Raksutappiosta rusettivoittoon!

Vaalit tulivat ja menivät, ja vaikka Nuppu kuinka tuijotti ääntenlaskentaa, sen kuva ei vilahtanut ruudulla kertaakaan koko tuloslähetyksen aikana. Emona jouduin kovan paikan eteen, kun minun oli yhdentoista maissa illalla paljastettava pienokaiselleni, ettei Suomi ole vielä valmis siihen, että talouspoliittisia päätöksiä tehtäisiin kuivamuonalähtöisesti. Pettymys oli suuri, sillä Nuppu olisi ollut valmis niin ääni- kuin raksuharavaksikin, mutta minä olin vain onnellinen, etten menettänyt muruani Arkadianmäelle vaan saan pitää sitä kainalossani yhtä tiukasti kuin aina ennenkin.

Nuppu on pohtinut, mikä kampanjassa meni vikaan. Olisiko sen kannattanut
sittenkin pyrkiä vallan kahvaan Kissojen kanafilefilharmonikoiden riveistä?

Onneksi vaaliharmistus unohtui nopeasti, sillä maanantaina kohdallemme osui täysin toisenlainen lottovoitto: Nuppu ja Juju kirivät voittajiksi Viiksikarvan varassa -blogin arvonnassa, vaikka olivat varmoja, että emon surkealla tuurilla upeat palkinnot lipsahtaisivat tassuista väkisinkin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Onnetar ja varsinkin iki-ihana siperiankissa Pöpö pitivät räggärikaksikon puolia. Ensimmäistä kertaa koskaan voitto osui siis Hupsuttamoon, ja palkintokuori saapui ilahduttamaan meitä jo eilisen postin joukossa:

Juju innostui voittokuoresta niin, että se tunki itsensä sen sisään 
ja nuuskutteli nenän täydeltä Pöpön tervehdyksiä!

Mukana oli suloinen kortti, jota Nuppu tutki niin innokkaasti,
että jouduin nostamaan taideteoksen turvaan kirjahyllylle.

Kuoresta löytyivät myös Tiuden tekemät rusetit, joita halusin päästä testaamaan
Nupun vanhan pääkallopannan kanssa. Räyhäkän boheemia ja tyylikästä siis!

Tarmokkaana poikana Juju sai kunnian aloittaa muotishow'n. Sitä hieman
ujostutti, ja se väitti, että Idän pikajuna piti sen hienostelua pilkkanaan.

Vakuutin, että matonen hymyili hyväntahtoisesti, koska Juju on niin komea
rusetti kaulassaan. Murrettu oranssi sopii Jujun turkin kinuskiläikkiin,
ja boheemi kuviointi korostaa Jujun taiteellista herkkyyttä.

Mitä enemmän keskustelimme muodista, sitä itsevarmemmin Juju
alkoi rusettiaan kantaa. Tämä tyyli osui ja upposi!

Nuppu kävi rauhattomaksi, sillä sekin halusi leikitellä tyylillään.
Niinpä sujautin pannan vuorostaan neidin trendiasusteen läpi.

Nuppu tunsi olonsa tyttömäisen tyylikkääksi. Rusetin pehmeät muodot
ja hempeät pastellinsävyt saivat Nupun suorastaan hehkumaan!

Kun kysyin, kuka haluaa testata lisää tyylejä,
Nuppu viittasi näin tomerasti.

Jujun rusetti kaulassaan Nuppu tunsi itsensä Bronten kirjojen sankarittareksi;
kotiopettajattareksi, joka kaipasi vain siroja silmälaseja kuonolleen.

Jujukin suostui kokeilemaan Nupun rusettia, eikä
pinkkeys vähentänyt lainkaan pupuseni miehisyyttä.

Pyysin kissoja vielä lopuksi poseeraamaan yhdessä ja lähettämään
kauniit kiitokset Tiudelle ja Pöpölle kivasta arvonnasta ja ihanista
lahjoista. Kiitollisuus ei ihan välittynyt ensimmäiseen kuvaan,
 joten pyysin kameran takaa vähän iloisempaa meininkiä.

Nuppu oli joko tosi kiltti tai sarkastinen.

Jujukin heittäytyi rennoksi hassuttelijaksi ja imitoi Steven Tyleria.

Lopulta meno kävi niin riehakkaaksi, että päätin lopettaa kuvaukset ja takavarikoida rusetit.
Ne tekevät kuitenkin paluun, kunhan pääsen ottamaan murusistani päivitetyt koulukuvat.

Suuri kiitos vielä Tiudelle ja Pöpölle! Mitä mieltä 

te lukijat olette Nupun ja Jujun uudesta tyylistä?

Nuppu eduskuntaan!

Vaaliviikonloppu alkaa lähestyä, mikä on mielestäni valtaisa helpotus. Ensi viikolla ei enää tarvitse luikkia pakoon lärpyköitään jakavia tuputtajaehdokkaita tai vertailla, kuka tekee päätöksensä järjellä, kuka tunteella tai jopa järjellä ja tunteella. Äänestämään aion toki mennä, mutta ääntäni en anna sille, joka yrittää tunkea käteeni sipsipussia tai Nessu-pakkausta, vaan olen lukenut uutisia parhaani mukaan ja rämpännyt useita vaalikoneita. Nupun mielestä tosin käytän aikaani turhuuksiin, sillä joskus SEO eli Se Oikea Ehdokas löytyy lähempää kuin ikinä kuvittelikaan:

Eteiskäytävämme on vuorattu tällaisilla julisteilla.
Täytyypä painaa numero mieleen.

Nuppu on kampanjoinut jo monta viikkoa, ja näin jälkikäteen ajateltuna on ollut melko noloa, etten ole tajunnut asiaa aikaisemmin vaan pitänyt puuhaa ragdollille lajityypillisenä kerjäläisyytenä. Vaikka Nuppu allekirjoittaakin Kissain kansallisen herkkupeppupuoleen vaaliohjelman ja kannattaa pallomeren kaltaista raksuallasta jokaiselle kissalle kesäkuuhun 2015 mennessä, sen agendalla on myös paljon muita, merkittäviä asioita:

Nupun mielestä kauneuden takia ei kuulu kärsiä,
ja sen emokin allekirjoittaa ihan täysin.

Hetkinen? No, mutta mieluummin näin päin.

Nupulla on Miss Ragdoll Worldina suuri vastuu pikkukissojen idolina. Niinpä se muistuttaa,
ettei eläimillä kuulu olla meikkiä! Siksi tämä merkki on kosmetiikkatuotteissa tosi tärkeä.

Nuppu sai minut ilahtumaan pehmeistä arvoistaan, mutta jossain vaiheessa neidin vaalipuheet alkoivat kuulostaa hieman liiankin pehmoisilta. Pyydetäänkö jo vähän mahdottomia? Sen saa itse kukin osoittaa vaaliuurnalla luettuaan Nupun raksupolitiikasta vaalitentin muodossa:

 

”Kuinka monta raksua valtion pitäisi mielestäsi kustantaa kissalle päivässä?”
”MMMIH! Perusraksutulossa jokaisen kissan ja miksei myös koirankin
kuuluisi saada miljoona raksua, niin kenenkään ei tarvitsisi enää kerjätä.”

”Mitenkäs neidin oma kerjuutausta sitten...?”
”Mörriuh! Hienot neidit eivät kerjää.”
”Mutta kuinkas te tämän oheisen kuvan sitten selitätte?”

Vaalitentti päättyi, sillä Nupulta meni jauhot suuhun. Tilalle se halusi raksuja
ja aloitti vallan kaamean kampanjoinnin niiden puolesta. Jos haastattelijalle
jotakin selvisi, niin ainakin se, ettei Nuppu tee päätöksiä järjellä vaan tunteella.
Ja se tunne on useimmiten masun murina.

Kauneus on kalan silmässä

Jos Jujulta kysytään, kala on kaikkinensa kaunis otus. Sillä on ihanan näppärät evät, joilla on hyvä pulikoida pienen kattimatin vatsaan. Niinpä Jujulla ei ollut mitään sitä vastaan, että osoittaisimme tänään kunnioitusta kaloja kohtaan katsomalla maailmaa fisujen vinkkelistä.

Tämä kuva on selvästi monnin näkökulmasta.
Niillähän on isot viikset ja karvoihin mätsäävä jättikuono.

Kultakalat taas katsovat tällä lailla anovasti kerjätessään lisää levää ja kalanruokaripotetta.

Kai jäälautoilla köllivät merileijonatkin lasketaan kaloiksi?

Lopulta Jujua alkoi naurattaa emon kamerapelleily niin,
että se meni ihan kaksin kerroin kikatuksesta.

Nuppu sen sijaan ei ole innostunut kaloista saati niiden evistä tai perspektiiveistä. Se suostui kuitenkin poseeraamaan kalansilmäobjektiivin edessä, kun kerroin, että tätä lähemmäs Linnanmäen Vekkulaa se tuskin tänäkään kesänä pääsee...

Onko se sittenkään Nuppu vai jokin capybara tai muu jättijyrsijä?

Kissoja huoletti, että te lukijat saatatte nyt pelätä, että kuvissa hassuttelevien räggärien nassu jähmettyi vinksalleen vähän samaan tapaan kuin silmät saattavat jäädä kieroon varsinkin, jos tuulee. Niinpä lupasin laittaa postauksen loppuun todistusaineistoa siitä, että oikeasti Nuppu ja Juju näyttävät yhäkin henkeäsalpaavan kauniilta:

Tällainen nätti vonkale jäi emon suukkohaaviin.

Ja tällaisen unisen pikku sintin haen seuraavaksi kainalooni koko yöksi,
sillä vietän viikonlopun kolmestaan pikku kultakalojeni kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille, 

ja hauskoja messuja PetExpoon suuntaaville!

Pupupusuja ja tiputanssia

Niin ihanaa kuin minusta onkin muistella lomaamme ja kertoa loputtomia tarinoita juustonaksukuusta ja muista Kanarian erikoisuuksista, kissoilta on tullut vienon naukaisun muodossa toive, että lomajaaritukset vihdoin päättyisivät. Koska Hupsu ja tosi höpsö ei ole matkablogi (vaikka emo tuntuu niin kuvittelevan), olisi syytä kohdistaa fokus taas oikeisiin päätähtiin, Nepponauttiin ja Juitsipupuseen.

Ai mikäkö on Nepponautti? Se ei ole juustokuussa piipahtava
astronautti vaan pääsiäislomasta nauttiva Nepskukkuu-kissa.

 

Juitsipupunen taas on se pääsiäispehmo, joka kävi munimassa kupit täyteen pikku herkkuja.

Pääsiäinen on vierähtänyt meillä ihanan lötköisesti. Emo on parannellut viimeviikkoisen flunssan jämiä katsomalla kattien kanssa Downton Abbeya ja ollut kiitollinen, että suloinen ja vaatimaton kamarineito Nuppu beige pehmoinen ei hylännyt häntä edes taudin vihdoin hellitettyä.

 

Nuppu oli koko sairastelun ajan kainalossani ja jopa nukkui selällään nassu kasvojani vasten.
Se hoitomenetelmä toimi paremmin kuin yksikään muu troppi!

Kissojen suureksi riemuksi meillä kävi eilen mieluisia vieraita läntisestä mummulasta. Pikkuiset nöyhtäkerät eivät tienneet, miten päin ne kiittelisivät isovanhempia kivoista hiirituliaisista: Nuppu hieroi suupieltään läntisen papan sukkaan ja suoritti läntiselle mummulle perusteellisen kämmenselkäkuorinnan karhealla kielellään. Juju taas esitti uuden estebravuurinsa, jossa se pujottelee ensin jalkojeni välistä, sujahtaa sitten tunnelista ja ylittää lopuksi valtaisan esteen.

Suopeutta vieraita kohtaan löytyi myös silloin, kun mummu säikäytti kisut pudottamalla
haarukan kalahtaen lattialle. Katit olisivat voineet nököttää pidempäänkin suurisilmäisinä
 suolapatsaina sängyn alla, mutta koska vieraat käyvät niin kovin harvoin,
haarukkaepisodi painettiin pian villaisella.

Nuppu rakastui heti hiiriin ja pallotteli niiden kanssa olkkaria ympäri
kuin naispuolinen, pörröturkkinen Ronaldo.

”Öp öp! Eipäs karata! Olen Nöp Nöp, suuri saalistava peto ja aion kohta syödä sinut!”

”No ei vaiskaan! Kuka nyt noin söpön pikku hiirulaisen popsisi?”

”Kiitos, mummu ja pappa, ihanasta kukkakimpusta! Tätä lähemmäs en
saanut sitä mennä, mutta onhan se nätti näin kauempaakin!”

 

Juju halusi läntätä tämän pääsiäispostauksen perään vielä videonkin. Toivottavasti iloiset melodiat tartuttavat teihinkin korvamadon riehakkaan pääsiäistunnelman!

Yöllisen kissan romanttinen tapaus

Nuppu on ikuinen romantikko, joka jaksaa haaveilla illasta, jolloin sen netti-ihastus Rufus tulee hakemaan sen unelmatreffeille. Nuoripari mussuttaisi aterian, joka ei sekoittaisi kummankaan herkkää masua, ja menisi sitten ihailemaan tähtitaivasta. Jos Ruffe vielä lurauttaisi Nupulle pienen serenadin, olisi ilta kaikin puolin onnistunut.

Oi, Ruffeo, Ruffeo! Miksi olet Ruffeo? Isäsi nimes kiellä, 

tai jos et sitä tahdo, vanno lempes mulle...

Nuppu ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin sille, että sen iskäkin osaa olla yhtä romanttinen. Kävimme nimittäin lomalla joka ilta syömässä merenrantaravintoloissa ja tassuttelimme kauniita maisemia ihailemassa.

 

Leppeä kesätuuli ja kultareunaiset pilvet saivat minut kehräämään.

 

Kostea hiekka taas tuntui ihanan upottavalta anturoiden alla.

Eräänä iltana jatkoimme vaeltelua pimeän aikaan salaperäiseen puutarhaan. Mieheni ei taivahan kiitos maukunut minulle serenadia, mutta tunnelma oli muuten vain korkealla, sillä taivaalla näkyi harvinainen valoilmiö. En puhu nyt auringonpimennyksestä tai edes tähdenlennosta, vaan taivaallisesta juustosuikerosta:

Jos mies olisi halunnut vielä vähän terästäytyä, hän olisi
voinut noutaa tuon kyseisen herkun minulle iltanaksuksi.

Ihana iltakävelymme huipentui, kun joku kolmaskin oli saapunut samaa, maukasta kuuta katselemaan:

 

Aamulla Taffel-tuotetta ei enää näkynyt missään, joten voi vain olettaa,
että se päätyi tämän söpöläisen massuun...

Vieraan maan maukuja

Nuppu ja Juju ovat kermapeppuisia pikku aristokatteja. Ruoka tulee niiden beigeihin ufokuppeihin kuin Manulle illallinen, niiden turkkia pestään, harjataan ja puunataan, niitä leikitetään monta kertaa päivässä ja ne saavat suukkoja ja rapsutuksia yli lain sallimien rajoitusten. Kaikesta tästä on tullut palleroille melkeinpä itsestäänselvyys, ja varsinkin Nupun vaatimuksia kuunnellessa tulee joskus ihmetelleeksi, miten kyltymätön voi pienen kissan mukavuudenhalu olla. Siksi minusta oli tärkeää koota kuninkaalliset räggärit kainalooni ja kertoa niille, millaista elämää Kanarian kissat viettivät.

Juju veikkasi, että Atlantin saarilla kaikilla kateilla on oma vesiskootteri,
ja Nuppu oli varma, että Kanarian räggäritypykät nauttivat palmujen
katveessa pina coladaa raksujen kera.

Nupulla ja Jujulla alkoivat korvat lerpattaa, kun paljastin, että etelässä on paljon kissoja, joilla ei ole lainkaan omaa kotia. Nuppu yritti ehdottaa, että kulkukissat ovat sen elokuvaidoli O'Malleyn kaltaisia onnellisia seikkailijoita, mutta emo joutui surukseen sanomaan, ettei niin aina valitettavasti ole. Onneksi kuitenkin on olemassa ihmisiä, jotka haluavat parantaa kissojen oloja, ja hotellimme Kanarialla oli aktiivinen siinä puuhassa. Jokaisessa huoneessa oli lehti, jossa kerrottiin, että kulkukissoja leikataan, rokotetaan ja adoptoidaan, ja muurien ympäröimän hotellikompleksimme suojissa asui suuri joukko kissoja, joiden elämä ei ollut oikeastaan lainkaan hullumpaa.

Nuppu ja Juju yllättyivät, kun kissojen koti ei ollutkaan bambumaja vaan aika perinteinen
boksi. Niitä säälitti pikkuruinen raapimapuu, mutta toisaalta oikeat palmut saivat
räggärini henkäisemään ihastuksesta. Nupulle ei kerrottu hotellin 24 h raksubaarista.

Kissoilla oli myös paljon mukavia lymypaikkoja kivimuurilla ja näkymät omalle lammikolle.
Minä taas kiiruhdin joka aamu heti herättyäni parvekkeelle tarkistamaan,
kuinka monelle kisumisulle sain kulloinkin toivottaa buenos diasit!

Hotellin reviiriltä löytyi myös auringon lämmittämiä portaita fiinin ravintolan tuntumasta.

Kauniin väriset rakennukset toimivat jännittävinä kuvaustaustoina, ja Nuppua
harmitti, ettei se päässyt hotellin alueelle mallikansiotaan täydentämään.

Toiset kissat suostuivat poseeraamaan heti täysillä, kun taas jotkut
karjuivat, ettei niiden nassuja saa kuvata ja laittaa ties mihin nettipamfletteihin.

Kun kisulle selvisi, että edustan blogia Hupsu ja tosi höpsö, jossa seikkailee
hieman hänen oloisensa Juju-kissa, hän muuttui heti suopeammaksi.

Siitä lähtien aloin saada kissat kellahtamaan tällä tavalla jo pelkällä läheisyydelläni.

Hyvä on, myönnetään, että saatoin myös kyykistellä ja lässyttää, eikä edes puhuta siitä,
kuinka pitkiä rapsutussessioita vietin mm. tämän suloisen kattimattisen kanssa.

Juju ja Nuppu olivat hetken mustasukkaisia mutta unohtivat pian koko jutun, sillä emo
loihti niille oman kujakattiseikkailun, jossa vanha, risainen silityslauta vedettiin esiin
vaaralliseksi kallionkielekkeeksi. Living on the edge! Kyllä kermapeputkin sen osaavat!