sisältä, tai mitä ihmeen virkaa on ainoallakaan kuvassa esiintyvällä hömppätuotteella?

Koska emo ei kyennyt itse tekemään valintaa, avuksi saapui
epämaterialistinen ja täysin puolueeton tuomari. 

Ahaa! Kuono johdatti pojan mysteeripussin luo. Onko sille sittenkin käyttöä,
vaikka jätesäkki oli nakattu lelulaatikon kauimmaiseen kolkkaan?

Kyllä! Vaikka emosta tämä ostos olisi pitänyt aikanaan
jättää tekemättä kuvottavan hajun vuoksi, Juju oli toista mieltä.

Aromaattinen virmanjuurirottahan on ihana klassikkotuote!

Se ostettiin alun perin Nuppua rauhoittamaan, mutta siihen hommaan hajujyrsijä ei kyennyt.
Se onnistui vain ällöttämään ja ärsyttämään emoa, mutta selvästi joku tässä taloudessa
aikoo vielä leikkiä kyseisellä tuotteella.

Joo-o. Se maistuu ja ilmeisesti myös tuoksuu ihanilta kukkasilta.

Yritin tarjota Jujulle vaihtoehtoista tuoksuihanuutta...

...mutta ei, tämä oli Jujun rakas ja tärkeä suosikki, joten se hävisi turhukekisan.

Jujun rottapössyttelyn ajan jouduin pohtimaan itse kisaajien meriittejä. Tajusin, että ikkunapehmusteesta on ollut meille paljon hyötyä, vaikka kissat vihaavat sitä. Ja oikeastaan juuri siitä syystä, sillä valkoisen kauheuden voi asettaa sinne, mihin ei kissoja halua. Esimerkiksi kukkalautaseksi. Se tipahtaa siis kisasta kuten myös piparkakkuhuiska, joka on joulun aikaan meidän ihmisten mielestä kovin kaunis ja hauska koriste. Pehmomökistä taas saimme aikanaan hupia, kun sen lattia muuttui katoks ja katto lattiamatoks. Kahta seuraavaa putoajaa Juju ja Nuppu suostuivat itse demonstroimaan:

Ainutkaan täysijärkinen kissa ei ota nokosia patteripedissä,
mutta agilityyn se on oiva apuväline, kuten seuraava video osoittaa.

Vedettävä mekaaninen hiiri taas oli Nupun mielestä katsomisen arvoinen tapaus, sillä otus oli täysin suuntavaistoa vailla:

Koska minäkin huvituin näistä jutuista ainakin hetkellisesti, ne joutuivat jättämään kisan. Saman kohtalon koki myös videolla näkynyt vihreä huopavieteri, joka on yksi mieheni omituisimmista tuliaisista mutta nauratti meitä pari kertaa ponnahtaessaan vekkulisti keittiöstä olohuoneeseen.

No entäs sitten tämä kirahvipotkutin? Täysin turha, sillä se ei innosta
painimaan. Lelu kuitenkin inspiroi Jujun leikkimään kirahvia, mikä
nosti lelun huvituspisteitä ja pilasi siitä syystä sen mahdollisuudet
turhuuskisan voittoon.

Viime metreillä myös imukuppiapina jätti kisan, sillä muistin, että se on saanut aikoinaan muutaman tassunläpsäyksen osakseen, ja tänäänkin Nuppu kokeili jyrsiä sen naruja minkä tötteröltään yletti. Niinpä meillä on selvillä voittajakolmikko:

Pronssimitalin turhien tavaroiden kisassa saa:

Harvinaisen tylsä mikä-lie-hiiri. Se sopisi ehkä paremmin ihmislapsen helistimeksi,
joskaan se ei helise. Se ei myöskään surise, eikä sillä ole hiirten vetonaulaa eli pitkää
liehuhäntää, johon räggärin olisi hyvä tarttua. Katsoi hiirtä mistä suunnasta tahansa,
se näyttää, tuntuu ja tuoksuu yhtä turhalta.

Hopealle itsensä hilasi:

Kammottava purukala. Se on suru silmälle, ei maistu miltään, eikä kukaan
ole koskaan edes kokeillut jyrsiä sitä. Herää kysymys, miksei se ole vielä
uinut roskikseemme?! Ehkä sen takia, ettei sillä ole edes eviä!

Kultamitali kaulassaan (?) Maamme-laulua saa kuunnella:

Suurenmoinen hierontakeskus, johon edes aromaattiset kissanminttuhippuset eivät
houkutelleet asiakkaita. Muovilättysen supernystyt eivät päässeet rentouttamaan
Neppo-neidin tassuja, eikä Juju hieronut ylvästä leukaansa erilaisiin
sensaatiopisteisiin. Oli siis syynsä sille, miksi tuote löytyi alelaarista.

Voiton ratkaisi loppujen lopuksi se seikka, että kaikki muut ostokset olivat yhdentekeviä, mutta tästä hyvinvointikeskuksesta aiheutui jopa haittaa, sillä molempien kattien oli pakko päästä jyrsimään keskusnöpykkää niin, että pelkäsimme sen irtoavan ja päätyvän jommankumman suolistosysteemin. Niinpä kyseistä tuotetta on säilytettävä (?) kissojen ulottumattomissa. Ehkäpä lähestyvän juhannuskylvyn tietämillä spa-tiloihin tulee myös tällainen turhake siltä varalta, että se sittenkin vielä kiinnostaisi. Sillä kuka nyt haluaisi myöntää törsänneensä turhuuksiin? Emme ainakaan me!

Käytössä nyt ja aina!