Valentinuksen päivämääräkämmi

Oletko koskaan kuullut huhuja, että Amor on angorakissa, jolla on pienet, karvaiset siivet ja ikioma jousipyssy, jolla se ampuu nuolia sinkkuräggärien sydämeen? Jos et, niin ei se mitään, sillä tulimme Jujun kanssa tulokseen, ettei juoruihin ole aina luottaminen. Vaikka nuorukaiseni esitteli pari viikkoa sitten charmiaan ja vinkkaili innostaan tutustua suloisiin tyttökissoihin, ei ainutkaan söpötassu tai nöpönenä ole tullut oveamme kaapimaan.

Juju on odotellut sitä itämaista sporttimimmiä, jonka te lukijat äänestitte sille sopivaksi. Ei ole
näkynyt toiseksi tullutta hennon pörröistä räggärineitoakaan saati sitten juurevaa maatiaista...

 

Näin ollen Juju on ilmoitettu mukaan Ensitreffit alttarilla
-ohjelman kissojen ykköstuotantokaudelle.

Iloksemme on kuitenkin todettava, että yksi toinen taruolento on totista totta: Vanha ja viisas Valentinus, jolla on sydämenmuotoiset anturat mutta onneton kalenterinlukutaito. Hajamielinen lemmenkatti nimittäin poikkesi meillä jo maanantaina, vaikka olimme tilanneet sen kylään lauantaiksi niin kuin varmasti kaikki te lukijatkin? Emme halua silti valittaa, sillä lälly vieraamme suoritti tehtävänsä kunnialla ja loihti  huoneistomme täyteen sydämiä ja ihastuksen huokauksia. Pökkäämällä hellästi sekä Jujua että Nuppua se sai ne käyttäytymään niin suloisesti, että tämä kissaemo oli taas pakahtua onneensa.

Rakkaustaian alaisena Nuppu pursotti hiekkikselle ihastuttavan jämerän äl-kirjaimen
suoraan sanasta "love".  Päätimme silti säästää silmiänne, ja hiekkisnäkymän
sijaan saatte ihailla Nuppu-kaunokaista muuten vain.

Jujun rakkaus taas otti tyystin toisenlaisen muodon. Loikoilin sängyllä ja puhuin äitini kanssa puhelimessa, kun kissapoitsu alkoi hyöriä ympärilläni sen näköisenä, että silläkin oli asiaa. Ihmettelin, mistä oli kyse, sillä se oli juuri syönyt masunsa täyteen eikä siis kärttänyt ainakaan ruokaa. Juju kutitti viiksillään kasvojani ja asettui lopulta selälleen kainalooni. Se painoi karvaisen pikku poskensa minun poskeani vasten ja imi itseensä läheisyyttä. Puhelu päättyi, mutta Juju vain nökötti kainalossani. Välillä se töykkäisi kättäni silityksiä pyytäen ja painautui sitten taas lähemmäs. En tietenkään voinut lähteä mihinkään, sillä näin muhkeita hellyyskohtauksia saan vastaanottaa vain kerran vuodessa. Suurin piirtein Valentinuksen päivänä, mutta kukapa nyt kalenteriin tällaisina hetkinä tuijottaisi!

Ihanaa ja pusukehruuttelevaa ystävänpäivää kaikille blogimme lukijoille!